Vuosi 2012 - ikäloppu maailmanloppu

2011 summauksen voitte lukea täältä. Ei sillä, että joku haluaisi. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, ja sitä rataa.

Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista, niin hyvässä kuin pahassakin (lähinnä jälkimmäisessä). Menen ihan viime vuodesta tutulla kaavalla (vaikka postaus itse oli kylläkin kirjoitettu tänä vuonna) ja nähtäväksi jää, mitä kaikkea kehtaan laittaa tänne.

Tammikuu

- Maailmanlopun vuosi saa räväkän, jokseenkin kylmän alun Desucon Frostbitella. Paljon kivaa ohjelmaa ja ensimmäinen läpi conin valvominen. Tästä on ihan olemassa coniraportti, joten ei siitä sen enempää.

- Talvikauden animuistakin heitin oman postauksensa. Niistäkään en siis sano mitään enää erikseen. Paitsi sen, että hyi, kamala mihin tuhlasin aikaani.

- Mitä epämääräiseen koulunkäyntiini tulee filosofia 3 ja äikän esseeabikurssi alkoivat. Niin ja skippasin muuten tekstitaidon prelin Frostin takia. Priorisointi FTW.

Helmikuu

- YO-kirjoitukset alkaa tekstitaidolla. Koetta sanottiin helpoksi jälkeen päin, mutta se ei näkynyt minun pisteissäni. tai no näkyä, huonolla tavalla. Anteeksi nyt vaan, jos tykkään haasteista. Englannin kuuntelussa ei myöskään ole mitään kehumista, vaikka koetilanteessa se tuntui inhimilliseltä vaikeusasteeltaan.

- Loppukuusta kurssikokeita ("jee, esseekokeet on niin alaani") ja talviloma. Olipas vauhdikas helmikuu. En edes ehtinyt karata, vaikka oli karkauspäivä.

- Länsimaalaista viihdettä tuli kulutettua ainakin Mission: Impossible - Ghost Protocolin verran.

Maaliskuu

- Hakuaika yliopistoihin ja ammattikorkeisiin ei kauheasti lisännyt lukemisintoani. Ja lienee sanomattakin selvää, ettei YO-kokeilla ollut sen suurempaa vaikutusta. Menin sitten kirjoittamaan ihan väärästä aiheesta esseekokeessa (nimim. tykkään kritisoida kirkkoa ja homoilta), filosofian kokeessa seitsemän kymmenestä oli liitettävissä etiikkaan ja osasin metafysiikan ulkoa, matikan kokeessa taisi jäädä yhdestä kuvasta suorankulman merkki pois ja tehtävän pisteet nollille. Seuraavan kuukauden teki mieli hakata päätä seinään. Ainoa iloinen yllätys oli englannin kirjallinen, joka helpon lisäksi oikeasti onnistui odotettua paremmin. Se ei kuitenkaan hirveästi lohduta, kun kaikista muut aineet meni riman alta..

- Länkkäriviihdettä alá Saapasjalkakissa ja Nälkäpeli. Nälkäpeli innoitti lukemaan kirjat, joista lopolta luin vain Vihan liekit, koska en kokenut mielekkääksi lukea juuri nähdyn leffan alkuperäisteosta (virhearvio, leffa oli kovin erilainen) ja vikaa osaa, matkijanärheä ei saanut pokkarina (köyhä).

- Mitä animeen tulee, olen MALiin merkannut katsoneeni Madokan maaliskuussa. Myöhäinen herääminen johtuu siitä, etten perusta erityisemmin taikatytöistä enkä Madokan alkaessa vielä seurannut uusien sarjojen kausittaisia alkamisia. Vauhtiin päästyäni katsoin Madokan kahdessa päivässä.

Huhtikuu

- Iron Sky med neljä kaveria. Käytiin peliporukalla katsomassa, tosin yksi ei tullut, koska oli terästaivaan nähnyt jo ennakkoon.

- Vikat lukiokurssi, biologia2 ja ruotsi5, loppuvat. Kummatkin meni toivotusti. Ruotsista pääsin läpi ja ah niin helposta perinnöllisyystieteestä tuli kiitettävä, joka on muuten paras koskaan saamani numero bilsasta.

- Kevätkaudenkin sarjoista on postaus ihan erikseen, koska aloin kuluneena vuonna harrastaa sellaisia. olen myös liian laista linkkaamaan, koska muistelen, ettei postaus ollut erityisen kiehtova ja katsoin tylsiä sarjoja.

Toukokuu

- The Avengers kaverin kanssa, saman tyypin, joka oli nähnyt Iron Skyn ennakkoon. Toinen kokemukseni 3Dstä ja täytyy näin jälkikäteen sanoa, että olin hieman pettynyt. Leffassa itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta joistain kohdista suorastaan loisti pienoismallit.

- Tampere kuplii oli tavallista myöhempään ja odotin sitä innolla, osittain jännittyneenä. Tästäkin on raportti blogissa, mutta haluan painottaa, miten suuri pettymys lähipitserian lätty oli edeltävään Kupliiseen verrattuna.

- Filosofian pääsy koe ei mennyt ihan putkeen. Ei siitä sen enempää, koska en halua muistella epäonnistumisiani.

Kesäkuu

- Yli(arvostettu)oppilasjuhla heti muuton jälkeen. Huomatkaan miten hienosti kohtalon ironia ajoittaa tapahtumat. Kohtalon ironia siksi, etten itse voinut vaikuttaa muuton päivämäärän saati YOjuhlaan. Ihan kivat pippalot oli silti ja rahaakin sain coneihin törsättäväksi.

- Coneista puheenollen kolmipäiväinen Desucon... noh, siitäkin on coniraportti, mutta koska se on niin hiivatun pitkä (kolme osaa, eheh) kertaan lyhyesti. Myöhäisestä saapumisesta huolimatta mitään elintärkeää ei jäänyt perntaina näkemättä. Ensimmäinen yö nukuttiin ihan kiltisti lattiamajoituksessa, toinen valvottiin (tällä kertaa kitupiikki). ECC-karsinta oli huikea. valvotun yön jälkeen sunnuntai meni vähän huonossa valossa ja parhaiten muistankin, etten voinut autossa paluumatkalla nojata pääni taaksepäin ja ottaa nokosia. Oli hieman tiivis tunnelta ja mitä tietty istuin keskellä takapenkillä.

- YGOn SM-kisoista olisin kai voinut kirjoittaa jotain kunnollista, mutta kun oli viikko ennen desu ja kaikkea, niin en viitsinyt vaivautua. En osallistunut, koska en ollut enää erityisen kiinnostunut pelistä itsestään, haluasin vain tehdä vaihtoja ja nähdä ihmisiä (toissijaista).

- Pokemon Soulsilver lähti uusintakierrokselle muutamien ongelmien kautta. Piti lievittää lokakuussa ilmestyvien Pokemon B2W2sta aiheutuvia vierotusoireita. Tätä postausta kirjoittaessa SSssä on jo kolmas eri tiimi menossa, Elite four voitettu kolmesti, Red kerran.

- Joko mainitsin, että olin kipeänä kaksi viikkoa?

Heinäkuu

SAO kolmella sanalla.

- Näihin aikoihin kiinnostukseni Cardfight!! Vanguardia kohtaan saavuttaa sen pisteen, että on pakko kokeilla itse. Aloituspakan hinta on huomattavasti kokeampi kuin YGOn vastaavan, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna sijoitus kannatti. Aloittaminen on huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse koota ensimmäistä pakkaa satunnaisista boosterikorteista etsimällä.

- Animecon, josta ensimmäinen kunnon raportti täällä, oli kovin kaukana. Totesin paluumatkalla, etten enää lähde Kuopioon asti coniin, ellei kunniavieraani ole jotain todella upeaa, siis minun mielestäni upeaa, kuten Maaya Sakamoto tai Yuki Kajiura.

- Finnconin jouduin jättämään väliin, koska sain Kuopiosta poskiontelotulehduksen, taas kaksi viikkoa kipeänä.

-Kesäkauden sarjoista(kaan) en näköjään ole tehnyt postausta. Olenpas. Hups. Sword Art Online alkaa isoin lupauksin, mutta lässähtää jo parin jakson jälkeen. Se on kuitenkin katsottava loppuun ihan vaan hienon animoinnin ja Yuki Kajiuran musiikin takia.

Elokuu

- Dark Knight Rises piti mennä katsomaan yksin. En oikeastaan olisi muuten surrut sitä, mutta tunnin odottelu ei kauheasti nostata mieltä, ainakaan jos joutuu yksin kökkimään teatterin penkillä. Itse leffa oli mahtava, vaikka itse olisin kyllä nimennyt sen mieluummin Dark Knight, and few others, Rise:ksi.

- Normielämä heitti voltin ja minua oksetti (ei tosin kirjaimelliesti).

- Tampereen YGO-liiga alkaa muuttua Vanguard-liigaksi. Emme tosin ole vieläkään saaneet sanotuksi myyjille, että liigan nimen voisi päivittää myös.

Älä lopu vielä, Accel World!

Syyskuu

- Tracon7 eikä hehkutuksella ole loppua. Sisäinen valheenpasljastuskoneeni piippaa. Kaikesta hienoudestaan huolimatta ja sitä pikku juttua lukuunottamatta, että Tracon on mielestäni jälleen vuoden paras coni, oli hieman masentavaa huomata oma ajatuksen kulkunsa lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Otan kaiken vähän liian henkilökohtaisesti ja olen sosiaalisesti mahdoton.

- Traconin myötä saadaan myös muutama uusi CFV-pelaaja ja pienten vastoinkäymisten jälkeen tännekin päin saadaan vihdoin kortteja myyntiin.

- Ainoa kesäkaudella pyörinyt mainitsemisen arvoinen anime, Accel World, loppuu. Tälle toivoisin kovasti toista kautta, koska paljon jäi selvittämättä eikä ranobeakaan ole ymmärtääkseni käännetty kuin Nomi-arcin alkuun asti.

Lokakuu

- Syysmasennusta huomattavissa. pahimpaan ankeuteen tule onneksi apua Pokemon Black 2 ja White 2n julkaisusta. Se ilo tosin loppuu lyheen, koska halua alkaa treenata uutta tiimiä, mutten keksi millaista.

- Syyskauden animeissa oli paljon dropattua kakkaa (K, Code:Breaker), ihan ok -merkinnän saavat Medaka Box Abnormal ja Jormungand: Perfect Order ja toivoa herättävät Psycho-Pass ja Zetsuen no Tempest. Erityismaininnan, vaikkei olekaan syyskauden anime varsinaisesti, saa turnaus-arciin vihdoin siirtynyt Fairy Tail, jonka Kagura vs Yukino -jaksoa odotan kieli pitkällä.

- Rekisteröidyin ehkä tyhminnän nimisimmällä foorumille ikinä vain sen takia, että pääsen mesomaan. Foorumin nimessä ei ole yhtään isoa kirjainta eikä edesä välilyöntiä. Anna mun kaikki kestää.

Marraskuu

- 007 Skyfall oli näkemisen arvoinen, muttei kehuttava. Loppu jäi jotenkin valjuksi ja ennalta.arvattavuus syö jonkin verran pisteitä leffalta, jota povataan juuri siihen toiseen suuntaan.

- Syysmasennus jatkuu.

Joulukuu

- The Hobbit 3D HFRnä heti 12.12. Sinnekin oli yksin mentävä, koska halusin mennä päivällä ja kavereilla oli koulua. Oikeastaan ihan hyvä, että menin yksin, vaikka vierustoverien käytöstavat ovatkin silloin arpapeliä. Muutama idiootti saliin oli eksynyt, mutta höpöttely lakkasin itse leffan alkaessa. Menisin mieluusti toistekin katsomaan, niin ihania ovat Rivendell ja Galadriel 3Dnä.

- Threesome, ja ennen kuin joku saa vääriä mielikuvia kyseessä on Fairy Tailin uusin chapteri, oli mahtava ja pelasti joulukuun monilta haukuista. No ei oikeastaan, koska joulukuu ei erotu paskuudellaan muusta vuodesta. Kagura Mikatsuchi on ihana!

- Odotin maailmanlopun tulemattomuutta enemmän kuin joulua. Kumpikin tuli tavallaan. Se, että Fairy Tail jää erikoisjännään kohtaan eikä uutta chapteria saada ennen kuin kahden viikon päästä, on minun mittapuullani maailmanloppu.

Mielivaltainen animevuosiranking 2012

Paras anime (loppunut, ei jatkokausi): Accel World

Paras animebiisi (opening, ending tai insert): To the beginning - Kalafina (Fate/Zero 2. OP)

Paskin anime (ei tarvitse olla loppuun katsottu): Hagura Yuucha no Estetica

Syyskausi vähän ennen (maailman)loppua

Voin ihan hyvin kirjoittaa katsomieni sarjojen aiheuttamista fiiliksistä nyt ja tehdä erillisen loppureportaasin siitä, kuinka pettymys esim. SAO oli/ei ollut tai kuinka homo sarja K oikeasti olikaan. Samalla korvaan puuttumaan jäävää syyskauden aloituspostauksen.

A wild Bimbo Ezel appeared. Kill it with fire!

Cardfight!! Vanguard, kausi 2

Valitettavasti joudun heti listan alkuun toteamaan, että ei vittu, mitä paskaa minä katson! CFVn toinen kausi on ollut juuri ja juuri mukiinmenevää, mutta viimeisimmät kolme jaksoa ovat olleet niin hulvattoman kamalia, että harkitsen kahteen kertaan tammikuussa alkavan kolmos kauden katsomista. Yksi viimeisimmistä jaksoista meni kokonaan tilanteen selittelyyn jossain epämääräisessä ulottuvuudessa. Luulin ja toivoin, ettei CFV sortuisi korttipelianimeiden klassisiin virheisiin, mutta ei. Piti mennä jonnekin absurdiin ulottuvuuteen pelleilemään korttien kanssa. Jotain realismia, kiitos. On jo tarpeeksi paha, että ekalla kaudella nähdyt, mauttomat "näen miten voitan pelin ennen kuin se edes alkaa" psyqualia-kyvyt tulivat takaisin. Teknisessä puolessakaan ei ole mitään kehumista, mutta silti harmittaa, että tällaista draamasontaa joku kehtaa tehdä, edes mainosmielessä.

Code:Breaker

En jaksanut neljää jaksoa enempää. En vielä dropannut tätä virallisesti, mutta teen sen kyllä antamatta yhtään jaksoa armonaikaa. Jos animessa ei ole mitään mikä saa katsomaan lisää, ei sitä silloin kannata katsoa.

Fairy Tail

Katson tätä edelleenkin vain sen takia, että näkisin kaikki mangan hienoudet liikkuvana kuvana, terveisin "Great Magic Tournament on paras, ja Kagura". Miinuksena on sanottava, että animea on valitettavasti sensuroitu, joten kaikkein hienoimpia verenlennätyskohtia siinä ei nähdä koko komeudessaan. Musiikeista onneksi irtoaa muutama lisäpiste sensuroinnin korvaamiseksi.

Jormungand: Perfect Order

Tykkäsin ekasta kaudesta ihan liikaa voidakseni jättää tämän väliin. PO jatkaa hieman samoilla linjoilla kun ensimmäinenkin kausi. Jaksot on jaettu pareihin tai kolmen kopliin ja niiden välillä ei tunnu olevan mitään isompaa yhteyttä. Ainakaan ennen kuin päästään yli puolen välin ja Kokon ja Dr. Miamin suuri suunnitelma alkaa valottua kotikatsomolle. Jormungandia joutuu edelleenkin seuraamaan tarkkaavaisesti ja ajatuksella, koska selityksiä ja pohdintaa tulee niin kovalla tahdilla. Osa sanastosta ei sivistymättömyyteni takia ole tuttua, mutta se ei ole sarjan vika. En jätä tätä kesken mistään hinnasta, koska tykkään ammuskelusta ja tasokkaasta juonittelusta. Animointi ja äänimaailmakin on kohdallaan, enhän minä voi mitään viiden pennin tuotantoa katsoa.

K

Olin jo melkein dropata tämän shitin. Katson sitä tämän postauksen kirjoitushetkellä kiinni, vaikka olen erittäin vakuuttunut siitä, ettei tällainen ajanhaaskuu kannata. Se pieni ääni päässäni huutaa : "ala piirtää nainen kivoja kuvia, äläkä katso kakkaa!" Valitettavasti olen jästipää. Huomattakoon ajoissa, että katson vasta jaksoa 7, joten en ole perillä sen jälkeen saatavista selityksistä.

K on hyvin hämy anime. En ole vieläkään oikein päässyt perille jutun juonesta. Paljon erilaisia tylsiä hahmoja, jotka varmaan liittyvät toisiinsa jollain järkevällä tavalla tai sitten eivät. Päähomoa, anteeksi -henkilöä syytetään jonkun mukamas tosi tärkeän tyypin tappamisesta, vaikka tämä ei itse muista mitään moisesta. Kaksi järjestöä tai porukkaa tai mitä ikinä ovatkaan ottavat miehistä mittaa toisistaan. Painosanalla miehistä, koska suurin osa hahmoista on ukkoja. Yksi hieno naishahmo onneksi löytyy (loput vähistä akoista ovat kamalia), mutta hänenkin suosionsa perustuu vain siihen, että hänen seiyuunsa on Miyuki Sawashiro.

K on napannut paljon muitakin nimekkäitä seiyuita, kuten Mamoru Miyano ja Takahiro Sakurai. Omat suosikkini ovat kuitenkin vain sivuhahmoina, joten se niistä lisäpisteistä. Animointi on kaunista, vaikkakin vähän liian sinistä makuuni. Taustamusat eivät ole mitään erityistä ja skippaan kamalan openingin joka kerta, samoin endingin. Ihan hienoissa puitteissa tehty anime näyttää hyppäävän kerta toisensa jälkeen typeriin sudenkuoppiin, eikä ehdi edellisestä edes ylös kunnolla, ennen kuin astuu jo seuraavaan. K onnistuu tasan yhdessä asiassa. Se nimittäin kiteyttää kaikki paskat puolensa jo sarjan nimessä, Kamalaa ja Kakkaa.

Medaka Box Abnormal

Kikaijima vihaa eläimiä. D:

Sama juttu kuin Jormungandin kohdalla, ensimmäinen kausi sopi kuin nyrkki silmään, joten pakko katsoa tämäkin. Menin tosin kaverini ylipuhumana lukemaan mangaa jonnekin neljännen arcin tienoilla, joten tiedän mitä toinen kausi pitää sisällään.

Toinen kausi ei ole mennyt niin kuin elokuvissa. Medakan ääni kuulosti ennen siihen tottumista ihan liian tyttömäiseltä (en pidä tyttömäisistä tytöistä),mutta tarkistuksen jälkeen oli pakko uskoa, että kyseessä on sama seiyuu. Jäin myös kaipaamaan entistä Kikaijimaa, jonka henkinen muna katosi Medakan tapaamisen jälkeen (eikä sitä ole mangassakaan sen koommin näkynyt). Muista päähenkilöistä en erityisemmin edes välitä, mutten silti ole feministi, jos joku kysyy. Mieshahmot, varsinkin Hitoyoshi, Akune ja Meguro ovat vain niin värittömiä silmissäni. Todettakoon totuuden nimessä ja hyvänä puolena Abnormal-kaudelle, että pidän todella, todella paljon Naze Youkan seiyuusta. En ole vielä muistanut kurkata MALsta, kuka on kyseessä (tai olen, mutta unohdin kuka hän on), mutta Nazelle odotinkin jotain kovaa ja kylmää naisääntä. Kerrankin saatiin, mitä tilattiin.
EDIT: Nazen seiyuu on MALin mukaan Miyuki Sawashiro. <3

Psycho-Pass
NoitaminA-paikalta löytyvä PP on lyhyesti sanottuna mahtava tapaus. Kyseessä on kahden courin mittainen, Gen Urobuchin käsialaa oleva kieroutunut taideteos, jossa ruumiita lähestulkoon sataa taivaalta. Päähenkilö Tsunemori Akane heitetään heti sarjan aluksi hommiin, ottamaan kiinni kidnappaajaa, joka ei välttämättä ole aseistattu, mutta vaarallinen. Ainakin mikäli on uskominen miehen korkeaa psycho-pass-arvoa, jolla sarjan maailmassa erotetaan kunnon kansalaiset rikollisista jo ennen kuin nämä ehtivät mitään tekemään. Poliisin vainukoirina toimii rikollisiksi merkittyjä tyyppejä, Enforcereita, jotka on lupa ampua tilanteen vaatiessa. Aseena joukko käyttää dominatoreita, jotka lamaannuttavat tai tappavat kohteen tämän pp-arvosta riippuen.

Sen lisäksi, että Psycho-Pass lähtee käyntiin todella lennokkaasti, on siinä mukana muutama tuttu nimi. Seiyuulistaa katsellessa osui silmään, taas kerran, Miyuki Sawashiro ja 6. jakson tienoilla tunnistin Maaya Sakamoton parin replan perusteella.

Ilmeeni kun katson SAOa.

Sword Art Online
Jos pitäisi suositella SAOa tai Accel Worldia, saman tekijän toisen ranobesarjan animesovitusta, valitsisin ehdottomasti AWn. SAO on niin täynnä aivopieruja ja silkkaa mielettömyyttä, että hienosta animoinnista ja Yuki Kajiuran musiikeista huolimatta, en voi sitä suositella kenellekään. Ellei joku sitten nimenomaan hae animea, jossa päähenkilö voittaa kaikki ja saa, karman lain omaisesti, koko ajan paskaa niskaan. kiriton mahtivoipaisuus alkaa loppua kohti paisua sellaisiin sfääreihin, ettei se ole enää edes hauskaa. SAOn naishahmot ovat kaikki, poikkeuksetta, iniseviä egon pönkittäjiä Kirotolle, vaikka alussa saattavat vaikuttaa itsenäisiltä ja kovilta mimmeiltä.

SAOn pääpari on ensimmäinen romanssi, jota en ole vihannut heti alusta alkaen, vaikka yleensä poltan hihani heti kun toiminnallinen sarja mielestäni pilataan tyhmällä romanssilla. Harmillisesti SAOkin menee liian pitkälle ja siirapoittaa suhteensa yli äyräiden ja minun sietokykyni. Jos haluan katsoa epätoivoisen romanssin epätoivoista pyristelyä, siirryn romanssigenren pariin. Olen muutenkin kyllästynyt heteroparituksiin. Niitä änkeää joka ovesta ja ikkunasta eikä loppua näy.

Zetsuen no Tempest

Tässä on jotain perin tuttua...

Meinasin dropata tämänkin, koska alku oli pidemmän aikaa tooooosi nihkeä. Meno kuitenkin paranee 8. jakson tienoilla kun hahmot alkavat tulittaa toisiaan aseilla ja logiikalla. Harmittaa ihan mielettömästi, ettei meillä pakkoluetettu Shakespeariä peruskoulussa, vaikka yleensä pakkoluettamista vastustan. Jollain lukiokurssilla sitä olisi ollut tarjolla, mutta eihän siinä kiireessä ehdi kuin kurkkaamaan jotain pientä, helppolukuista läpyskää (itse luin Dostojevskiä ja haukuin sen kurssin lopuksi). Tempestistä saisi varmasti paljon enemmän irti, jos herra S:n tuotanto olisi tutumpi.

Aivan!

Muuten sarja on varsin nautittava, ainakin animoinnin puolesta. En tosin ole vieläkään oppinut edes päähenkilöiden nimiä kunnolla. Kaippa siellä jostain Yoshinosta, Mahirosta, Hakazesta ja edesmenneestä Aikasta puhutaan. Toinen pojista halua kostaa kuolleen siskonsa, Aikan. Toinen (kuvassa oikealla) päätyy mukaan sattuman(?) kautta ja saarella vankina oleva maagiprinsessa Hakaze on luvannut auttaa tappajan löytämisessä, jos pojat estävät jonkun ihmepuun herättämisen. Pelissä on vain maailmanloppu ja muuta pientä. Sekaan tietysti heitetään armeija ja Hakazen lapsuuden ystävä, ja soppa on valmis.

Best Wishes ja Zexal puuttuuvat listalta, koska katson niitä hyvin epäsäännöllisesti, jos ollenkaan. Sen takia niistä ei myöskään ole mitään sanottavaa.

Joulu tulee enkä ole valmis

Ihan ensiksi haluan pahoitella sitä, että ole kirjoittanut tänne mitään yli kahteen kuukauteen. En todellakaan halua toistaa viime vuodelta tuttuja, yli kolmen kuukauden pituisia taukoja ja olisin halunnut kirjoittaa kesäkauden loppumisesta ja syyskauden alkaneista sarjoista, nillittää SAOsta ja vaikka mitä muuta, mutta... Niin. Asioita tapahtui. Sain ihan käsittämättömän (syys)masennuksen, jollaista en ole kokenut koskaan ennen lähes 20 vuotta kestäneen elämäni aikana. Olisin halunnut tehdä vaikka mitä, mutten kyennyt tarttumaan mihinkään ja se ahdisti entisestään. Olen lisäksi niitä ihmisiä, jotka eivät mielellään valita ongelmistaan vaan koittavat yksin rämpiä niiden yli. Ei ole ihan tervettä jästipäisyyttä. Koitan paikata tilanteen tämän kuun aikana, koska aikaa ainakin pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Se on sitten eri asia, löytyy aiheita ja innostusta kiroittaa, mutta teen parhaani. Olen myös turhan itsekriittinen enkä halua tulla tänne vain jauhamaan sitä itseään, kun uskon pystyvän parempaan. Täytyyhän tällä blogilla tietty laatutaso olla.

Minulla on lisäksi kaksi muuta blogia, jotka huutavat huomiotani ja uusia postauksia, jotka tulevat todennäköisesti rajoittamaan aikaani tämän blogin kanssa. Ainakaan toista näistä blogeista en voi jättää oman onnensa nojaan (vaikka mieli tekisi), varsinkaan kun pidän sitä yhteistyössä yhden kaverini kanssa.

Sitten iloisempiin asioihin. Viimeisimmän postaukseni, Tracon-raportin, jälkeen blogi on saanut kaksi uutta lukijaa. En tiedä miten ja miksi, mutta kiitos, olette ihania. Saan siitä voimaa ja uskoa kirjoittaa postauksia tai ainakin aloittaa niiden tekemisen. Ja minulla aloittaminen on puoliksi tehty.

Viime yönä yhden aikaan kohtasin karun todellisuuden kun tajusin, että nyt on joulukuu. Mihin tämä vuosi on mennyt?! Vastahan mietin vuoden vaihteessa, kuinka kiva olisi tehtä joulukalenteri teemalla x. Toisin sanoen vähäisen (lue: olemattoman) suunnitteluajan vuoksi blogini ei saa joulukalenteria tänäkään vuonna. Harkitsin asiaa kahdesti, koska olisin voinut korvata sillä tämän pari kuukautta kestäneen inhottavan hiljaisuuden, mutta sitten ajattelin, etten halua julkaista blogissani hätäisesti päätettyjä ja vielä hätäisemmin kirjoitettuja juttuja, jotka teen lähinnä velvollisuudentunnosta. Ei näin. Siispä yritän saada joulukuun aikana kasaan pari kunnon postausta oikeista asioista/sarjoista sen sijaan, että kirjoitan jotain "kirjotin nyt jotain tälle päivälle, koska pakko" -soopaa. Laatu menee tässäkin asiassa määrän yli ja olenhan myön parantumaton perfektionisti.

En tee mitään lupauksia tulevien aiheiden suhteen, koska ne eivät kuitenkaan loppupeleissä pitäisi paikkaansa. Sen sijaan voisin julistaa nyt jo uudenvuodenlupauksekseni sen, että kirjoitan vähintään yhden postauksen kuussa ensi vuonna. Saa nähdä olenko toiveikkaampi kuun lopulla, kun aihe on oikeasti ajankohtainen.

PS. Otan nyt ja vastaisuudessa vastaan ehdotuksia siitä, mistä aiheesta voisin kirjoittaa eli mistä asiasta/sarjasta te lukijat olisitte kiinnostuneita lukemaan minun mielipiteeni. En tietenkään sitoudu kirjoittamaan kaikista ehdotuksista (jos yhtään edes tulee), mutta uskon, että niistä olisi apua, jos joskus haluan ehdottomasti avata saisen arkkuni, mutten keksi aihetta.

PPS. Olisipa jo kevät.

Tracon 7 - maailmanloppu saa tulla

Niin minulla oli joku blogikin, jota olisi hyvä päivittää aina silloin tällöin. En ole kadonnut mustaan aukkoon, vaikka romahtaneesta päivitystahdista voisi muuta päätellä. Olen vain ollut äärimmäisen streessaantunut ja kiireinen erinäisten asioiden takia. Olen mm. sählännyt koulujen kanssa, koska en vain ole osannut päättää mitä haluan tehdä isona. En oikeastaan tiedä vieläkään, mutta koska Tracon oli ja meni, koen aiheelliseksi kirjoittaa siitä sen sijaan, että vain velloisin suuressa tietämättömyyden meressä.

Kaksi päivää vielä!!!

Odotin Traconia kuin kuuta nousevaa ja olin seota lopullisesti paria päivää ennen itse conia. Ei varmaan tarvitse sanoa, että odotin Traconia enemmän kuin mitään muuta tämän vuoden coneista. Odotukseni olivat korkealla useammastakin syystä. Suurin syy kuitenkin oli se, että pääsisin viettämään kokonaisen viikonlopun hienojen ihmisten kanssa tehden hienoja asioita. Odotustani ei muuten helpottanut yhtään, että eräs tässä kohtaa nimeltä mainitsematon hieno ihminen ilmoitti blogissaan juontavansa sunnuntain cosplaykisan. Toisin kuin eräät, tajusin laittaa laukkuni conikuntoon jo perjantai-iltapäivänä ihan kokeillakseni, ettei se ole turhan painava heti alkuunsa. Korttikansioiden ja -pakkojen raahaaminen ei ole mielipuuhaani silloin kun pitää juosta Tampere-talon kerroksesta toiseen. Ainiin, ja ehdinpä nähdä untakin Traconista vaivaiset neljä kertaa ennen itse conia.

Koska ajattelin ottaa tavaksi kirjoittaa hieman artikkelimaisempia raportteja (kolmiosainen Desu-raportti ei tehnyt hyvää hermoilleni), yritän tehdä tämänkin sillä kaavalla. Aloitan varsinaisen nillityksen (tuo ylempi oli lämmittelyä) tiloista eli syyniin joutuu Tampere-talo conipaikkani.

Lasista läpi, jos ei muuten

Kun Tracon 2010 siirtyi Tampere-taloon ja muuttui samalla kaksipäiväiseksi, olin erittäin iloinen. En pelkästään siksi, että Tre-taloon on helpompi tulla, vaan myös siksi, että onhan se nyt muutenkin paljon parempi paikka conille kuin joku TTY. Vaikka tänä vuonna kävijöitä riitti lähemmäs 5000 (kuulin juttua, että 4805 oli tarkka määrä) en kokenut sisällä olevan liian ahdasta tai tunkkaista, vaikka lauantain oikukas desusää saikin porukan pysymään lähinnä sisätiloissa. En edes aloita myyntipöytäsalin sijoittamisesta sorsapuistosaliin tai pääsalin parhaudesta (henk.koht. tykkään enemmän Sibeliustalon pääsalista, sori). Sen sijaan minulla olisi nillittämistä yhdestä omallekin kohdalle sattuneesta ongelmasta: tilan puutteesta ja tarkoista turvamääräyksistä.

Bongasitko yllä olevan kuvan conissa?

Sattuipa lauantai-iltana, että halusimme kolmen porukalla mennä katsomaan Melonipaneelia ja kiitos erään herrasihmisen saavuimme Sonaatti 1:en eteen tasan kymmeneltä. Ovessapa olikin TÄYNNÄ-lappu ja muitakin epäonnisia ihmisiä kuikuili sisään. Kesken paneelin muutaman ihminen poistui sisältä ja sama määrä päästettiin sisään. Ymmärrän täysin, että turvallisuusmääräyksiä on noudatettava, mutta varsinkin JVn käytös paneelin aikana oli todella tökeröä. Oven ulkopuolelle ei ensinnäkään kuulunut MITÄÄN, mitä sisällä puhuttiin. Oven olisi ihan hyvin voinut pitää auki ja JV olisi voinut kohteliaasti sanoa, että "sisään ei saa mennä turvallisuussyistä, mutta pidän tätä ovea auki/raollaan jotta kuulette jotain". Mutta ei. Sen sijaan kyseinen ihminen piti tiukasti kiinni ovenkahvasta, ettei yksikään ylimääräinen sielu vain pääsisi sisään.Voin varmaan kaikkien meidän ulkopuolelle jääneiden puolesta todeta, että olimme varsin luokkaantuneita. Mekin haluamme kuulla tisseistä, emme pelkästään nähdä niitä (koska onhan ne aika nähty, mutta kuinka usein niitä pääsee kuulemaan?)! Yksi ratkaisu, minkä tuohtunut, ulkopuolelle jätetty ja sekalainen seurakuntamme totesi oli, että oven ulkopuolelle olisi voinut hommata kaiuttimen. Ei olisi tarvinnut päästää meitä sisään ja olisimme silti kuulleet. Kaikki olisivat olleet iloisia.

Ärsyttävää, mutta totta, on, että kaikkia conittajia ei kohdella samanarvoisina, vaikka olemme kaikki maksaneet siitä ilosta saman verran. Kaikki halukkaat eivät kuule tissejä. Ensi kerralla kun joku päättää pitää paneelin/luennon tisseistä, laittakaa ohjelma pääsaliin. Mahtuvatpahan kaikki halukkaat varmasti sisään. Minä vaadin saada kuulla tisseistä!!!

Velhoja, cosplayta, vitsejä ja vähän lisää cosplayta

Ohjelman taso itsessään oli loistoluokkaa. En tosin päässyt päällekäisyyksien takia katsomaan niin paljon analyyttistä ohjelmaa kuin olisin halunnut. Mm. Anime ja hahmokulttuuri -luento piti jättää väliin, koska Rimpun juonto menee aina etusijalle (kyllä, minä kävin katsomassa sunnuntain kisan vain juonnon takia). Lauantain Fairy Tail -luento oli pitäjän terveydentilan ja kokemuksen huomioon ottaen hieno suoritus. Pituutta olisi tietysti voinut olla enemmän, mutta toisaalta lyhyeksi jäänyt kesto mahdollista porukallemme pidemmän ruokatauon. Toivottavasti luennon pitäjää nähdään vastakin ja ehkä vielä hieman syventävämmällä esityksellä.

Kummatkin cosplaykisat piti tietysti tarkastaa tapani mukaisesti. Pettymyksiltä ei WCSn osalta valitettavasti vältytty. Ensin harmiteltiin kisaajien vähäistä määrää ja sitten suosikkiesitykseni sijoittui toiseksi. Voittajillakin oli hieno esitys, tykkäsin siitäkin, mutta en vain yhtä paljon kuin Ilonan ja Hoothootin esityksestä. Minulla on muuten myös hieman sanottavaa WCSn vähäiseen osallistujamäärän, vaikka asiahan ei tietysti minulle kuulu. Tai no, kuuluu se niin paljon kuin kenelle tahansa muullekin, joka mielellään katsoo hienoja ja eeppisiä cosplayesityksiä.

Osallistukaa ihmiset kiltit siihen karsintaan! Ei kukaan syö teitä, vaikka ette olisikaan täydellisiä. Varsinkin te, jotka viihdytte lavalla ja joilla on mielikuvitusta, (näin Roraa lainatakseni:) pariutukaa! Olisi mahtavaa nähdä paljon upeita esityksiä, varsinkin jos niissä saa hahmokemian toimimaan. Draamaa, toimintaa, huumoria, kaikkia sekaisin, ei väliä kunhan saadaan lisää osallistujia. Olisin varmaan heti etsimässä kaveria kainaloon, jos tulisin ompelukoneen kanssa yhtään paremmin toimeen eikä peukaloni olisi keskellä kämmentä kun kankaasta puhutaan. Jos joku vaatteidentekotaitoinen tarvitsee proppien väkertäjää, koska ei itse halua/osaa/jaksa, ilmoittaudun! Olen myös innokas ideoimaan esityksen jos toisenkin.

Vedetään Hatusta Goes Anime epäilytti aluksi hieman, varsinkin kun onnistuimme pääsemään eturiviin. Ohjelma oli kuitenkin aivan mahtava ja niin hyvää settiä katsoisi mielellään toistekin. Pikkunalkuttajatäti sisälläni kuitenkin sanoo, että miettikää muutama vitsi etukäteen ja ennakoikaa mitä tilanteita voisi tulla vastaan, ettei jäädä ihan täysin hädän hetkellä. Niin ja tissit on kivoja, vaikka niistä oltaisiinkin juuri edellisessä ohjelmassa puhuttu.

Avajaiset ja päättäjäiset olivat sitä samaan huttua niin kuin aina. Avajaisilta tosin toivoisin oikeaa suunnittelua, eikä enää mitään viimehetken kasaan heittoa. Näin parhaan conin avaus ansaitsee parasta!

Kortteja, kortteja joka puolella

Niitä harvoja ohjelmia lukuunottamatta, Tracon meni korttipelien parissa. Siis kolmen eri pelin, Duel Mastersin, Cardfight!! Vanguardin ja  Yu-Gi-Ohin. Valitettavasti vain keskimmäinen sai arvoistaan huomiota, koska en ehtinyt paljon muuta tehdäkään kuin pelata ja vaihdella Vanguardeja. DMää olisin halunnut pelata enemmänkin, mutta nyt uusien pakkojen testaus jäi valitettavasti yhden pelin varaan. Mutta hei, tienasin 20 euroa myymällä yhden DM foilin, miettikää, yhden! Vau. YGO sai mitä ansaitsikin, eli tuskin huomiotani lainkaan. Halusin (ja haluan edelleen) vain päästä korteistani eroon, ja pääsinkin yli 400 commonista.

Let's Catfi-... I mean, Cardfight!!

Keskellä yötä minulla oli missiona opettaa arvoisa petturi "menen yksin kuuntelemaan tissejä ja jätän teidät siihen" kaveri Kukkamulta pelaamaan Vanguardia. Siinä yön pimeydessä sitten lätkin kättä naamalle kun herran meinasi laitaa drive checkatut trggerit damaan (tiedän, ettei kukaan peliä pelaamaton tajunnut äskeistä). Saimme Traconin aikanan myös muutaman muunkin uuden CFV-pelaajan mistä olen todella iloinen. 

Tracon lyhyesti:

+ yleinen hienoustaso yli 9000

+ Rimppu <3

+ Cardfight!! Vanguard

+/- Melonipaneeli, en kuullut mitään, mutta toisaalta meillä ulos jääneillä oli hieno keskustelu

+/- Myyntipyötien tarjonta ei innostanut pahemmin, mutta säästyipähän rahat

- Olen sosiaalisesti hankala ja se tekee elämästäni aika-ajoin erittäin epämukavaa

PS. Jos joku meloneista myös paitsi jäänyt lukee tätä ja muistaa keskustelleensa mm. Tissiconista punahupparisen neidin (minä) kanssa, ota yhteyttä, jookos kookos? Niin hienoa juttuseuraa harvemmin löytää.

Animekesä 2012 - mitä *****a minä katson!?

Kesäkauden katomislistallani:

Binbougami ga!

Sword Art Online

Yuru Yuri ♪♪

Kauden dropatut:

Arcana Famiglia

Hagure Yuusha no Estetica

Viimekaudelta jatkuvat:

Accel World,

Cardfight Vanguard,

Fairy Tail,

Pokemon Best Wishes kausi 2,

Yu-Gi-Oh! Zexal

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Binbougami ga!:aa en olisi kuvauksen perusteella ruvennut katsomaan, mutta kun piti pakkomielteisesti saada vielä jotain watching-listaan, päädyin tuijottamaan ensimmäistä jaksoa. Binbougami ga! on täynnä viittauksia muihin animeihin ja sen omat vitsit ovatkin paljolti tätä perua. Seiyuut eivät ole itselle tuttuja eikä liiemmin muukaan tekijätiimi, mutta torstai(?)-iltojen ratoksi anime kelpaa kummasti. OP ja ED ovat muuten parhaimmasta päästä tällä kaudella.

Sword Art Online on taas yksi RPG-anime. Teeman suhteen alan olla vähän skeptinen, koska onhan nuo "jos kuolet pelissä, kuolet oikeasti" -animet (vrt. Dgimon) jo nähty. Lisäksi päähenkilötyttön paikkaa pitävä Asuna on nähty yhdessä jaksossa ja silloinkin vain joitain minuutteja. SAOssa on ongelmakohtia niin itse teeman kuin hahmojenkin suhteen, joten ymmärrän täysin, jos joku haluaa haukkua sen pystyyn. Itse kuitenkin tykkään SAOsta kahdesta syystä: animointi on vähintäänkin siedettävää ja musiikista vastaa, ylläri pylläri, Yuki Kajiura. OPin esittäjä on Fate/Zeron ekasta OPista tutuksi tullut LiSA, joten mitään eritystä vihareaktiota ei sekään saa aikaan.

Yuru Yurin toka kausi on mukana ihan sen takia, että katsoin ekan kauden viime vuonna ja tykkäsin ihan sikana! Ei Yuru Yurissa mitään funtiota ole, söpöt tytöt tekee söpöjä asioita voisi joku sanoa. Yleensä en välitä vastaavanlaisista teoksista, mutta Yuru Yuri on jollain käsittämättömällä mieleeni. Seiyuut tai tekijät eivät ole pahemmin tuttuja (en ole jaksanut tutustua keitä on mukana), joten sen piikkiin on paha laittaa. Luultavasti Yuru Yuri on mieleeni juuri nimessäkin esiintyvän yurin takia. Tyttöjen (suhde)kommelluksia on hauska katsoa.

Surkeaa moskaa

Ilmeeni parin Estetican jakson jälkeen.

Arcana Famiglia ja Hagure Yuusha no Estetica ovat sellaista kuraa, ettei niitä katsomalla itsensä kiduttaminen ole sen arvoista. Ainakaan jos on kyllästynyt haaremianimeen, niin siihen itseensä kuin käänteiseenkin. Arcana Famiglian animointi oli kaiken lisäksi derppailun huippu ja helpotti droppauspäätöstä huomattavasti. Estetican suurin ongelma on sen hahmoissa. Stereotypiaa kirkuvat imbesillit levittelevät "vahingossa" haavojaan ja muita vakojaan päähenkilöpojalle ja sitten vielä kehtaavat kirkua perään. Kasvattakaa naiset (fiktiivistä) munaa! Hahmokaarti ei ole yhtään sen parempi Arcanassa, sillä shonenia katsoneena olen hiusrajaani myöten täynnä "näil on kaikilla omat kivat pikku erikoiskykynsä, jotka eroaa somasti toisistaan" -mentaliteettia.

Wanha vitsi

Mitään sanottavaa minulla ei ole edelliseltä kaudelta jatkuvista animeista. Ne eivät ole niin huonoja, että ne voisi kylmästi dropata, mutta eivät niin hyviäkään, että niistä jaksaisi kertoa. Paitsi se pikku tikku perseessä, että Fairy Tailissa on tällä hetkellä menossa fillerikausi, jonka järkiperäisyyttä epäilen hyvin vahvasti.

Seuraavaksi varmaan kirjoitan kevätkauden päättyneistä sarjoista (vihdoin ja viimein).

Animecon IX ja Suomen suvi löytyy hevonkuusesta

Animecon IX oli viime viikonloppuna ja tähän olisi tarkoitus jotain raporttia vääntää ajat sitten, mutta olen liian laiska kirjoittamaan raportteja viikon sisään. Onnistuin saamaan poskiontelotulehduksen eikä kauheasti naurattanut (edes itseironisesti), kun jouduin niistämään joka toinen minuutti viime viikon ja lääkäriin meni viisikymppiä.

Paikallista asuintaloarkkitehtuuria.

Kuopio on paras paikka...

Jos lyhyttä asumistani Oulussa lapsena ei lasketa, Kuopio on pohjoisin paikka missä olen käynyt. Odotukseni eivät olleet kauhean korkealla, olenhan vannoutunut etelän elitisti. Kuopio muistutti kovasti Lahtea, jossa myös saa kulkea ylämäkeä vaikka kuinka, jos meinaa päästä conipaikalta keskustaan. Suurin ero näillä kapungeilla, ja coneilla niin ikään, on kuitenkin se, ettei Desuconissa tarvinnut lähteä keskustaan, kiitos oikeasti lähellä olevan lähikaupan. Kuopio kyllä tarjosi paljon erilaisia ruokailu- ja ostosmahdollisuuksia, mutta kaikki mainittavan matkan päässä Musiikkikeskukselta.

Conipaikkana toiminut Musiikkikeskus oli allekirjoittaneelle myös uusi kokemus, jokseenkin hyvin hämärä sellainen. Ohjelmien paikat piti kartasta tarkistaa useampaankin kertaan, ennen kuin oli varma minne päin piti mennä. Eikä aina sittenkään. Opasteita oli ihan kiitettävästi, mutta neljännen kerroksen tutkintosali oli aluksi sijainniltaan hämärän peitossa. Moni on valittanut myyntipöytien ahtaudesta, mutta eihän se ahtaus mitään uutta ollut. Happea kuitenkin riitti ja moni sai varmasti haluamansa krääsän, vaikka populaa pyöri pöytien ympärillä kyllästymiseen asti.

"Hieno hostelli Hermanni" (-Kekkis)

Kuten tavallista, sain taas vastuulleni hoitaa viikonlopun majoituksen. Yritin kovasti sysätä yöpymisongelmaa Kekkikselle, mutta tuloksetta. Ilmeisesti herralla oli jotain parempaa tekemistä tai liikaa luottamusta ilmiömäisiin kykyihini selvittää tilanne. Luottamus (tai mikä idiotismi ikinä olikaan) lopulta osoittautui arvoisekseen ja löysin meille kolmen hengen (kahden ei ollut vapaana) huoneen hostelli Hermannista.

Itse hostelli osoittautui lopulta ihan kivaksi paikaksi. Keittiötä emme tarvinneet ja suhtauduin jääkaappeihin sen verran skeptisesti, ettemme käyttäneet niitäkään. Vajaan kilometrin matka conipaikalta tuntui ensimmäisellä kerralla pitkältä, mutta oletan sen johtuneen sateesta ja lievästä epävarmuudesta paikan suhteen. Huoneessa oli kerrossänky ja sohva, joista itse majoituin kerronsängyn alempaan sänkyyn. Sohva olisi kuulemma kaivannut annetun lakanan asettamista, koska oma pinta ei ollut mukavin mahdollinen nukkumiselle. Sänky sen sijaan oli sopiva omaan makuuni, vaikka esimerkillisenä laiskurina olin hieman hapan lakanoiden tee-se-itse -laittamisesta.

Poikki ja pinoon

Jo netistä enne conia tarkesteltaessa ohjelmakartta oli kuin kylmä rätti kasvoille. Priorisoida pitäisi ja paljon. Oli cosplay ja LittleKuriboh päällekäin, foliohatut ja nimmaritilaisuus, animefanien pääsy taivaaseen ja Team4Star-paneeli. Kirottu! Priorisointi karsi coniohjlemistostani lopulta pois LKn, foliohatut ja animefanit. Lisäksi myyntipöydillä pyöriminen piti tehdä heti lauantaina, koska koko loppupäivä oli täynnä kivaa ohjelmaa. Sunnuntai oli onneksi hieman lohdullisempi, enkä ollut itse kiinnostunut kuin fanduddauksesta, Pokemonista ja kiukkuisista ämmistä.

Black Rock Shooter  <3

Ohjelmakartan kurjuus oli omaa luokkaansa, mutta onneksi ohjelmien laatu oli jotain ihan muuta. Informatiiviset avajaiset olivat tervetullutta vaihtelua muiden conien viihteellisiin avajaisiin. Nimmaritilaisuudesta en sano mitään, koska onnistuimme Kekkiksen kanssa saamaan kuvan LKn kanssa jo ennen tilaisuutta. Cosplay-kisa meni LKn paneelin ohi Rimpun mitalla. Housuttomat roudarit ja Rimpun aina yhtä viihdyttävä juonto lämmitti kyynistä sydäntäni. Valitettavasti kisaajissa oli sellaisia käden iskuja naamalle, ettei hyvää päivää. T4S-paneeli oli eri mainio, vaikka välillä oli vaikea saada selvää herrojen nopeasta puheesta (syytän tästä toistolaitteita ja paskaa paikkaani).

Tutkimusmatka fandubbauksen ihmeelliseen maailmaan oli Mämmikunniaan perussettiä. Erityisen nautittavia olivat jotkin clipit. Pokemon -turnauspakan rakentaminen sisälsi paljon huomioita, joidenka tiedän pätevän Yu-Gi-Oh-yhteisössäkin. Kiukkuset ämmät osoittautuivat lopulta traumatisoituneiksi ämmiksi. Ohjelmaformaattina idea oli mielenkiintoinen, mutta ei täysin toiminut, koska esiintyjillä pitäisi olla edes jotain ajatuksia valmiina esitettäväksi. Tätä voitaneen kuitenkin kehittää eteenpäin enkä ollenkaan vastusta impro-ohjelmia.

Animecon IX lyhyesti:

+ Jotain nukkumistakin ehti harrasta

+ Kuva LKn kanssa ja nimmari

+ mahtava juonto Rimpulta, jonka cossilla ja vitosrivin paikallani ei ole mitään vaikutusta mielipiteeseeni

+ Ihania asioita löysin

+/- Kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti (daa!)

+/- Paljon hienoa ohjelmaa, joka pakostakin meni osittain päällekäin

- Jos vaikka pääsalin (ja muutkin) ohjelmat saataisiin alkamaan ajallaan tai merkittäisiin ohjelmakarttaan oikea aika

- poskiontelotulehdus --> Aconin lopullinen lasku yli 250e

PS. Tiesittekö, että Jyväskylä-Kuopio välillä on aivan mahtavat maisemat. <3

Nimenvaihto ja muuta ilmoitusluontoista

Blogin nimi ja mahdollisesti osoitekin tulee muuttumaan lähipäivien aikana. Uudeksi nimeksi todennäköisesti tulee pelkkä "Pois valtavirrasta", ellen ehdi keksiä parempaa sunnuntai-iltaan mennessä. Osoitteen muutos ei ole vielä edes varmaa, joten älkää vielä hyppikö seinille. Jos sellainen tapahtuu, päivitän kyllä uuden osoitteen joka foorumille, missä olen linkkiä tänne viljellyt. Tämän joukkoon kuulukin vain Yu-Gi-Oh! Suomi, suomalainen Duel Masters -foorumi ja aniki. Lisäksi te Naamakirjan puolelta tulevat saatte linkin seinältäni.

Coniraporttien tekemisen joko lopetan kokonaan tai muutan tyyliä huomattavasti. Desuraportin kirjoittaminen osoitti, ettei minulla olo aikaa, energiaa, hermoja eikä muistia kirjoittaa pitkiä sepustuksia siitä, mitä tein minäkin hetkenä. Enkä usko, että sellaisia postauksia kovin moni jaksaa lukeakaan. Coniraportteja luultavasti tulee vielä, mutta ne ovat paljon tiiviimpiä eivätkä koostu kolmesta, edes kahdesta postauksesta. Animecon saa kunnian olla ensimmäinen con, jonka raportoin uudella tavalla, mikä se ikinä onkaan.

Animekausien loppumis- ja alkamispostauksilla teen myös jotain. Ei tunnu kauhean käytännölliseltä kirjoittaa joka kolmas kuukausi kaksi sekalaispostausta, yksi loppuvista ja toinen alkavista, animesarjoista. Yritän vastaisuudessa kirjoittaa enemmän yksittäisistä sarjoista, mutta en lupaa mitään laiskuuteni takia.

Vaikka yritän muuttaa blogin postauslinjaa selkeämmäksi, osa nillittämisistä ja derppailuista tulee pysymään. Erityisesti eri asioista valittaminen tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, koska tykkään valittaa ja kaivaa asioiden negatiivisia puolia esiin. Otan tähän postaukseen mieluusti kommenttia siitä, millaisia postauksia haluaisitte vastaisuudessa minulta lukea. Mitään uliulivänivänioletihankakka-kommentteja en halua. Tiedän omat rajani ja joskus on hauskaa yrittää rikkoa niitä. Rakentava palaute on aina kivaa ja jos juttuni eivät miellytä (esim. valitukseni Desun iltabileistä), älkää lukeko tätä blogia.

Vielä yksi juttu liittyen kirjoitusvirheisiin, joita tuntuu änkeävän joka koloon. Koneellani ei ole vielä ohjelmaa, jolla voisin tarkistaa sanojen oikein kirjoituksen. Ajatukseni myös kulkee parhaimmillaan niin nopeasti, etteivät sormeni meinaa perässä pysyä ja postauksista tulee usein niin pitkiä, että niiden vähintään kolminkertainen läpiluku haittaisi oleellisesti päivitysvauhtia ja yöuniani. Minä kun kirjoitan useimmat postaukset keskellä yötä. Älköön tulko viisastelijat sanomaan, että voisin kirjoittaa päiväsaikaan ja siten päästä ajoissa nukkumaan. Kirjoitan öisin ihan sen takia, että silloin on vähiten keskittymistä häiritseviä haittatekijöitä. Uskokaa tai älkää, niitä piisaa tässä asunnossa.

Desucon 2012 - Ihanuuden desusunnuntai

Desuperjantai

Desulauantai

Sunnuntaiyö meni neljään asti ihan kivasti. Juttuni lähtivät enemmän kuin lievästi lapasesta ja tylsyys pysyi kaukana. Neljän jälkeen meno alkoi olla sen verran väsynyttä, että tylsistyminen uhkasi ja väsymys hiipi takaapäin. Kuten Frostissa, selviydyin tästäkin yöstä Kekkistä paremmin ja, toisin kuin hän, olin valmis ottamaan uusiksi - heti viikon kesäunten jälkeen. Myönnettäköön, että alkoi hieman kiukuttaa, että herra valvoo desuyön, vaikka tietää seuraukset ja sitten marisee kun on jo liian myöhäistä.

Kun Jussi Karin YKSI ANIME, YKSI HAHMOKAARTI, YKSI JOHTAJA vihdoin kymmeneltä alkoi, oli allekirjoittaneenkin olo kuin haudasta noussut. Luennon alku menikin osittain ohi korvien, mutta kun Pokemon mainittiin virkistyin kummasti. Vaikka Jussi Kari olikin selvästi huonossa hapessa, itse ainakin viihdyin luennolla, sen mikä hereillä pysyin. Alkupään nuokahtelut jäivät onneksi Pokemonin kohdalla enkä ainakaan nukkunut kuten ilmeisesti muutama muu.

Jäimme pääsaliin AMV-kisaa odottamaan. En ollut varma mitä odottaa, koska olin ennen sitä nähnyt vain osan yhdestä kisasta. Videot olivat hienoja, mutta järjestelyn puolesta jäi toivomisen varaa, koska volyymi oli ihan liian kovalla joidenkin videoiden kohdalla. Siinä lensi kyllä silmistä viimeisetkin rippeet unihiekoista, ja melkein kuulokin korvista. Final Fantasy -videoita oli muuten ihan järkyttävä määrä. Oliko niitä sitten tehtykin niin hirveästi vai pääosa vain valittu näytettäväksi, tiedä häntä. En ole mikään FF-fani, joten en ollut erityisen mieltynyt videoihin, mutta joku fani varmaan tykkäsi. Paras hyvän mielen video sai muuten minutkin paremmalle tuulelle, osittain varmaan siksi, ettei sen volyymi ollut liian lujalla.

Loppuconi menikin sitten syömisen ja korttien parissa. Päättäjäiset olivat ihan viihdyttävät, mutta Visual Gayn loppuesitys meni mielestäni vähän överiksi. Olen varmaan joko liian kriittinen tai nillityskynnykseni ihan liian matala. Kaduin, etten mennyt katsomaan Aki Hatan ohjelmia, koska päättäijissä sain hänestä varsin miellyttävän vaikutelman. Toivottavasti tulee toistekin ja vihjaa Yuki Kajiuralle, että Suomen coniin kannattaa tulla kunniavieraaksi (tämä myös kunniavierasvastaaville vink vink).

Desuviikonloppu tiiviisti:

+ upea EC-karsinta

+ Rimppu <3

+ Aki Hata

+/- paljon mielenkiintoista ohjelmaa, vaikka osa sisällöstä ja nimistä derppasi

- selänkääntötempaukset cosplayesityksissä

PS. Jos näit/tiedät kuka cossasi Natsuki Kugaa Mai-Himestä lauantaina, hihkaise tähän suuntaan.

Desucon 2012 - Ihanuuden desulauantai

Desuperjantai-raportti

Raportin osa on kirjoitettu ryminällä, joten en vastaa typeristä typoista.

Lauataiyö meni hieman lörinäksi, koska en hienolta hipiältäni osaa nukkua makuupussissa, edes kolmella alustalla. Vänkärsin kyljeltä toiselle todettuani, että selälteen nukkuminen ei onnistu. Lopulta sainkin kohtalaisen asennon ja ajatukseni muihin maailmoihin ja nukahdin. Epäonnekseni hyöhensaareten autuus jäi taaktseni jo neljän aikaan aamulla, jonka jälkeen nukuin katkonaisesti 20 yli seitsemään asti. Kävely Sibeliustalolle oli täyttä tuskaa ja kirosin koko matkan tyhmyyttäni. Todellakin autolla ensikerralla. Opin kuitenkin tästä yöstä sen verran, että pystyn nukkumaan makuupussi+makuualusta -yhdistelmällä, jos oikeasti haluan ja olen tarpeeksi väsynyt.

Conipaikalle palasimme ajoissa kahdeksan aikaan aamulla. Aurinko perhana porotti hyvin epädesumaisesti taivaalla ja tuli siinä sitten niin kuuma, että päädyin vaihtamaan paidan. Ironista kyllä, minulla oli lopun viikonlopun musta toppi, joka oli tarkoitettu takin kanssa pidettäväksi, päällä, mutta takki pysyi narikassa. Pelkäsin nimittäin hikoilevani siinä helteessä takin pilalle. Olen hirveän vainoharhainen, jopa itseni suhteen. Aamiaishelpotusta haettiin lähikaupasta, mikä on sijainnillisesti yksi Desuconin hienoimpia puolia. Cosplaykisaliput haimme heti kaupasta palatessa koko nelikolle ja ajoituksemme oli mitä mainoin, sillä pääsimme vitosriviin.

Nyt melkein kolmea viikkoa myöhemmin en enää muista aamun tapahtumia kovinkaan hyvin. Mitäs kirjoitan raportit myöhässä. Luulisi kuitenkin, että aamu meni korttipelien ja vihdoin auenneiden myyntipyötien parissa. Päivän ensimmäinen näkemäni ohjelma oli tietty Mistä on suuret hitit tehty?. Luento oli hienostuneen desumaisesti hyvin informatiivinen ja hyvällä maulla tehty. Erityisesti tykkäsin lopussa läpikäydystä dream team -osuudesta, millä ihmisillä tulisi paras anime. Fate/Zero vei tämänkin tiivistyksen Yuki Kajiuralla, ufotablella, Type-Moonilla ja oli siinä vielä joku, jota en muista.

Tounis lopetti ohjelmansa sen verran ajoissa, että porukkamme ehti loistavasti syömään ennen koko conin kohokohtaa, cosplaykisaa. Kotipitsan jonot olivat kuitenkin sen verran epäilyksiä herättävät, että päätimme ostaa salaatit lähikaupasta ja mennä niitä popsimaan Mesähalliin. Myöhemmin totesin chilitonnikalapurkin oston olleen virhe, mutta eipä sitä siinä kaupan hyllyjen välissä miettiässä tajunnut. Löysimme mitä loistavimman pöydän heti pääsalin ovien vierestä, joten kun ovet avattiin pääsimme ensimmäisten joukossa sisään.

Kisan nähneet tietävät mistä puhutaan.

Kuten tavallista, cosplaykisa aloitti myöhässä. On ilmeisestikin joku kisajärjestäjien salainen sopimus, että kisat aloitetaan aina kymmenen minuuttia varsinaisen ohjelma-ajan alkamisen jälkeen. Itse kisa, tai ainakin EuroCosplay-karsinta, oli mitä spektaakkelimaisin. Juontaja Elina "Rimppu" Rimpiläinen oli lavalla tuttu härski itsensä varsin yllättävässä punaisessa afrossa. Alku tosin oli, kuten olen jo monille todennut, niin tavallista Rimppua, että pelkäsin joutuvani marmattamaan myöhemmin internetissä. Vauhtiin päästyään ja lapasensa hukattuaan Rimppu kuitenkin ylitti kaikki odotukseni eikä päästänyt kenenkään nauruhermoja (eikä kaksimielisyyshermoja) liian helpolla.

Kuten ei Desun cosplaykisa ole mitään ilman Rimppua, ei ole EC-karsinta mitään ilman kisaajia. Muutaman tunsin jopa nimeltä ja meinasin hypätä penkissä kun tuli vihdoin Maria Ilona Parviaisen vuoro. Mikä siinä on, että parhaat säästetään aina loppupäähän. Kaikki esitykset olivat toki hienoja. En halua mollata tässä julkisesti ketään vaikka yllättävän moni sortui todella pahaan ja perustavan laatuiseen lavaesiintymisvirheeseen. Ei käännetä selkää yleisölle!!! Kihisin hiljaa mielessäni monta kertaa kisan aikana kun esiintyjä toisensa jälkeen käänsi perspuolensa yleisöön syystä tai toisesta. Olkoon vaikka kuinka esittelykelpoinen selkämys puvussa, lavalla ei esityksen aikanan käännetä selkää yleisöön. Sitä pidetään (tai ainakin pidettiin vanhoina hyvinä aikoina) esiintyjän välinpitämättömyyteni yleisöä kohtaan, jos käänsi selkänsä. Näkisin sen tässä kuitenkin huonona suunnitteluna, jos esitys vaatii takamuksen näyttämisen. Tässä lienee kuitenkin paikallaan mainita, että mikäli hahmouskollisuus sitä vaatii, on pyllistys yleisöön sallittava.

Kuvan otin minä ja suuremman saa pyytämällä.

Hallcosplay ei minua suuremmin kiinnostanut, joten en sitä tässä käsittele vaan menen suoraan EC-karsintatuloksiin, joista noussut kohu meni minulta täysin ohi. Tuomareita kävi jo esityksiä katsoessa sääliksi. Niin paljon hienoutta, mutta vain yksi voittaja. En yhtään ihmetellyt, että päätös vei niin kauan. Kun katsoin kisan netistä uudestaan, mietin, että voittajasta varmaan tajuttiin nousevan kohu. Siihen malliin cosplayvastaava korosti päätöksen vaikeutta ja piste-erojen pienuutta. Onnittelut vielä Ilonalle, joka täysin ansaitusti voitti EC-karsinnan ja sai minut huutamaan riemusta niin, että kavereilta oli mennä kuulo.

Seuraavaan ohjelmaan oli sen verran vähän aikaa, että menimme suoraan odottamaan sen alkamista. Jonossa Puuseppään seistessä ohitse käveli jotain, mikä sai jo valmiiksi ennätuslukemia hipovan fiilismittarini hyppäämään kuuhun. Jos silmissäni ei pahasti ollut vikaa, sisään pääovista käveli Natsuki Kuga -cossajaa. Jos luet tätä, anna itsesi ilmi! Menin niin lukkoon fiilismittarini rikkoutumisesta, etten tajunnut pyytää kuvaa.

Tomi "Tsodmi" Lukkarin (joka ainakin nimellisesti on tuttuni) Japanilainen versus amerikkalainen lastensarja oli ohjelmatyyliltään hyvin yllätyksellinen. Tsodmi pyysi kolme vapaaehtoista yleisöstä eteen panelisteiksi ja yksi heistä (köhKekkisköh) meni ja varasti koko show:n. Tekniikan lisäksi Tsodmi oma jotajuus petti pahemman kerran luentopaneeliminkälie aikana. Tekniikasta en syytä herraa itseään, mutta faktat jäivät turhaksi stereotypiaksi ja taustoihin oltiin kenties tutustuttu kehnonpuoleisesti. Ajatus oli kuitenkin hieno ja rohkaisen Tsodmia pitämään toisten ohjelmaa, mutta paremmin valmistautuneena.

Japsi vs amerikano meni sen verran pitkäksi, että seuraavalle luennolle tuli melkein kiire. Melkein onkin oikea sana, koska saimme hyvät paikat ja Gumi gumi giggeli on paras :D ja shoonen haato alkoi myöhässä teknisten ongelmien vuoksi. Mitään parasta Paraa ei ollut tällä kertaa tarjolla. Luennon pointti jäi epäselväksi kaikista hyppelyistä johtuen, eikä Para itsekään ollut missään parhaassa kunnossa. Eniten ehkä jäi ärsyttämään luennon surkea nimi. Vastuutonta ohjelmavastaavalta hyväksyä sellainen nimi, joka ei kerro paskan vertaa ohjelman sisällöstä. Markkinointikikkana se varmasti toimi, herättämällä mielenkiintoa ja kysymyksiä, mutta kaipaan silti jotain järkeä ohjelmien nimiin.

Illan hiljaa viiletessä suuntasimme porukalla Kotipitsaan. "Ihan meni pitsalla desuviikonloppu osaltani", on tässä kohtaa syytä todeta. Vähän teki mieli jäädä sinne syömään, mutta hyvin epämääräisellä yhteispäätöksellä palasimme conipaikalle. Istumapaikkoja ei ollut tarjolla hämärässä Metsähallissa, joten seisomapöydille piti mennä. Siihen sitten eksyi muutama kaverini ja menin hyvin vaikeaksi kun tajusin, että olisi varmaan fiksua esitellä ihmiset toisilleen.

Iltabileiseistä, joihin matkasimme ruuan jälkeen, haluan todeta seuraavaa: KAMALAA YLIARVOSTETTUA SOSIAALISTA HÖMPPÄÄ!!!! Eli suomeksi ihan hanurista. Ensinnäkin matka Disco Glow:in oli sietämätön ja meno paikanpäällä karmaisevaa. Musiikki, mikäli sitä voi sellaiseksi edes kutsua, oli aivan liian lujalla ja ihmiset... noh, parempi, etten valita tässä pahasta sosiaalisuusongelmastani. Olen ymmärtänyt, että ryyppääminen discoissa on hyvinkin sosiaalinen tilaisuus. Juorutaan ja yleensäkin puhutaan paskaa kaikesta maan ja lattien välillä. Jos näin kuuluu olla, miksi ihmeessä musiikki soi niin lujalla, että jopa omien ajatuksien kuuleminen oli vaikeaa?! Olin ilmeisesti ymmärtänyt ajatteluosuuden väärin, sillä sosiaalisuus ei vaadi iltabileiden perusteella vaadi minkään asteen ajattelua. Päinvastoin mitä vähemmän ajattelet, sen paremmin pärjäät. Tilanteen irrationaalisuus oli niin ahdistava, että tämän ajatteluelitistin oli Kekkiksen kanssa lähdettävä pois jo yhden pingun jälkeen.

Iltabileet olivat eivät sopineet hipiälleni, koska kuulun henkisesti ylläkuvattuun sosiaaliluokkaan.

Palasimme Sibeliustalolle iltabileitä mollaten, nappasimme ostoksemme narikasta ja asetuimme tutkimaan niitä.

JATKUU...

Desusunnuntai-raportti

Desucon 2012 - Ihanuuden desuperjantai

Valehtelisin, jos sanoisin, etten ollut huolissani kolmipäiväisestä conista. Viimeksi koin kolmipäiväisen conin 2009, Helsingin Animeconin. Perjantaina olisin halunnut jäädä nukkumaan ja pelkäsin, että kolmipäiväinen Desu saisi pääni räjähtämään silkasta pituudesta. Ilmeisesti mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska olen tässä kirjoittamassa tätä bloggausta hurjasta kesän aloituksesta.

Voi miksi...

Desucon ei lähestynyt ongelmitta, ja toinen toistaan piinaavampia probleemoja ilmeni tämän tästä. Yksi pakollinen mainittava on, että nettini sanoi itsensä irti muuton takia viikoksi ja olin tulla vieroitusoireista hulluksi. Ironisesti netti saatiin kuntoon perjantaiaamuna, samaisena päivänä kun oli tarkoitus lähteä Lahtea kohti. Kolmenpäivän conia en uskaltanut lähteä valvomaan kokonaan, joten kaverini varasi koko neljän hengen porukalle lattiamajoituksen kummatkin yöt samana iltana kun varaus aukesi.

Minulla fiksuna conittajana ei ole makuualustaa, joten jouduin kyselemään kavereiltani sellaista lainaan. Kävi sitten niin hassusti, ettei kaveri M muistanut vastata ylimääräisen alustan löytyneen, joten lainasin yhden alustan sukulaiselta tuntia ennen lähtöä. Kaveri K ilmaantui hyvissä ajoin talon pihaan pakaaseineen ja jäimme odottamaan kyytiä. Kuskille soittaessa kävi kuitenkin ilmi, että hänellä menee vielä ainakin puoli tuntia päästä lähtemään. Auton pakkaaminen osoittautui myös ongelmalliseksi, koska meitä olikin ennakkotiedoistani poiketen viisi conittajaa ängettävänä samaan kulkupeliin. Kun kaikki ihmiset ja tavarat oltiin vihdoinkin saatu autoon puoli viideltä, matka Lahteen alkoi. Voitte uskoa, että takapenkillä oli tiivis tunnelma sen vajaan kaksi tuntia, minkä ajomatka kesti.

Krugerin vihaongelmia

 ei luennolla käsitelty.

Myöhästyneen lähdön takia parkkipaikan etsintä nosti verenpainetta, koska ilmeisesti suomalaiset conittajat eivät vieläkään osaa pysäköidä ruuduttomalla alueelle tiiviisti (ilmeeni kun mopon mentäviä välejä, muttei ihan auton). Skeptisenä katselin pilvistä taivasta, mutta uskaltauduin silti vetämään mustan pitkän takin - jonka en halunnut missään nimessä kastuvan - päälleni hupparin tilalle. Autoseurueemme yksi osakas lähti tässä kohtaa omille vänkäriteilleen ja näin hänet seuraavan kerran vasta conin loputtua. Missasimme suruksemme avajaiset ja seuraavatkin ohjelmat olivat ehtineet alkaa eikä siinä kohtaa enää huvittanut jäädä katsomaan noitanimAa.

Madun Kenelle tämä oikein on tarkoitettu? -luento oli pakollinen nähtävä ja pääsimme ihan hyville paikoillekin. Odotukseni olivat korkealla ja jäinkin kaipaamaan vähän syvempää pohdintaa kohderyhmistä ja niiden muutoksista. Erittely oli kuitenkin todella selkeä ja kuulin minulle ennen tuntemattomista genreistä. Myös lempisarjojeni maininta, tässä tapauksessa Fullmetal Alchemistin, saa minut aina pitämään ohjelmasta enemmän. Kaiken kaikkien onnistunut ja informatiivinen luento.

Kaveri K, jolle annettakoon tässä kohtaa nimeksi Kekkis, lähti etsimään jotakuta, mutta palasi paikoillemme Puuseppään juuri ajoissa Vihanluennon alkuun. Vihaluennon odotukset olivat myös korkealla, varsinkin kun olin käynyt Frostissa katsomassa Animen rakastamisen teorian. Voin tässä rehellisesti myöntää, että odotin vihaluennon käsittelevän animen kriitistä katsomista ja sen etuja. Viha oli kyllä hyvä sellaisenaan kuin sen pitäjä oli tehnyt, mutta meemien määrä taisi lähteä vähän käsistä. Lisäksi vihan purkaminen erilaisten ilmiöiden kohdalle meni hieman itseään toistavaksi. Luento vain nauroi skenen vihalle ja that's it. Vihaluento oli silti viihdyttävä ja olen valmis menemään katsomaan toistakin vihan käsittelyä - näkökulmasta riippumatta - jos sellaisen joku väsää.

Ruokaa.

Viha loppui sen verran ajoissa, että Sibeluistalon läheinen Kotipitsa oli vielä tunnin auki ja säntäsimme koko porukalla sinne. Jonoa ei tällä kertaa ollut edes ulos asti ja tilaukset saatiin tehtyä melkein saman tien. Pitsojen odottelu on ihan toinen tarina ja siitä ei puhuta. Pitsat otettiin mukaan ja syötiin kotoisan hämärässä Sibeliustalon Metsähallissa. iltapalan jälkeen pelattiin vähän lastenkorttipeliä (köhYGOköh), jonka jälkeen todettiin, että voisi lähteä maaten.

Lattiamajoituspaikalle kävely pimeässä Lahdessa oli mielenkiintoinen kokemus. Bongasin jopa paikallisia idiootteja Vesijärven rannalta kökkimästä. Valitin useampaankin kertaan matkan pituutta majoitukseen ja vakuutuin sitä, että ensi vuonna mennään kyllä autolla. Jouduimme menemään kauemmalle paikalle, koska lähemmällä ei ollut tilaa. Majoitustilat itsessään olivat aiempaan kokemukseeni (Bakacon 2009) verraten mahtavat. Ison ja kylmän liikuntasalin sijaan mentiin nukkumaan luokkahuoneisiin, joissa oli pari ikkunaa auki. Löysin muuten hyvän paikan seinän vierestä, mutten tullut ajatelleeksi, että auki olevasta ikkunasta tuleva veto osui juuri siihen. Pelkäsin myös häiritseväni jo nukkuvia conilaisia, mutta luulenpa että jälkeemme tullut meluseurue oli meitä enemmän häiriöksi. Makuuaslustasekaannuksen takia sain kaverini ylimääräisen alustan, joka levittäessä osoittautui kahdeksi. Sain siis nukkua pe-la yöni ruhtinaallisesti kolmella makuualustalla.

JATKUU:

Desulauantai-raportti tulossa.

Desusunnuntai-raportti tulossa.

Mai-Hime - mangalla pilattu

Luin tässä muutton keskellä aikani kuluksi Mai-Hime ja -Otome mangat. Ennakkotietoina puhdas kamaluus ja hetero Natsuki (=luonnonoikku). En voi sanoin kuvailla pettymystä, joka hiljalleen muuttui vihaksi ja siitä ylitsepääsemättömäksi tarpeeksi tulla tänne ranttaamaan. Jos joku, sikäli kuin se on mahdollista, ei vielä tiedä kuinka suuressa arvossa pidän ShizNatia, lukekoon hän ainakin tämän.

Spoiler varoitus!!! Spoilauksen mahdollisuus on aina olemassa.

Toisin kuin animessa, Mai-Hime-manga aloittaa tarinan Tate Yuuichin vinkkelistä, koko Fuuka akatemia tietää Himejen ja Orphanien välisistä taisteluista ja, mikä häiritsi minua eniten koko lukukokemuksen ajan, Shizuru ei ole Hime. Kaichoo kyllä, mutta ei Hime. En kuitenkaan sanoisi, että Shizurun rooli on pienempi mangassa, koska se oli jo animessa varsin suppea. Yllätys lällätys, ensimmäinen tappelu käydään Natsukin ja Main välillä. Kesken kamppailun Tate osoittautuu kummankin tytön Keyksi, ihmiseksi jonka koskiessa Himen Elementiin tämän Child tulee esiin.

Niin huono, että itkettää.

Tämän tiesin jo ennen kuin lähdin lukemaan mangaversiota. Tiesin myös, että Natsuki on mangassa hetero, mutta itsetuhoisuuteni sai vallan ja päätin silti lukea tuon Mai-sarjojen irvikuvan. Huojentavaa kyllä, Natsuki on tässäkin versiossa hyvissä väleissä Shizurun kanssa, vaikkei ihan yhtä läheisissä kuin animessa. Naurettavan, suorastaan typerän, mangasta tekee se power-upien määrä mikä tulvahtaa lukijan silmille parin viimeisen kirjan aikana. Ihan niin kuin kahden Childin yhdistäminen yberpyperaivopieruksi ei olisi tarpeeksi, täytyy soppaan Obsidian Princen lisäksi heittää pari ööveriä Queeniä (tai mitä ikinä olivatkaan). Sitten tapellaan, uhraudutaan, löydään naamaan herättelemisen nimissä ja kaikkea muuta sontaa. Hime-mangan luettuani oli mahdollista tulla vain yhteen johtopäätökseen. Mai-Hime-manga on animeversionsa ja shonenkliseiden kielletyn rakkauden äpärälapsi ja siinä missä anime oli loistava leikistitaikatyttö-sarja, on manga hienoa piirtotyyliä lukuunottamatta täysi susi.

Varmaan ainoat ihmisryhmät, joille mangaversio oikeasti sopii ovat Harukino-fanit ja ne, jotka viis veisaavat juonesta kunhan artti on hienoa. Artti onkin ainoa asia, mistä kumpaakaan mangaa voi kehua. On siis todella sääli, että niinkin hieno artti on käytetty niin paskan tarinan kertomiseen. Kummassakaan mangassa kun ei ole tarinallisesti mitään järkeä.

Niin huono, että ragettaa.

Mai-Otome-manga kertoo pojasta, joka tekeytyy pian kuningattareksi kruunattavaksi prinsessa Mashiroksi. Ihan niin kuin se ei olisi tarpeeksi tyhmää itsessään, kerääntyy pojan ympärille vielä otomekokelaskolmikko haaremiksi. Lienee itsestään selvää, että kolmikko on animen keskeisimmät oppilaat, Arika, Nina ja Erstin. Kaikeksi onneksi Otome-manga on hieman lähempänä animeversiotaan kuin Himet toisiaan. Otome-mangassa nimittäin Kruger ja Viola viihtyvät edelleen kovasti toistensa seurassa, vaikka mitään niin suoraa kuin animen 9. jaksossa, ei nähdäkään.

Niin huono, ettei sanat riitä.

Otome- ja Hime-mangalla on loppujen lopuksi enemmän yhteistä kosketuspintaa kuin animeversiolla ja mangalla. Otome-animessa Natsukin taustoja ei valotettu millään tavalla, mutta Himen tapaan mangaversio lätkäisee kaiken muun sekoilun keskelle vielä hänen äitinsä, Arieksen presidentin Saeko Krugerin ja pikkusisko-Alyssan. Otomessa tempaus ei kuitenkaan vaaranna Natsukin motiiveja. Hime-mangassa pyörivät Himet nähdään myös Otomen loppupuolella pahiksina. Mielestäni asetelma on täysin ansaittu, koska eihän hetero Natsuki voi olla mitään muuta kuin läpeensä paha.

Näitä mangoja ei ihan oikeasti voi suositella kenellekään. Ne ovat niin kamalia haaremishoneneita, ettei mitään rajaa. Nysvä päähenkilöpoika ja tämän ympärille kerääntyvä haaremi ovat jo niin kuluneita ideoita, että niiden käyttö pitäisi kieltää. Mangat tekevät kauhean karhun palveluksen Mai-Himen faneille. Kaikki animeiden hyvät puolet, kuten ShizNat ja psykologinen diipadaapa, on korvattu liioitellulla fanitarjoilulla ja typerillä shonenkliseillä. Ilmeisesti Mai-mangat on tehty täysin poikia ajatellen ja animeversioiden arvoja rikkoen.

Lopullinen tuomio.

Jos siis haluat Mai-sarjasi kunnon juonella, pysy kaukana.

Jos haluat taikatyttösi taikatyttöinä, pysy kaukana.

Jos haluat shonenisi shonenina, pysy kaukana.

Jos haluat pornografiasi pornografiana, pysy kaukana.

Jos haluat ShizNatia, pysy kaukana.

Jos haluat pysyä järjissäsi, pysy kaukana.
Jos haluat ylipäänsä elää tällä planeetalla tuntematta suunnatonta myötähäpeää, älä ikinä lue Mai-Hime ja -Otome mangoja vaan pysy niistä kaukana!

Tampere kuplii, kunnes toisin todistetaan

Mahtavana ja viitseliäänä ihmisenä kirjoitan tietenkin tapahtumaraporttini ajoissa. Kuplii-raportti ei ihan mene coniraportti-nimen alle, vaikka periaatteessa viikonloppu ajaa saman asiaa. Kuplii nyt vaan sattuu olemaan paljon derpampi ja herpampi tapahtuma juurikin siksi, että se on nimenomaan sarjakuvafestari. Kaikesta väninästä ja vininästä huolimatta Kuplii on aina ollut ihan ok tempaus, siis siitä lähtien kun minulle kerrottiin sen olemassaolosta. Tämä vuonna Tampere kuplii järjestettiin tavallista myöhemmin. Aiempina vuosina Finlaysonille raahautuvat pulliaiset ovat saaneet pällistellä hassusti pukeutuneita kummajaisia maalis-huhtikuussa, mutta nyt Kuplii pidettiin vasta 2.-6. tätä kuuta.

le jono cosplaykisaan

Mitä voi sanoa tapahtumasta, johon sisältyy Suomen anime- ja cosplayskenen suurin itseironia? Lähinnä varmaan oman subjektiivisen mielipiteensä. Lauantain perinteinen cosplay-kisa yllätti tällä kertaa finalistien kovalla tasolla. Sateen takia jonotus kisaan oli sisällä (myöhemmin päivällä sää tosin kirkastui). Jälleen kerran, koska Kupliin kisahan on Suomen derpein lajissaan, oli kisaajien joukkoon yksinyt pari nassikkaa ja tämä ilkeä kriitikkotäti meinasi heittää kiviä yleisöstä. Olin taas kerran valmis vaatimaan ikärajan asettamista tai varoituksen kirjoittamista kisailmoittautumisen yhteyteen. "Surkeat cossaajat typerillä hahmoillaan älkööt vaivautuko!" Mutta ennen kuin tämä(kin) postaus riistäytyy täysin käsistä, huomautan, että olen livenä ihan siedettävä enkä hauku maailmaa koko ajan.

Rasittavista nassikoista huolimatta kisaajissa oli muutamia todella hienoja ilmestyksiä. Sydäntäni lämmitti ertyisesti viimeinen pari, Black Rock Shooter ja Dead Master Black Rock Shooterista. Voi sitä propin kokoa ja yleistä hienoutta. Tuomaroinnin aikana näytetyt trailerit eivät olleet erityisen shooraavia, vaikka alun pinkkisähellys jäi varmasti koko yleisön mieleen. Uuden Batmanin kaikki trailerit nähneenä olin jopa pettynyt kun meille näytettiin julkaisujärjestyksessä toinen traileri. Varmasti jokainen kiinnostunut oli nähnyt sen jo siihen mennessä ihan tarpeeksi usein.

Kuten viime vuonna, suuntasimme kisan jälkeen syömään. Siperian pitseeria, johon tykästyi vuosi sitten, menetti kyllä kaikki pisteensä tänä Kuplii-viikonloppuna. Jouduimme odottamaan 20 minuuttia, että tilauksemme edes valmistuivat ja kun ne vihdoin saatiin eteen oli pettymys karvas. Pitsan taso oli laskenut viime vuodesta huomattavasti. Pohja oli mahdottoman sitkeä, rapea kyllä, mutta veistä sai painaa olan takaa, että jotain sai suuhunsa. Täytteitä oli myös vähennetty edellisestä kerrasta paljon, että paikoitellen tomaatti paistoi juuston ja muiden täytteiden alta. Kriittisenä ja nälkäisenä ihmisenä olin tietysti loukkaantunut. Odotinko yli 20 minuuttia sellaisen surkeuden takia?!

"Olen Kupliissa ja mitä tämä on?"

Myyntipöytien tarjonta oli tasaisen ok kuten aina. Eritysesti kiinnitin huomiota Madokan figujen määrään. Onnistuin bongaamaan Homuran, Madokan ja Mamin (eri myyjä kuin kahdella edellisellä). Rahani menivät, vaikka muuta olin suunnitellut. Menin nimittäin ostamaan Animeconin ja Traconin liput Kupliista ja niissä oliki  maksaminen. Nyt pitää miettiä, miten pääsen Kuopioon. Koska onni ei ole minulla koskaan myöten, ostin turhaan yhden Ao no Exorcist -randomfigun, Mephiston. Myöhemmin lauantaina sain kyllä haluamani, Shura Kirigakuren, mutta jos joku vaan haluaa Mephisto-figun, myyn omani mieluusti eteenpäin. Lisäksi tuhlasin ainakin 20 euroa mangaan.

Loppupäivä meni YGOn parissa Siperian alakäytävällä. Ihan hauskaa minulla ja neljälle kaverillani oli, ei siinä mitään. Lattialla istuminen vaan saa jalkani kipeäksi. Kuvasin yhden matsin kaverini uudella videokameralla ja kunhan saan tietooni, mistä matsin voitte katsoa, lisään linkin tähän postaukseen. harmikseni en taaskaan jaksanut pelata itse, vaikka pakka olikin mukana. Elämäni pieniin iloihin kuitenkin kuuluu hengeilu hyvien ja semihyvien tyyppien kanssa, joten Kuplii meni loppujen lopuksi ihan mallikkaasti.

Sunnuntaina en suunnitelmistani poiketen enää jaksanut lähteä jääkaappia kauemmas. Osittain syynä se pikku juttu, että rahani menivät aika mallikkaasti edellisenä päivänä.