Postausvyöry 3/3: Talvikausi päättyy

Meinasin jo unohtaa/antaa periksi tämän suhteen, mutta koitetaan nyt vielä.

Talvikaudella tuli yhtä jos toistasin hassua animea. Olen seurannut yllättävän montaa sarjaa viime kuukaudet ja nyt on aika vetää pakettiin koko höskä.

Nämä katsomani sarjat jatkuvat vielä keväälläkin:

Fairy Tail, mangaa netistä lukevana tiedän, että hienoja asioita on tulossa, enkä lopettaisi tämän katsomista mistään hnnasta. Openingissa tosin on vaihtumisen varaa.

Pokemon Best Wishes, jonka sain juuri äsken katsottua kiinni. Katson tätä vasta subeilla, joten en ole muutenkaan ilmestymisvauhdissa kiinni.

Yu-Gi-Oh! Zexal, muistatteko kun haukuin tätä? Totesin täsä taannoin, että Zexal on puuduttavaa kakkaa, jota on pakko katsoa juonen takia. ZXkin on nyt katsottu kiinni.

Loppuneet sarjat:

Brave 10

oli niin läppä sarja, ettei mitään rajaa. Meinasin jo välistä lopettaa tämän katsomisen, koska en voinut jaksaa stereotyyppistä kakkaa, mutta kun ei se ollut kuin 12 jaksoa ja yli puolet meni, niin miskei loputkin. En kuvailisi Kymppiä edes viihdyttäväksi, koska se oli niin perushuttua, että... Seiyuuiden takia tämän katsoin, sen verran nimekästä porukkaa oli mukana. Musiikkiin en jaksanut kiinnittää edes huomiota, kun kirosin koko ajan animen paskuutta. Animointi ei ollut mitään ihmeellistä. Tusina-anime ihan täysin. Siksi neuvonkin teitä, epärakkaat immeiset, älkää katsoko Brave 10ä, ellette halua hakata päätänne seinään loppupäivää.

High School DxD

meni ajan kanssa parempaan suuntaan. Viimeistään siinä kohtaa ymmärsin animen pointin kun luin pari bloggausta sitä koskien. DxDn koko idea oli olla tyhmä ja pervo. Tykkäsin demoniteppeluhurdur-jutuista niin plajon, että olisin varmaan katsonut DxDn loppuun muutenkin, mutta vihannut joka hetkeä enemmän. Nyt pystyin katsomaan sen ilon kautta. Suosittelen sarjaa jokaiselle, joka tykkää ecchitappelusarjoista eli suomeksi tisseista ja tappelevista demoneista.

Inu x boku SS

oli myös ihan ok loppujen lopuksi. Olin jossain välissä jo vähän skeptinen sen suhteen, onko tässä oikeasti mitään järkeä. Söpöily ja koiranpentu-katse eivät aina iske hellyyssuoneeni, eivätkä tehneet niin nytkään. Enemämn minussa herätti ihhii-kohtauksia Pokemonin Satoshin Zuruggu kuin Miketsukamin koiranpantudraama. Oikeasti! Mikatsukamin taustaa valottava jakso oli sikäli ihan mielenkiintoinen, että se auttoi ymmärtämään... en tiedä mitä, mutta varmaan jotain auttoi ymmärtämään. Tykkäsin myös sarjan huumorista. Inu x boku SSkin voin suositella, mutta jos välttämättä haluaa katsoa palvelijahöröilyä, kannattaa kääntyä kevätkaudella jatkuvan Fate/Zeron puoleen.

Cardfight!! Vanguard

oli itseasiassa vasta ensimmäinen kausi. vangauard jatkuu toisen kauden merkeissä ymmärtääkseni heti ensi viikolla. Odotan sitä innolla, mutta ensin vähän tästä kaudesta. Vanguardinkin suhteen aloin skeptiseksi, mutta eri syistä, kuin vaikka SS:ssä. CV alkoi nimittäin korttipelianime ärsyttää kun pelit kestivät kaksi jaksoa vain koska pelaajat puhuivat vähän väliä puoli päivää keskenään ja pohtivat maailman syntyjä syviä. Neuvo käsikirjoittajille: enemmän peliä, vähemmän puhetta!!! Mukatärkeälle jutustelulle piti oikein raivata tilaa jättämällä korttien selittäminen pois. Just... Olen silti sitä mieltä, että anime, varsinkin korttipeleihin kohdistuvana, CVn ensimmäinnen kausi oli varsin viihdyttävä, vaikka loppupuolen Psyqualia-sekoilu menikin pahasti yli. Hyvä puoli oli se, ettei päähenkilö ollut heti jonkun mystisen hengen vallassa voittamassa joka -tun peliä ja naishahmoillekin annettiin oikeasti jotain arvoa. Näen hieman kliseenä Misakin ja Asakan rival-revenge-suhteen, mutta lopulta sekin päättyi ihan tyydyttävästi ja Asakan taustaa valotettiin kivasti. Yhtä hyvää puolta en mainitse, koska se spoilaisi ikävästi, mutta sanotaan vaikka, että ensimmäinen national oli aika ylläri, siis korttipelianime tasolla. Suosittelen, varsinkin jos Vanguardin kokeilu kiinnostaa tai muuten vaan haluaa katsoa vielä yhden korttipelianimen.

Mitä keväällä aion katsoa?

Vanhoja sarjoja, jotka ovat jääneet kesken tai täysin aloittamattoma vielä. Aiempaan luokkaan kuuluu mm. Tengen Toppa Gurren Lagann, Hidan no Aria ja Toaru Majutsu no Index. Aloittamattomia kohdallani ovat esimerkiksi Noir ja Le Chevalier D'Eon. Kevään alkavia sarjoja käsittelen, kunhan oikeasti tiedän, mitä muutakin aion katsoa kuin Fate/Zeron kakkoskauden ja Zetmanin.

PS. Haahaa, ehdin!

Postausvyöry 2/3: Suomen pyhä coninaisuus

Sori ropettajat ja scifi-intoilijat, tämä postaus käsittelee vain anime-ja mangatapahtumia. Turha siis tulla nillittämään, miksi Finncon tai Ropecon eivät mielestäni ole osa pyhää coninaisuutta.

Viimeisen neljän vuoden ajan Suomessa on nähty valtava kehitys japanilaisen populaarikulttuurin tapahtumissa. Erityisesti vuonna 2009 ensimmäistä kertaa Lahden Sibeliustalossa järjestetty Desucon on jatkuvasti ollut nostamassa rimaa aina vain ylemmäs. Uusia tapahtumia on syntynyt kuin sieniä sateella ja vielä lisääkin ollaan kaavailtu. Joidenkin tapahtumien on ollut myös osa väistyä. Bakacon, joka sekin järjestettiin ensimmäistä kertaa 2009, oli määrä jäädä tauolle jo toisen vuoden jälkeen, mutta yllättävä tilatarjous sai pieksämäkeläisen tapahtuman kokoamaan itsensä vielä kerran 2011. Käsitelköön tämä postaus Suomen coniskeneä ja erityisesti sen alatikehittyvää pyhää kolminaisuutta: Desuconia, Traconia ja tänä vuonna itsenäistynyvää Animeconia.

Kerrataanpa coniskenen lyhyt historia ja sekin vain vuodesta 2009 lähtien. 2009 on keskeinen vuosi juuri ensimmäisen Desun takia. Toinen keskeinen vuosi sen jälkeen on heti 2010, jolloin Tracon, erinäisistä syistä (toisen ison kesäconin, köhAnimeconinköh, puute), siirrettiin Tampere-taloon ja muutettiin kaksipäiväiseksi. Siihen asti Tracon oli ollut yksipäiväinen Tampereen Teknillisellä yliopistolla järjestettävä roolipeli- ja animetapahtuma. Muita 2009 coneja tai pienempiä vastaavia tapahtumia olivat Finncon-Animecon Helsingin Kaapelitehtaalle, Kemin Kitacon, Savonlinnan Shirocon, Pieksämäen Bakacon, Tampere kuplii ja Helsingin Mangapäivät ja Cosplaygaala. Sittemmin mukaan on tullut/palannut vaihtelevalla menestyksellä Tsukicon, Kirsikankukkacon, Nekocon, Kawacon, Tsukicon, Chibicon ja Desun erilaisia muotoja, joista ihan kohta lisää.

Syy Desuconin keskeisyydelle on sen vaikutuksissa muuhun skeneen. Ennen Desua ei coneilla ollut kunnon kilpailua tai edes kunnon suunnannäyttäjää, joka olisi ylväänä ja jopa hieman itseriittoisena rehellisesti kertonut, millainen japanilaisen populaarikulttuurin tapahtuman kansa haluaa. Desucon on myös nimetty järjestäviensä puolesta Suomen animeimmaksi coniksi, keskittyyhän se puhtaasti animeen ja mangaan. Asia on onnistunut aiheuttamaan myös monenlaista eripuraa skenessä. Kaikki eivät ole katsoneet hyvällä Desuconin epäsuomalaista omaakehua ja jopa Anime-lehden toimitus on saanut osansa kritiikistä, kun lukijakunta on nähnyt lehden kannan liian puolueellisena. Desuconin suurimpia ongelmia on ollut ns. elitismi. Halu olla paras ja näyttää se,oli kapulana Desuconin rattaissa. Suomalaisilla kun on kummallinen tapa vähätellä itseään väkisin ja jos tästä tavasta poikkeaa, on paha ihminen. Desuconin silloinen pääjärjestäjä Jussi Kari avautui tästä asiasta 2010. Ei voida kuitenkaan väittää, etteikö Desucon olisi antanut paljon hyvääkin.

Desucon on kehittyessään poikinut myös lauman muita tapahtumia. Ensimmäinen näistä oli seminaarityyppinen DesuTalks Helsingin Gloriassa, joka on ottanut asiakseen olla Suomen asiallisin animetapahtuma. Tällehän piti sitten järjestää vastapainoksi Suomen asiattomin animetapahtuma ja kauan kaivattu risteilycon DesuCruise, joka pidettiin ensimmäistä kertaa 19.3.2011 – 20.3.2011 M/S Baltic Princessillä. Ja vauhtiin päästyään kehittyvien conien Suomi ry ei osannut lopettaa ollenkaan. Traconin siirryttyä pois helmikuulta, Suomen talveen jäi conin mentävä aukko. Tätä riensi täyttämään tänä vuonna 14.-15.1. ensi kertaa pidetty Desucon Frostbite, josta kirjoitin jopa kaksiosaisen ja ensimmäisen coniraporttini. Desuconien edelläkävijyyttä lisää ohjelmien laadun lisäksi myös ympärivuorokautisuus.

Desucon on kulkenut vaikeuksien ja elitismin kautta voittoon. Kun alkaa vähän kaivaa tapahtuman taustoja käy ilmi, että Desuconia kaavailtiin tuhannen ihmisen coniksi johonkin lahtelaiseen kouluun. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun kyseinen koulu perui halukkuutensa tarjota tilat. Ettei minun tarvitsisi selostaa koko tapahtumaketjua, lukekoot sen jokainen kiinnostunut tästä desubloggauksesta. Desucon ei myöskään saanut pitää ensimmäisillä kerroilla oviaan auki koko yötä, mutta 201i tämänkin muuttui. Myös kävijämäärät ovat kokeneet muutoksia. Ensimmäinen Desucon veti vähän yli 1600 kävijää, toinen yli 3000 ja kolmannen liput piti rajoittaa 2800:an conikokemuksen maksimoimiseksi (koska ahtaus ei ole kivaa). Kolmas eli viime vuoden desu myös teki suomalaista conihistoriaa ja myi ennakkoon loppuun. Tänä vuonna niin Frostbite kuin kesäDesu mennään samoilla lippumäärillä. Nähtäväksi jää milloin jälkimmäinen myy loppuun tällä kertaa.

Traconin uudistukset, varsinkaan kaksipäiväisyys ja ajankohdan vaihto, eivät johtune Desuconista, mutta kehitys olisi ollut varmasti vähäisempaa, ellei näennäistä kovaa kilpailua olisi syntynyt. Näennäistä siksi, että Tracon ja Animecon tekevät yhteistyötä Desuconin kanssa. Kesän 2010 tilanne oli tietysti hieman eri, koska Animecon oli kokonaan poissa kuvioista ja Tracon paikkasi sitä 3.-4.7. Paikan ja ajan vaihto eivät suinkaan olleet ainoita muutoksia, joita Tracon koki sinä kesänä. Siitä nimimttäin tuli toinen kovan luokan maksullinen tapahtuma Suomen conivuoteen, mikä on tietysti ymmärrettävää, sillä kaksipäivänen tapahtuma hienossa Tampere-talossa tulee tilojenkin puolesta kalliimmaksi kuin yksi päivä TTYllä. On kuitenkin syytä olla todella iloinen näistä muutoksista, vaikka jotkut vahholliset vänisivät, että Tracon kuuluu TTYlle. Tampere-talo näet on paljon paremmalla paikalla. Arceus-tietää-kuinka-monennen polven tamperelaisena tiedän.

Viime vuonna Tracon palasi perinnepaikalleen. Ensimmäinen Tracon järjestettiin syksyllä, tarkkaanottaen lokakuussa. Samalla kun Tracon palasi syksylle muuttui sekin Desuconin perässä ympärivuorokautiseksi. Jos vain pääsen juornalistiikkaa opiskelemaan yliopistoon, lupaan ottaa selvää miksi näin kävi. Tosin tehnen sen varmaan muutenkin, koska tykkään penkoa asioita. Tracon edistyi tässä kuitenkin Desua nopeammin, sillä se sai pitää heti 2011 ovensa koko yön auki.

Tracon on myös onnistunut parantamaan cosplayskenen asioita, ainakin kilpailujen osalta. Ainainen vikinä yleisön paikoista sai helpotusta kun äkättiin sellainen hieno asia kuin cosplayliput. 2009 Traconissa pääsikin katsomaan cosplaykisaa vain jos oli tajunnut hakea itselleen ilmaisen lipun (kuulin juttua, että käytäntö oli tosin ollut jossain ennenkin käytössä, mutta tämä on ensimmäinen tapaus minun huonossa muistissani). Tracon vei homman pidemmälle vuonna 2011 ja otti käyttöön paikkaliput, nekin ilmaisia. Myös Suomen World Cosplay Summit-karsinnat olivat jääneet varsin vähään valoon ja kilpailijoiden määrän vähyydestä valitti eräs videobloggaaja yhdessä videossaan. Asia kuitenkin ratkaistiin siirtämllä karsinta Helsingin Mangapäiviltä Traconiin vuonna 2011. Ja Desucon onkin aina ollut ja varmaan tulee olemaankin Eurocosplay-karsintojen ajankohta.

Mitä Animecon on sitten tehnyt kaiken tämän tiimellyksen keskellä? Muutakin kuin roikkunut Finnconin kainalossa ja ärsyttäny scifi-ihmisiä olemassa olollaan. Vuoden tauon jälkeen Animecon järjestettiin viimeistä kertaa yhdessä vanhan kumppaninsa kanssa Turun yliopistossa. Tänä vuonna Animecon aloittaa itsenäisen taipaleensa Suomen coniskenessä Kuopiosta 14.-15.7. ja Finncon saa olla ihan yksin Tampereella seuraavana viikonloppuna. Tämän vuoden Animecon tekeekin debyyttinsä maksullisena tapahtumana. Miten se selviytyy tehtävistään, nähdään heinäkuussa.

Eikä coniskenepostaus olisi mitään ilman kunniavieras toitotusta. Kunniavieraiden juhlavaa voittokulkua ei pysäytä enää mikään. Animeconiltakin voidaan odottaa hinnan noustessa tason nousua, sillä tämä vuonna se saa  vieraakseen Team 4 Starin. Desuconin aloittamalle ja sittemmin Traconin seuraamalle pollulle lähtee nyt myös Animecon ja suurta suosiota tavoittelevat pyhän coninaisuuden tapahtumat tukevat toisiaan tiellä tähtiin. Tarvitsemme tietenkin myös pienempiä tapahtumia tyydyttämään skenekansan välitöntä coninälkään.

Nyt kun joku vielä keksisi kainon lopettaa pohjoisen Suomen conittomuuden.

Postausvyöry 1/3: Mai-Hime vs Madoka

Maaliskuu on kohta ohi, enkä ole julkaissut yhtään postausta tässä kuussa. Sen vuoksi nyt tulee alle viikon sisään hirveä postausvyöry asioista, joilla ei luultavasti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Huonoimmassa tapauksessa joudun poikkeamaan blogin linjasta ja kirjoittamaan länsimaalaisesta viihteestä (tarkka aihe minulla on jo mielessä) yhden postauksen saadaakseni määrän täyteen. Olen periaatteellinen bloggaaja, ettäs tiedätte. Itse bloggaus alkaa tuosta alta. Tämä oli vain tällainen alkubriiffi oudon otsikon takia.

Sain vihdoin katsottua yhden animen historian merkkipaaluista, nimittäin Mahou Shoujo Madoka Magican. On pakko heti alkuun sanoa, että Madokan saama hehkutus on täysin ansaittua. Sen loistokkuutta on kuitenkin jo niin paljon puitu, että haluan lähteä hieman eri näkökulmasta. Muutaman jakson jälkeen iski sinisen taivaan salama ja tajusin, että Madoka on kuin uusittu versio Mai-Himestä. Otsikko on siinä mielessä hieman harhaanjohtava, etten aio suoranaisesti asettaa Mai-Himeä ja Madokaa kilpailemaan keskenään ja miettiä kumpi onnistui missäkin paremmin, vaan pohdin yhteisiä piirteitä.

Spoiler varoitus! Sinua on varoitettu.

Ihan ensimmäisenä yhtäläisyytenä tulee tietysti mieleen, että kumpikin on taikatyttöanime, joka ei lopulta ollutkaan taikatyttöanime. Mai-Hime ja Madoka kummatkin käsittelevät supervoimien pimeää puolta omalla viksahtaneella tavallaan. Kummassakin on myös tärkeässä osassa takana hilluva taho, joka tietää voimien alkuperän, ongelmat ja todellisen merkityksen. Mai-Himessä tämän tahon roolia pitää First District, Nagi ja Obsidian Prince. Madokassa kaiken pahan takana on petollisen söpö Kyuubey. Näille kaikille on olennaista varjoista toimiminen ja perästä päin varoittelu. Kun Madokassa tyttöporukka räyhää Kyuudeylle, miksei hän kertonut sielujen irrottamisesta, tämä vain toteaa ettei kukaan kysynyt. Mai-Himessä Nagi kyllä varmistaa, että Hime on valmis riskeeraamaan tärkeimpänsä, mutta jättää kertomatta, että tärkein ei tarkoita Himen omaa vaan tärkeimmän ihmisensä henkeä.

Synkistely on huomattava yhtäläisyys ja nimenomaan se syy, miksi näitä kahta animea kannattaa ylipäänsä verrata tällä tavalla keskenään. Supervoimien takaa paljastuu sarjan edetessä synkkyä totuuksia, joilla on sitten omat vaikutuksensa eri hahmoihin. Kummassakin animessa törmätään heti ongelmaan voimien hyväksymisestä. Mai-Himessä Mai Tokiha pohtii, haluaako hän edes taistella epämääräisiä olliäisiä, orphaneita vastaan. Madokan nimikköhahmolla Madoka Kanamella ei ole vastaavaa ongelmaa. Hän on valmis riskeeraamaan henkensä suojellakseen viattomia noidilta (eng. witch, jap. majou), mutta Kyuubeyn toteutaman toiveen keksiminen tuottaa hänelle vaikeuksia. Tässä suhteessa osat vaihtuvat sarjojen edetessä. Mai haluaa taistella, muttei tiedä, mitä muuten toivoisi elämältä. Madoka taas alkaa epäillä, haluaako ollenkaan taikatytöksi huolimatta suuresta suojeluvietistään.

Oman henken riskeeraaminen on tietysti tuttua kauraa yliluonnollisten asioiden ympärillä pyörivissä animeissa, mutta Mai-Hime ja Madoka ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten ongelmallisia supervoimat voivat olla. Madokassa taikatyttö joutuu keräämään Grief Seedejä puhdistaakseen Soul geminsä. Jos Soul gem mustuu kokonaan, muuttuu tyttö noidaksi, siis juuri siksi, mitä vastaan on koko ajan taistellut. Mai-Himessä ei itse muutu miksikään, mutta tämän tärkein henkilö kuolee, jos Himen Child tuhoutuu. Kummassakin onneton kohtalo on vieläpä väistämätön. Taikatytöt muuttuvat poikkeuksetta noidiksi (en ehtinyt selvittää syitä tarkemmin, joten joku paremmin tietävä voi selventää) ja useimpien himejen tärkeä ihminen kuolee, koska himet joutuvat animen toisella puoliskolla taistelemaan toisiaan vastaan. Tätä Mai-Himen aspektia olen käsitellyt myös ensimmäisessä ShizNat-analyysissäni.

Voimien saaminen (Mai-Himessä lähinnä täydellistäminen) on toinen itsestäänselvä, mutta näissä kahdessa animessa hankaloitettu asia. Kuten jo mainitsin, Himen on riskeerattava tärkein henkilönsä tullakseen kunnon Himeksi eli saadakseen Child. Madokassa taikatyttövoimien saanti vaatii sopimuksen tekemisen Kyuubeyn kanssa. Kyuubey toteuttaa toiveen ja vastapalveluksena tytöt joutuvat taistelemaan noitia vastaan Kyuubeyltä sielun irrotuksessa saamillaan voimilla.

Hahmoissakin on nähtävissä yhtäläisyyksiä, joista olen jo maininnutkin Kyuubeyn ja Nagin ja Main ja Madokan. Yksi mainitseminen arvoinen vertailupari on Natsuki Kuga ja Homura Akemi. Yhteistä näillä on etenkin vihamielisyys päähenkilöä kohtaan sarjan alkupuolella ja kylmä suhtautuminen ympäröiviin tapahtumiin. Jopa kylmyyden syyt ovat samanlaiset. Natsuki ei halua Maista Himeä, koska tietää takanan pyörivästä First Districtistä. Homura myös tuntee voimien syyt ja seuraukset muita paremmin ja haluaa siksi estää Madokaa alkamasta taikatytöksi. Suurimmat erot ovat tiedon alkuperissä ja motiiveissa. Natsuki on Districtin sekoilun uhri ja haluaa lyödä näille kapuloita rattaisiin, kun taas Homura on tulevaisuudesta ja haluaa suojella Madokaa.

Pienemmät pahat, eli oprhanit ja noidat (ei Valpurin yö) ovat myös yllättävän samanlaisia. Kummallakin on yhteys sarjojensa hyviksiin, jos tätä termiä voi käyttää (hieman kyseenalaista, jonka syitä käsittelen kohta). Madokan taikatytöt muuttuuvat noidiksi kuten Sayakalle kävi, kun taas orphanit taas syntyvät, koska eivät pysty yhdistymään Himen kanssa childien tavoin. Niin orphanit kuin noidatkin perustavat ympäristönsä negatiivisista tunteista.

Mai-Hime ja Madoka ovat myös siitä mielenkiintoinen vertailupari, että niillä on myös yuriin päin yhteistä kosketuspintaa. Madokan yuri-puoli jää tietysti varsin tulkinnan varaiseksi, kun taas Mai-Hime menee lopulta tunteiden myöntämiseen asti (ShizNat anyone). Madoka pysyy vahvoissa ystävyyssuhteissa, mutta kummassakin animessa on myös paljon rakoilua ihmissuhteissa, esimerkkeinä Sayaka-Koysuke-jokujonkanimeeenmuista -selkäänpuukotuskolmiodraama, Main ja Mikoton tappelu pariinkin kertaan.

Mai-Hime tuli Japanin päässä syyskuusta 2004 maaliskuuhun 2005. Madoka taas on 2011 talvikauden anime. Myös pituus on tärkeä huomata sarjojen eroja, varsinkin tapahtumien nopeutta vertaillessa. Madokan on pakko olla tiiviimpi paketti, koska se kesti vain12 jaksoa. Mai-Hime taas on yli tuplasti pidempi 26 jaksolla, joten siihen mahtuu enemmän aivopieruja epäolennaisia perseilykohtauksia. Jos Mai-Hime olisi tehty vain yhden courin pituiseksi, olisi se vasmasti yhtä tiivis ja nopeatempoinen tapaus kuin Madokakin. Mai-Himen pituus ja sen aiheuttama häröily ei ole missään nimessä paha asia, mutta kaikki eivät tietenkään tykkää vitkuttelusta vaan haluavat juonenkäänteensä ja paljastuksensa tässä ja nyt.

And I was like o_O fuck yeah!

Jos on kuitenkin pakko valita parempi, joutuisin kaikesta haluttomuudestani kallistumaan Madokan puoleen. Syy on suurilta osin animoinnissa. Valitettavasti Mai-Hime ei yllä Madokan tasolle, vaikka molemmat ovat myös visuaalisesti hienoja teoksia. Mai-Himestä olisi saanut vielä paljon synkemmän ja totisemman tekemällä Orphaneista ja Childeista pelottavamman ja ennen kaikkea uskottavamman näköisiä.

Musiikista vastaa kummassakin animessa Yuki Kajiura, joten sitä ei hyödytä vertailla. Kajiuran soundtrackit kun ovat omaa luokkaansa ja joidenkin mielestä jopa ihan samanlaisia (hyi teitä, jotka noin ajatelette!). Tosin täytyy mainita, etten erityisemmin välittänyt Mai-Himen openingista ja endingistä, enkä liioin Madokan openingista. Sen sijaan jälkimäisen ending, Kalafinan Magia, on yksi parhaita biisejä mitään olen aikoihin kuulluut.

Mai-Hime ja Madoka lyhyesti:

+ parasta ikinä!