Vielä viime hetkellä kirjoitan helmikuulle kolmennen postauksen. Olisn voinut myös jättää tämän tekemättä ja vedota siihen, että helmikuu on muutenkin lyhyempi ja jotain kirjoituksiin lukua ja jaada jaada. Olen kuitenkin hyvin eriaatekeskeinen enkä jaksa lukea koko ajan, joten kirjoitan tämän nyt sitten. Tarkoitus oli muuten alunperin kirjoittaa Railgunisa, mutta screenshottien puute ja hommaamisen jaksamattomuus vaihtoi aiheen johonkin ihan muuhun.
Talveni pelastus, iltojeni valopilkku ja koneella istumisen syvin syyni (kunnes ostin Omnibukset) on HayateXBlade. HxB liittyi joitain viikkoja sitten siihen hassuun "näin lyödän kaikki parhaat sarjat sattumalta" -kategoriaan. Sarjan mangakan nimeä, joka on muuten Shizuru Hayashiya, en meinaa vieläkään osata, mutta onneksi pidän sitä toissijaisena. Tärkeintä on nimittäin se, että HxB on paras lukemani manga. Innostumatta liikaa, voin kuitenkin todeta, että HxB lähinnä kilpailee kovaa suosikkimangani paikasta Fullmetal Alchemistin kanssa.
 |
| Hitsugin perunadraama saa Akirankin pelästymään. |
Seuraava briiffi on niille, jotka eivät tiedä mitä HxB pitää sisällään. Te, jotka olette sarjaa lukeneet tai tiedätte siitä muuten ummet ja lammet (mahdollisesti, koska pulputtamaan väsymätön kaverinne on sarjaa lukenut eikä osaa olla puhumatta siitä koko ajan), voitte jättää tämän kappaleen suosiolla lukematta tai vaikka koko postauksen). Hayate Kurogane, yksi sarjan päähenkilöistä, menee Tenchi akatemian miekankantaja-linjalle (näin suoraan suomentaen) paikkaamaan siskoaan. Aluksi tarkoitus on mennä vain väliaikaisesti ja olla osallistumatta hoshitoriin, mutta Hayate joutuu muuttamaan suunnitelmiin voidakseen pelastaa läheisen orpokodin veloista. Miekkalinjalla oppilaat valitsevat parin ja taistelevat toisia pareja vastaan. Taistelut käydään vain kellonlyömien välillä, hoshitorin aikana. Kun kello ensimmäisen kerran soi, hoshitori alkaa. Kello soi viisi kertaa ja viimeisen soiton kohdalla hoshitori loppuu. Tenchissä on myös tavallisia oppilaita. Vaikkakin HxB keskittyy paljolti Hayaten ja tämän parin, Ayana Mudoun, edesottamuksiin, on mangassa pari muutakin hahmoa, jotka voidaan lukea sivuaikansa ja keskeisyytensä takia päähenkilöihin. Tähän joukkoon itse ainakin heittäisin Hitsugi Amachin, Shizuku Miyamoton ja Jun Kugan.
Syy HxBn parhauteen on juuri kokonaisuudessa. Kuten FMAssa, HxB on tappelun täyteinen, hauska ja hyvin piirretty. Hahmojen kemiat osuvat hyvin yhteen ja se näyttää hyvän juonen kanssa... noh, hyvältä. On kuitenkin pari asiaa, mistä haluaisin vähän vinistä HxBssä. Ensimmäinen asia mikä alkoi hämätä on hahmojen määrä. Porukkaa tulee mukaan sellaista vauhtia, etten millään ehdi enkä jaksa oppia kaikkien nimiä. Onneksi keskeiset henkilöt jäävät nopeasti mieleen lukujen alkuun sijoitettujen hahmoprofiilien ansiosta. Hassuimmalta tuntuu epätärkeiden hahmojen pysyvyys. Parin luvun kestävä tappelu tuottaa mangaan taas kaksi uutta sivuhenkilöä, jotka seuraavat mukana aina enemmän ja vähemmän tärkeinä perseen potkuina. Jatkon kannalta merkityksettömiltä tuntuvat hahmot jäävät siis hyppimään silmille eivätkä taka-alalle niin kuin yleensä käy. Yleensä vain muistellaan, että sellainenkin X tuli ja meni, mutta ei HxBssä.
 |
| Junin cooleimpia hetkiä. |
Toinen asia on asioiden pitkittäminen. Kyllähän se tuo sarjalle pituutta ja näin myös rahaa, joka ei haise, mutta siinä kohtaa kun siihen astisista taisteluista paras keskeytyy kerronnan siirrettäessä muuhun paikkaan, tekee mieli jättää lukematta ne pari sivua. Jännityksen säilymisen kannatla varteenotettava keino, mutta kun sitä tapahtuu koko ajan. Ollaan paikassa A ja seuraavalla sivulla kerronta onkin paikasta B, eikä näillä kahdella ole edes mitään tekemistä keskenään! Minä haluan nähdä Hitsugin ja Shizukun vetämässä vastustajia turpaan nyt enkä kohta. Olen kauhean kärsimätön, tiedän, mutta en yksinkertaisesti näe mitään tyylillisesti hienoa siinä, että tappelun kerronnan väliin lykätään kolme-neljä sivua liittymätöntä pupinaa muiden hahmojen kesken. Se on ok, jos tappelun väliin heitetään sivun tai parin huomio siitä, että joku ulkopuolinen hahmo katselee tappelua, mutta täysin liittymättömät harhailut saisi jättää pois.
Kuka tietää, että HxB on luokiteltu myös yuriksi, käsi ylös. Nyt taputtakaa itseänne päähän, olette tehneet hyvin. HxBn yuri ei ole ihan sitä, mitä sanalta voisi olettaa, mutta tarpeeksi jännitteitä, vinkkejä siihen suuntaan ja suorastaan ilmiselviäkin heittojakin on. Niin ja onhan Jun Kuga muistaakseni jo todettu lesboksi ihan virallisestikin (?). Jos jaksaa pitää silmät auki, ei voi lukiessaan välttyä yurivihjailuilta, enkä tarkoita vain Junia, vaan ihan Hitsugista, akatemian johtohahmosta ja oppilaskunnan puheenjohtajasta, vähäpätöisempiin hahmoihin (kuten orpokodin pitäjä) löytyy omat vinkvink-hetkensä. Tenchi on muuten tyttökoulu, mikä selittää sen, että muutamaa epämääräistä hiipparia lukuunottamatta, kaikki HxBn hahmot ovat naispuolisia. Muutama hahmo on varsin erehdyttävän näköinen, mutta tyttöä ikä kaikki.
 |
| Hitsugi saa kaiken haluamansa sormia napsauttamalla. |
Kiinnyin HxB ja toivonkin koko sydämestäni, että enkkujulkaisua jatketaan. Haluan pistää rahani näin hienoon mangaan ja vielä saada ostoksistani jotain selvää (kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin). Koska tykkään sadistisista ja määräysvaltaisista hahmoista, on selvää, että Hitsugista tuli heti suosikkini. Hänen ja Shizukun menneisyys valottuu kunnolla vasta kirjassa 14(tai 15, en ole varma kummassa) ja kuten sarjan aiemmista tapahtumista käy ilmi, on näillä kaapissaan jotain varsin mielenkiintoista. Jos ei itseään, niin ainakin pari luurankoa. En siis malta odottaa, että jokin taho kääntää kyseiset kirjat. En saanut mitään selvää raakachaptereista, kun en kerran japania osaa.
Nyt tämä postaus taitaa loppua tähän. Syynä on lähinnä se, että tuntuu kuin kirjoittaisin selostusta HxBstä ja sitähän en blogipostauksiltani halua (enkä usko, että haluaa kukaan muukaan). Jos olet lukenut tai suunnittelet lukevasi HayateXBladea ja haluat jutella kyseisestä sarjasta, ota toki yhteyttä. Ensimmäinen kerta muuten kun suoraan kehotan yhteydenottoon jostain syystä. Minä en pure uteliaita enkä hauku tyhmäksi kysyjiä. Ei nimittäin ole tyhmiä kysymyksiä, on vain idootteja vastaajia.
