Nimenvaihto ja muuta ilmoitusluontoista

Blogin nimi ja mahdollisesti osoitekin tulee muuttumaan lähipäivien aikana. Uudeksi nimeksi todennäköisesti tulee pelkkä "Pois valtavirrasta", ellen ehdi keksiä parempaa sunnuntai-iltaan mennessä. Osoitteen muutos ei ole vielä edes varmaa, joten älkää vielä hyppikö seinille. Jos sellainen tapahtuu, päivitän kyllä uuden osoitteen joka foorumille, missä olen linkkiä tänne viljellyt. Tämän joukkoon kuulukin vain Yu-Gi-Oh! Suomi, suomalainen Duel Masters -foorumi ja aniki. Lisäksi te Naamakirjan puolelta tulevat saatte linkin seinältäni.

Coniraporttien tekemisen joko lopetan kokonaan tai muutan tyyliä huomattavasti. Desuraportin kirjoittaminen osoitti, ettei minulla olo aikaa, energiaa, hermoja eikä muistia kirjoittaa pitkiä sepustuksia siitä, mitä tein minäkin hetkenä. Enkä usko, että sellaisia postauksia kovin moni jaksaa lukeakaan. Coniraportteja luultavasti tulee vielä, mutta ne ovat paljon tiiviimpiä eivätkä koostu kolmesta, edes kahdesta postauksesta. Animecon saa kunnian olla ensimmäinen con, jonka raportoin uudella tavalla, mikä se ikinä onkaan.

Animekausien loppumis- ja alkamispostauksilla teen myös jotain. Ei tunnu kauhean käytännölliseltä kirjoittaa joka kolmas kuukausi kaksi sekalaispostausta, yksi loppuvista ja toinen alkavista, animesarjoista. Yritän vastaisuudessa kirjoittaa enemmän yksittäisistä sarjoista, mutta en lupaa mitään laiskuuteni takia.

Vaikka yritän muuttaa blogin postauslinjaa selkeämmäksi, osa nillittämisistä ja derppailuista tulee pysymään. Erityisesti eri asioista valittaminen tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, koska tykkään valittaa ja kaivaa asioiden negatiivisia puolia esiin. Otan tähän postaukseen mieluusti kommenttia siitä, millaisia postauksia haluaisitte vastaisuudessa minulta lukea. Mitään uliulivänivänioletihankakka-kommentteja en halua. Tiedän omat rajani ja joskus on hauskaa yrittää rikkoa niitä. Rakentava palaute on aina kivaa ja jos juttuni eivät miellytä (esim. valitukseni Desun iltabileistä), älkää lukeko tätä blogia.

Vielä yksi juttu liittyen kirjoitusvirheisiin, joita tuntuu änkeävän joka koloon. Koneellani ei ole vielä ohjelmaa, jolla voisin tarkistaa sanojen oikein kirjoituksen. Ajatukseni myös kulkee parhaimmillaan niin nopeasti, etteivät sormeni meinaa perässä pysyä ja postauksista tulee usein niin pitkiä, että niiden vähintään kolminkertainen läpiluku haittaisi oleellisesti päivitysvauhtia ja yöuniani. Minä kun kirjoitan useimmat postaukset keskellä yötä. Älköön tulko viisastelijat sanomaan, että voisin kirjoittaa päiväsaikaan ja siten päästä ajoissa nukkumaan. Kirjoitan öisin ihan sen takia, että silloin on vähiten keskittymistä häiritseviä haittatekijöitä. Uskokaa tai älkää, niitä piisaa tässä asunnossa.

Desucon 2012 - Ihanuuden desusunnuntai

Desuperjantai

Desulauantai

Sunnuntaiyö meni neljään asti ihan kivasti. Juttuni lähtivät enemmän kuin lievästi lapasesta ja tylsyys pysyi kaukana. Neljän jälkeen meno alkoi olla sen verran väsynyttä, että tylsistyminen uhkasi ja väsymys hiipi takaapäin. Kuten Frostissa, selviydyin tästäkin yöstä Kekkistä paremmin ja, toisin kuin hän, olin valmis ottamaan uusiksi - heti viikon kesäunten jälkeen. Myönnettäköön, että alkoi hieman kiukuttaa, että herra valvoo desuyön, vaikka tietää seuraukset ja sitten marisee kun on jo liian myöhäistä.

Kun Jussi Karin YKSI ANIME, YKSI HAHMOKAARTI, YKSI JOHTAJA vihdoin kymmeneltä alkoi, oli allekirjoittaneenkin olo kuin haudasta noussut. Luennon alku menikin osittain ohi korvien, mutta kun Pokemon mainittiin virkistyin kummasti. Vaikka Jussi Kari olikin selvästi huonossa hapessa, itse ainakin viihdyin luennolla, sen mikä hereillä pysyin. Alkupään nuokahtelut jäivät onneksi Pokemonin kohdalla enkä ainakaan nukkunut kuten ilmeisesti muutama muu.

Jäimme pääsaliin AMV-kisaa odottamaan. En ollut varma mitä odottaa, koska olin ennen sitä nähnyt vain osan yhdestä kisasta. Videot olivat hienoja, mutta järjestelyn puolesta jäi toivomisen varaa, koska volyymi oli ihan liian kovalla joidenkin videoiden kohdalla. Siinä lensi kyllä silmistä viimeisetkin rippeet unihiekoista, ja melkein kuulokin korvista. Final Fantasy -videoita oli muuten ihan järkyttävä määrä. Oliko niitä sitten tehtykin niin hirveästi vai pääosa vain valittu näytettäväksi, tiedä häntä. En ole mikään FF-fani, joten en ollut erityisen mieltynyt videoihin, mutta joku fani varmaan tykkäsi. Paras hyvän mielen video sai muuten minutkin paremmalle tuulelle, osittain varmaan siksi, ettei sen volyymi ollut liian lujalla.

Loppuconi menikin sitten syömisen ja korttien parissa. Päättäjäiset olivat ihan viihdyttävät, mutta Visual Gayn loppuesitys meni mielestäni vähän överiksi. Olen varmaan joko liian kriittinen tai nillityskynnykseni ihan liian matala. Kaduin, etten mennyt katsomaan Aki Hatan ohjelmia, koska päättäijissä sain hänestä varsin miellyttävän vaikutelman. Toivottavasti tulee toistekin ja vihjaa Yuki Kajiuralle, että Suomen coniin kannattaa tulla kunniavieraaksi (tämä myös kunniavierasvastaaville vink vink).

Desuviikonloppu tiiviisti:

+ upea EC-karsinta

+ Rimppu <3

+ Aki Hata

+/- paljon mielenkiintoista ohjelmaa, vaikka osa sisällöstä ja nimistä derppasi

- selänkääntötempaukset cosplayesityksissä

PS. Jos näit/tiedät kuka cossasi Natsuki Kugaa Mai-Himestä lauantaina, hihkaise tähän suuntaan.

Desucon 2012 - Ihanuuden desulauantai

Desuperjantai-raportti

Raportin osa on kirjoitettu ryminällä, joten en vastaa typeristä typoista.

Lauataiyö meni hieman lörinäksi, koska en hienolta hipiältäni osaa nukkua makuupussissa, edes kolmella alustalla. Vänkärsin kyljeltä toiselle todettuani, että selälteen nukkuminen ei onnistu. Lopulta sainkin kohtalaisen asennon ja ajatukseni muihin maailmoihin ja nukahdin. Epäonnekseni hyöhensaareten autuus jäi taaktseni jo neljän aikaan aamulla, jonka jälkeen nukuin katkonaisesti 20 yli seitsemään asti. Kävely Sibeliustalolle oli täyttä tuskaa ja kirosin koko matkan tyhmyyttäni. Todellakin autolla ensikerralla. Opin kuitenkin tästä yöstä sen verran, että pystyn nukkumaan makuupussi+makuualusta -yhdistelmällä, jos oikeasti haluan ja olen tarpeeksi väsynyt.

Conipaikalle palasimme ajoissa kahdeksan aikaan aamulla. Aurinko perhana porotti hyvin epädesumaisesti taivaalla ja tuli siinä sitten niin kuuma, että päädyin vaihtamaan paidan. Ironista kyllä, minulla oli lopun viikonlopun musta toppi, joka oli tarkoitettu takin kanssa pidettäväksi, päällä, mutta takki pysyi narikassa. Pelkäsin nimittäin hikoilevani siinä helteessä takin pilalle. Olen hirveän vainoharhainen, jopa itseni suhteen. Aamiaishelpotusta haettiin lähikaupasta, mikä on sijainnillisesti yksi Desuconin hienoimpia puolia. Cosplaykisaliput haimme heti kaupasta palatessa koko nelikolle ja ajoituksemme oli mitä mainoin, sillä pääsimme vitosriviin.

Nyt melkein kolmea viikkoa myöhemmin en enää muista aamun tapahtumia kovinkaan hyvin. Mitäs kirjoitan raportit myöhässä. Luulisi kuitenkin, että aamu meni korttipelien ja vihdoin auenneiden myyntipyötien parissa. Päivän ensimmäinen näkemäni ohjelma oli tietty Mistä on suuret hitit tehty?. Luento oli hienostuneen desumaisesti hyvin informatiivinen ja hyvällä maulla tehty. Erityisesti tykkäsin lopussa läpikäydystä dream team -osuudesta, millä ihmisillä tulisi paras anime. Fate/Zero vei tämänkin tiivistyksen Yuki Kajiuralla, ufotablella, Type-Moonilla ja oli siinä vielä joku, jota en muista.

Tounis lopetti ohjelmansa sen verran ajoissa, että porukkamme ehti loistavasti syömään ennen koko conin kohokohtaa, cosplaykisaa. Kotipitsan jonot olivat kuitenkin sen verran epäilyksiä herättävät, että päätimme ostaa salaatit lähikaupasta ja mennä niitä popsimaan Mesähalliin. Myöhemmin totesin chilitonnikalapurkin oston olleen virhe, mutta eipä sitä siinä kaupan hyllyjen välissä miettiässä tajunnut. Löysimme mitä loistavimman pöydän heti pääsalin ovien vierestä, joten kun ovet avattiin pääsimme ensimmäisten joukossa sisään.

Kisan nähneet tietävät mistä puhutaan.

Kuten tavallista, cosplaykisa aloitti myöhässä. On ilmeisestikin joku kisajärjestäjien salainen sopimus, että kisat aloitetaan aina kymmenen minuuttia varsinaisen ohjelma-ajan alkamisen jälkeen. Itse kisa, tai ainakin EuroCosplay-karsinta, oli mitä spektaakkelimaisin. Juontaja Elina "Rimppu" Rimpiläinen oli lavalla tuttu härski itsensä varsin yllättävässä punaisessa afrossa. Alku tosin oli, kuten olen jo monille todennut, niin tavallista Rimppua, että pelkäsin joutuvani marmattamaan myöhemmin internetissä. Vauhtiin päästyään ja lapasensa hukattuaan Rimppu kuitenkin ylitti kaikki odotukseni eikä päästänyt kenenkään nauruhermoja (eikä kaksimielisyyshermoja) liian helpolla.

Kuten ei Desun cosplaykisa ole mitään ilman Rimppua, ei ole EC-karsinta mitään ilman kisaajia. Muutaman tunsin jopa nimeltä ja meinasin hypätä penkissä kun tuli vihdoin Maria Ilona Parviaisen vuoro. Mikä siinä on, että parhaat säästetään aina loppupäähän. Kaikki esitykset olivat toki hienoja. En halua mollata tässä julkisesti ketään vaikka yllättävän moni sortui todella pahaan ja perustavan laatuiseen lavaesiintymisvirheeseen. Ei käännetä selkää yleisölle!!! Kihisin hiljaa mielessäni monta kertaa kisan aikana kun esiintyjä toisensa jälkeen käänsi perspuolensa yleisöön syystä tai toisesta. Olkoon vaikka kuinka esittelykelpoinen selkämys puvussa, lavalla ei esityksen aikanan käännetä selkää yleisöön. Sitä pidetään (tai ainakin pidettiin vanhoina hyvinä aikoina) esiintyjän välinpitämättömyyteni yleisöä kohtaan, jos käänsi selkänsä. Näkisin sen tässä kuitenkin huonona suunnitteluna, jos esitys vaatii takamuksen näyttämisen. Tässä lienee kuitenkin paikallaan mainita, että mikäli hahmouskollisuus sitä vaatii, on pyllistys yleisöön sallittava.

Kuvan otin minä ja suuremman saa pyytämällä.

Hallcosplay ei minua suuremmin kiinnostanut, joten en sitä tässä käsittele vaan menen suoraan EC-karsintatuloksiin, joista noussut kohu meni minulta täysin ohi. Tuomareita kävi jo esityksiä katsoessa sääliksi. Niin paljon hienoutta, mutta vain yksi voittaja. En yhtään ihmetellyt, että päätös vei niin kauan. Kun katsoin kisan netistä uudestaan, mietin, että voittajasta varmaan tajuttiin nousevan kohu. Siihen malliin cosplayvastaava korosti päätöksen vaikeutta ja piste-erojen pienuutta. Onnittelut vielä Ilonalle, joka täysin ansaitusti voitti EC-karsinnan ja sai minut huutamaan riemusta niin, että kavereilta oli mennä kuulo.

Seuraavaan ohjelmaan oli sen verran vähän aikaa, että menimme suoraan odottamaan sen alkamista. Jonossa Puuseppään seistessä ohitse käveli jotain, mikä sai jo valmiiksi ennätuslukemia hipovan fiilismittarini hyppäämään kuuhun. Jos silmissäni ei pahasti ollut vikaa, sisään pääovista käveli Natsuki Kuga -cossajaa. Jos luet tätä, anna itsesi ilmi! Menin niin lukkoon fiilismittarini rikkoutumisesta, etten tajunnut pyytää kuvaa.

Tomi "Tsodmi" Lukkarin (joka ainakin nimellisesti on tuttuni) Japanilainen versus amerikkalainen lastensarja oli ohjelmatyyliltään hyvin yllätyksellinen. Tsodmi pyysi kolme vapaaehtoista yleisöstä eteen panelisteiksi ja yksi heistä (köhKekkisköh) meni ja varasti koko show:n. Tekniikan lisäksi Tsodmi oma jotajuus petti pahemman kerran luentopaneeliminkälie aikana. Tekniikasta en syytä herraa itseään, mutta faktat jäivät turhaksi stereotypiaksi ja taustoihin oltiin kenties tutustuttu kehnonpuoleisesti. Ajatus oli kuitenkin hieno ja rohkaisen Tsodmia pitämään toisten ohjelmaa, mutta paremmin valmistautuneena.

Japsi vs amerikano meni sen verran pitkäksi, että seuraavalle luennolle tuli melkein kiire. Melkein onkin oikea sana, koska saimme hyvät paikat ja Gumi gumi giggeli on paras :D ja shoonen haato alkoi myöhässä teknisten ongelmien vuoksi. Mitään parasta Paraa ei ollut tällä kertaa tarjolla. Luennon pointti jäi epäselväksi kaikista hyppelyistä johtuen, eikä Para itsekään ollut missään parhaassa kunnossa. Eniten ehkä jäi ärsyttämään luennon surkea nimi. Vastuutonta ohjelmavastaavalta hyväksyä sellainen nimi, joka ei kerro paskan vertaa ohjelman sisällöstä. Markkinointikikkana se varmasti toimi, herättämällä mielenkiintoa ja kysymyksiä, mutta kaipaan silti jotain järkeä ohjelmien nimiin.

Illan hiljaa viiletessä suuntasimme porukalla Kotipitsaan. "Ihan meni pitsalla desuviikonloppu osaltani", on tässä kohtaa syytä todeta. Vähän teki mieli jäädä sinne syömään, mutta hyvin epämääräisellä yhteispäätöksellä palasimme conipaikalle. Istumapaikkoja ei ollut tarjolla hämärässä Metsähallissa, joten seisomapöydille piti mennä. Siihen sitten eksyi muutama kaverini ja menin hyvin vaikeaksi kun tajusin, että olisi varmaan fiksua esitellä ihmiset toisilleen.

Iltabileiseistä, joihin matkasimme ruuan jälkeen, haluan todeta seuraavaa: KAMALAA YLIARVOSTETTUA SOSIAALISTA HÖMPPÄÄ!!!! Eli suomeksi ihan hanurista. Ensinnäkin matka Disco Glow:in oli sietämätön ja meno paikanpäällä karmaisevaa. Musiikki, mikäli sitä voi sellaiseksi edes kutsua, oli aivan liian lujalla ja ihmiset... noh, parempi, etten valita tässä pahasta sosiaalisuusongelmastani. Olen ymmärtänyt, että ryyppääminen discoissa on hyvinkin sosiaalinen tilaisuus. Juorutaan ja yleensäkin puhutaan paskaa kaikesta maan ja lattien välillä. Jos näin kuuluu olla, miksi ihmeessä musiikki soi niin lujalla, että jopa omien ajatuksien kuuleminen oli vaikeaa?! Olin ilmeisesti ymmärtänyt ajatteluosuuden väärin, sillä sosiaalisuus ei vaadi iltabileiden perusteella vaadi minkään asteen ajattelua. Päinvastoin mitä vähemmän ajattelet, sen paremmin pärjäät. Tilanteen irrationaalisuus oli niin ahdistava, että tämän ajatteluelitistin oli Kekkiksen kanssa lähdettävä pois jo yhden pingun jälkeen.

Iltabileet olivat eivät sopineet hipiälleni, koska kuulun henkisesti ylläkuvattuun sosiaaliluokkaan.

Palasimme Sibeliustalolle iltabileitä mollaten, nappasimme ostoksemme narikasta ja asetuimme tutkimaan niitä.

JATKUU...

Desusunnuntai-raportti

Desucon 2012 - Ihanuuden desuperjantai

Valehtelisin, jos sanoisin, etten ollut huolissani kolmipäiväisestä conista. Viimeksi koin kolmipäiväisen conin 2009, Helsingin Animeconin. Perjantaina olisin halunnut jäädä nukkumaan ja pelkäsin, että kolmipäiväinen Desu saisi pääni räjähtämään silkasta pituudesta. Ilmeisesti mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska olen tässä kirjoittamassa tätä bloggausta hurjasta kesän aloituksesta.

Voi miksi...

Desucon ei lähestynyt ongelmitta, ja toinen toistaan piinaavampia probleemoja ilmeni tämän tästä. Yksi pakollinen mainittava on, että nettini sanoi itsensä irti muuton takia viikoksi ja olin tulla vieroitusoireista hulluksi. Ironisesti netti saatiin kuntoon perjantaiaamuna, samaisena päivänä kun oli tarkoitus lähteä Lahtea kohti. Kolmenpäivän conia en uskaltanut lähteä valvomaan kokonaan, joten kaverini varasi koko neljän hengen porukalle lattiamajoituksen kummatkin yöt samana iltana kun varaus aukesi.

Minulla fiksuna conittajana ei ole makuualustaa, joten jouduin kyselemään kavereiltani sellaista lainaan. Kävi sitten niin hassusti, ettei kaveri M muistanut vastata ylimääräisen alustan löytyneen, joten lainasin yhden alustan sukulaiselta tuntia ennen lähtöä. Kaveri K ilmaantui hyvissä ajoin talon pihaan pakaaseineen ja jäimme odottamaan kyytiä. Kuskille soittaessa kävi kuitenkin ilmi, että hänellä menee vielä ainakin puoli tuntia päästä lähtemään. Auton pakkaaminen osoittautui myös ongelmalliseksi, koska meitä olikin ennakkotiedoistani poiketen viisi conittajaa ängettävänä samaan kulkupeliin. Kun kaikki ihmiset ja tavarat oltiin vihdoinkin saatu autoon puoli viideltä, matka Lahteen alkoi. Voitte uskoa, että takapenkillä oli tiivis tunnelma sen vajaan kaksi tuntia, minkä ajomatka kesti.

Krugerin vihaongelmia

 ei luennolla käsitelty.

Myöhästyneen lähdön takia parkkipaikan etsintä nosti verenpainetta, koska ilmeisesti suomalaiset conittajat eivät vieläkään osaa pysäköidä ruuduttomalla alueelle tiiviisti (ilmeeni kun mopon mentäviä välejä, muttei ihan auton). Skeptisenä katselin pilvistä taivasta, mutta uskaltauduin silti vetämään mustan pitkän takin - jonka en halunnut missään nimessä kastuvan - päälleni hupparin tilalle. Autoseurueemme yksi osakas lähti tässä kohtaa omille vänkäriteilleen ja näin hänet seuraavan kerran vasta conin loputtua. Missasimme suruksemme avajaiset ja seuraavatkin ohjelmat olivat ehtineet alkaa eikä siinä kohtaa enää huvittanut jäädä katsomaan noitanimAa.

Madun Kenelle tämä oikein on tarkoitettu? -luento oli pakollinen nähtävä ja pääsimme ihan hyville paikoillekin. Odotukseni olivat korkealla ja jäinkin kaipaamaan vähän syvempää pohdintaa kohderyhmistä ja niiden muutoksista. Erittely oli kuitenkin todella selkeä ja kuulin minulle ennen tuntemattomista genreistä. Myös lempisarjojeni maininta, tässä tapauksessa Fullmetal Alchemistin, saa minut aina pitämään ohjelmasta enemmän. Kaiken kaikkien onnistunut ja informatiivinen luento.

Kaveri K, jolle annettakoon tässä kohtaa nimeksi Kekkis, lähti etsimään jotakuta, mutta palasi paikoillemme Puuseppään juuri ajoissa Vihanluennon alkuun. Vihaluennon odotukset olivat myös korkealla, varsinkin kun olin käynyt Frostissa katsomassa Animen rakastamisen teorian. Voin tässä rehellisesti myöntää, että odotin vihaluennon käsittelevän animen kriitistä katsomista ja sen etuja. Viha oli kyllä hyvä sellaisenaan kuin sen pitäjä oli tehnyt, mutta meemien määrä taisi lähteä vähän käsistä. Lisäksi vihan purkaminen erilaisten ilmiöiden kohdalle meni hieman itseään toistavaksi. Luento vain nauroi skenen vihalle ja that's it. Vihaluento oli silti viihdyttävä ja olen valmis menemään katsomaan toistakin vihan käsittelyä - näkökulmasta riippumatta - jos sellaisen joku väsää.

Ruokaa.

Viha loppui sen verran ajoissa, että Sibeluistalon läheinen Kotipitsa oli vielä tunnin auki ja säntäsimme koko porukalla sinne. Jonoa ei tällä kertaa ollut edes ulos asti ja tilaukset saatiin tehtyä melkein saman tien. Pitsojen odottelu on ihan toinen tarina ja siitä ei puhuta. Pitsat otettiin mukaan ja syötiin kotoisan hämärässä Sibeliustalon Metsähallissa. iltapalan jälkeen pelattiin vähän lastenkorttipeliä (köhYGOköh), jonka jälkeen todettiin, että voisi lähteä maaten.

Lattiamajoituspaikalle kävely pimeässä Lahdessa oli mielenkiintoinen kokemus. Bongasin jopa paikallisia idiootteja Vesijärven rannalta kökkimästä. Valitin useampaankin kertaan matkan pituutta majoitukseen ja vakuutuin sitä, että ensi vuonna mennään kyllä autolla. Jouduimme menemään kauemmalle paikalle, koska lähemmällä ei ollut tilaa. Majoitustilat itsessään olivat aiempaan kokemukseeni (Bakacon 2009) verraten mahtavat. Ison ja kylmän liikuntasalin sijaan mentiin nukkumaan luokkahuoneisiin, joissa oli pari ikkunaa auki. Löysin muuten hyvän paikan seinän vierestä, mutten tullut ajatelleeksi, että auki olevasta ikkunasta tuleva veto osui juuri siihen. Pelkäsin myös häiritseväni jo nukkuvia conilaisia, mutta luulenpa että jälkeemme tullut meluseurue oli meitä enemmän häiriöksi. Makuuaslustasekaannuksen takia sain kaverini ylimääräisen alustan, joka levittäessä osoittautui kahdeksi. Sain siis nukkua pe-la yöni ruhtinaallisesti kolmella makuualustalla.

JATKUU:

Desulauantai-raportti tulossa.

Desusunnuntai-raportti tulossa.