Talvikausi 2013, aloitus

Koitan kovasti, ettei kauden alkavia sarjoja koskeva postaus lykkääntyisi helmikuulle. On muutenkin ihan tarpeeksi syyllinen olo.

Ensivaikutelma alkavia sarjoja tutkiessa oli vähän niin ja näin. Tuntui, ettei talven animekiintiö tule täyteen, mutta sitten kävi ilmi, että lähes kaikki tällä hetkellä seuraamistani sarjat tulevat torstai-lauantai välillä. Alkuviikosta ei tietenkään tule mitään, mitä katson. Koska olen sarkasmilla kruunattu ajankäytön kuningas, haluan tietenkin katsoa uusimmat jaksot heti niiden tultua.

Alkaneet sarjat:

Maoyuu Maou Yuusha

Sasami-san@Ganbaranai 

Senran Kagura

Vividred Operation

Viime kaudelta jatkavat:

Cardfight!! Vanguard

Fairy Tail

Psycho-Pass

Zetsuen no Tempest

Maoyuu Maou Yuusha, katsottu 4/12

Ensimmäistä jaksoa on ehtinyt kulua vajaat 4 minuuttia.

Vaikkei kyseessä ole mikään perinteinen fantasiasarja, en voi sanoa olevani pettynyt. Maanviljely, varsinkaan perunat, ja politiikka eivät välttämättä ole monen sydäntä lähellä, mutta voisin melko varauksetta suositella Maoyuuta lähes kenelle vain. Maoyuu sopii aihepiirinsä vuoksi eritysesti totisempaan, jalat-maassa -makuun, vaikka koomisia tissikommelluksiakin sattuukin välillä. Perusluonteeltaan Maoyuu vaikuttaa neljän jakson perusteella ihan mukiin menevältä sarjalta. On vain vähän vaikea sanoa mitään sarjasta, joka on kaikin päällisin puolin kunnossa, mutta jossa kehutaan perunan makua. Teknisesti Maoyuu on miellyttävä tapaus, niin silmään kuin korvaan, ja itse tykkään erityisesti Miyuki Sawashiron suorituksesta Onna-kishinä. "Kauden paras ending" -pysti menee muuten ehdottomasti Maoyuulle.

Sasami-san@Ganbaranai, katsottu 3/12

Shaft tulee taas. Ensimmäisen jakson jälkeen oli hyvin sekava olo. On ystävänpäivä, päähenkilö Sasami ei tee käytännössä katsoen mitään, jostain hyppii kolme omituista naishahmoa ja koko kaupunki (vai oliko peräti maailma, en muista enää) muuttuu suklaaksi. Niin ja joko mainitsin täysin värittömän ja hajuttoman Sasamin veljen, jota nähdään ja kuullaan ihan liikaa siihen nähden, miten ärsyttävä hahmo on kyseessä? Onneksi tässä älyttömyyden multihuopentumassa ei tarvitse velloa kauaa, koska heti toisessa jaksossa selitetään, mitä oikeastaan tapahtuikaan. Tosin kolmas jakso vetää osan sanoista takaisin.

Senran Kagura, katsottu 2/12

Senran Kaguran voi kiteyttää tasan kahteen sanaan: kauden tissit. En ole ihan varma, miksi katson tätä b-luokan ninjatyttöjentissitboingboing-viihdettä. Voinen vedota siihen, että totisemmat Maoyuu ja syksyltä jatkata Psycho-Pass tarvitsevat rinnalleen jotain kieliposkessa tehtyä idiotismia. Senranissa kaikki on typerää. OP ja ED ovat typeriä, hahmojen luonteet ja jutut ovat typeriä ja erityisesti taiteluasut ovat typeriä lisäksi juoni, mikäli sellaista on, on typerä. Eikä saa unohtaa lievästi liioiteltu fanipalvelua. Miksi vaivaudun..?

Vividred Operation, katsottu 3/12

Siinä missä Senran pitää huolen tissikiintiöstä, jää Vividredille perseet. Uudeksi Strike Witchesiksi nimitetty Vividred on oikeastaan ihan kelpo sarja, kun pääsee ensimmäisen jakson kliseiden aiheuttamista sairauskohtauksista. Mitään suurta ja mullistavaa en lähtisi silti odottamaan. Perusarvot, kuten animointi ja äänet, tuntuvat olevan kunnossa, mutta se, että kaikki viisi päähenkilötyttöä ovat samalla luokalla, saa aikaan pientä varautuneisuutta. Liekö tulossa suurtakin draamaa? Kohta siellä on ainakin yksi hahmo tippa linssissä ulisemassa, että "miksi täät näin, yyhyyy". Toivottavasti olen väärässä.

Cardfight!! Vanguard, kolmas kausi, katsottu 3/12

CFV olisi periaatteessa mennyt alkaviinkin, mutta koska kyse on vain jatkokaudesta, niin olkoon. Droppaan tämän heti kun keksin parempaa tekemistä sunnuntai-iltapäiviin. Olen kurkkuani myöten täynnä joka kauden alussa olevaa luritusta siitä, miten Vanguardia pelataan. Ollaan kolmannella kaudella! Kai nyt katsojat tietävät, miten sitä pelataan tai jos eivät, osaavat varmasti käyttää nettiä!

Fairy Tail, katsottu 166/?

Kagura ja fanityt-, siis Team Mermaid Heel.

Muuten jättäisin FTn kokonaan mainitsematta, mutta koska Great Magic Tournament arc. Mangaa aktiivisesti seuraavana mikään käänne ei tule enää yllätyksenä, lukuunottamassa pieniä muutoksia adaptaatiossa alkuperäiseen verratuna. Huomattavinta on pitkittäminen. Kisayleisön pällistelyä näytetään paljon enemmän ja tapahtumat, hieman itseään toistavasti, kulkevat pidemmän kaavan kautta. Hyvänä esimerkkinä Kagura (kuvassa keskellä) vs Yukino -jakso, jossa edellä mainittujen hahmojen ottelu on saanut muutamia uusia käänteitä mangaversioon verrattuna. Myös tahditus on eri. Suurinta huolta ovat kuitenkin aiheuttaneet seiyuuvalinnat. Sopiiko Saori Hayamin ääni kylmän rauhalliselle Kaguralle tai Kikoku Inouen ääni sadistiselle Minervalle? Jälkimmäisen sadisti-osuus on vielä hämärän peitossa, mutta ainakin ensiesiintyminen jaksossa 166 oli lupaava.

Psycho-Pass, katsottu 14/22

Kahden viikon tauon jälkeen PP palasi torstai-iltoihini takaumajaksolla. Kyseessä ei edes ollut kummankaan päähenkilön taustojen kartoitus vaan hyvin sivulla pidetyn Enforcerin, Yayoi Kunizukan. Jakson ensisijainen tarkoitus tuskin oli valottaa Yayoin yurivivahteista menneisyyttä, vaan enemminkin tutustuttaa katsoja sarjan maailman toimintatapoihin. Jos ihmisen Crime Coefficent nousee yli tietyn rajan, suljetaan henkilö laitokseen "parantumaan". Harva kuitenkaan pääsee ulos ja useimmat sekoavat lopullisesti. Vaikka Yayoi on vähäisen roolinsa takia omituinen valinta tällaiseen jaksoon, en jaksa marista. Ainoa ongelma on, että nyt kaiken muun sotkun lisäksi hänenkin tarinaansa jää odottamaan jonkinlaista ratkaisua.

Zetsuen no Tempest, katsottu 14/24

Maailmanloppu ei tullutkaan. Kuulostaako tutulta? Niin Tempestin katsojastakin. Tämäkin sarja piti tuskallisen kahden viikon tauon, mutta arkeen paluu ei ollut läheskään yhtä mukaansatempaava kuin Psycho-Passin kohdalla.  Kukaan ei kuollutkaan, paitsi kaksi miljardia ihmistä, ja ihmissuhdedrama jatkuu. Aikan lopullinen murhaaja selvinnee vasta sarjan loppumetreillä kauhean väännön jälkeen, koska sitä vieläkin vatvotaan edestakaisin. En enää edes osaa sanoa Tempestistä juuta taikka jaata, ja se on jo vakavaa.

Cosplayn kirjoittamattomat säännöt?

Cosplayskenessä on taas laitettu kattila kiehumaan aika lailla, jopa sillä teholla, että allekirjoittaneen on ihan pakko kommentoida asiaa. Kyseessä on tietenkin paljon vihaa osakseen saaneet cosplayn kirjoittamattomat säännöt, jotka joku reppana oli erehtynyt kirjoittamaan. Alkuperäinen postaus on kuulemma poistettu, mutta eräästä suomalaisesta blogista käy varsin selvästi ilmi, mistä koko hommassa oli pohjimmiltaan kyse.

Miksi välitän?

Harrastin cosplaytä joskus muinoin parin vuoden ajan, mutta sisäänpäin vetäytyvän luonteeni ja surkean ompelutaitoni takia luovuin leikistä suosiolla. Viime aikoina on tullut sellainen olo, että voisin antaa harrastukselle - ja ennen kaikkea itselleni - vielä toisen mahdollisuuden. Lisäksi olen tietoinen Suomen cosplayskenen puheenaiheista siinä määrin kuin niistä seuraamissani blogeissa puhutaan.

Ennen kaikkea olen armoton elämäntapaelitisti enkä voi sietää omasta mielestäni tyhmiä ihmisiä. Jos joku palleroinen siis kehtaa julistaa internetissä, että crossplay on pahasta, olen välittömästi barrikaadilla heittelemässä kiviä viattomien ihmisten niskaan. Maalaisjärki on hieno asia.

HUOM! Käsittelen aihetta täysin casualpohjalta, eli en tartu kisaamiseen millään lailla. Kisoilla on omat sääntönsä ja esim. hahmonsa tunteminen on niissä välttämätöntä. Lisäksi kaikki esitetyt mielipiteet ovat täysin subjektiivisia eikä ole minun vikani, jos joku vetää herneen nenään tai tukehtuu suklaaseen.

Hahmo, sarja ja fandom

Hahmon ja sarjan tunteminen ovat ihan perusteluja vaatimuksia, koska cossattavasta hahmosta saa varmasti enemmän irti kun tietää, kuka hahmo on ja mitä hän tekee. Se ei kuitenkaan tee cossaamisesta väärää, jos on valinnut hahmon täysin puvun perusteella. On sanomattakin selvää, että jokainen tekee omat valintansa, enkä näe mitään järkevää syytä, miksi kenenkään pitäisi oikeuttaa jonkun hahmon X cossaamista kenellekään. Kyseessä kuitenkin on harrastus ja harrastamisessa on kyse hauskanpidosta.

Vaan Arceus auttakoon, kun aletaan vaatia, ettei saa tehdä samaa cossia kuin muut täysin tuntemattomat ihmiset. Massasarjoja on aina ollut ja tulee olemaan. Ne vain vaihtuvat vuosien mittaan. Joitain vuosia sitten muodissa oli Bleach ja Naruto, sitten tulivat Kuroshitsuji ja Hetalia. On eri asia, jos joku haluaa koota cosplayryhmän jostain tietystä sarjasta ja toivoo, ettei ryhmän sisällä olisi kahta samaa hahmoa. Osallistujat voivat päättää haluavatko suostua tähän vai jäävätkö pois. Ryhmän jäsenet ovat myös yhteydessä toisiinsa ja hahmojen sopiminen toimii käytännössä. Kun mennään isompaan, koko conin kokoiseen, skaalaan tästä tulee mahdotonta. Kaikki conin Y tuhat cossaajaa eivät yksinkertaisesti voi ruveta roikkumaan foorumilla, varailla hahmoja ja sitten ulista, kun joku muukin haluaa cossata samaa hahmoa.

Ymmärrän täysin, että joku haluaa nähdä rakastamastaan sarjasta mahdollisimman paljon eri cosseja, mutta se ei ole syy viedä muiden itsemääräämisoikeutta. Monimuotoisuus on aina toivottavaa, mutta rajansa kaikella. Ihmiset vain sattuvat olemaan sellaisia olentoja, jotka yksilöllisyydestään huolimatta ajattelevat hyvin samanlaisesti. On silti ihan eri asia, jos conin käytävällä tulee vastaan neljä Edward Elriciä kuin, että vastaan tulee neljä huonosti tehtyä Edwardia. Siitä kohta lisää.

Materiaalit, propit, meikki eli uskollisuus lähdemateriaalille

Kaikkea ei voi, eikä tarvitsekaan tietää heti. Aloittelijaa ei voi syyttää siitä, että kangas ei ole täsmälleen oikeaa metariaalia tai sävyä, varsinkaan jos lähdekuvissa on eroja. Omaa järkeä ja harkintaa on tietty suotavaa käyttää ja ymmärtää, ettei lakanakangas todellakaan ole oikea materiaali uniformun tekoon. Lisättäköön itsestään selvyyksien listaan myös, että kaikilla ei välttämättä ole rahaa siihen "juuri oikeaan" materiaaliin, joka maksaa mansikoita. Vaikka olen perfektionisti, en näe suoranaisesti mitään ongelmaa käyttää kangasta, joka täyttää tarkoituksensa eikä ole ristiriidassa puvun antaman kontekstin kanssa.

Heaven's Wheel armor

Propit ja niiden pakollisuus on hyvin kiistanalainen aihe. Joillekin hahmoille yksinkertaisesti kuuluu varuste Z kouraan ja se siitä. Tällaisissa tilanteissa täytyy vain tuntea lähdemateriaalinsa tarpeeksi hyvin. Fairy Tailin Erza Scarlet ei kanna jatkuvasti miekkaa mukanaan, joten sellainen ei ole välttämätön. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos kyseessä on jokin muu kuin casual armor. Onko joku esimerkiksi nähnyt Erzan Heaven's Wheel armor päällä, mutta ilman miekkaa? Hahmoa, jota ei nähdä sarjassaan ilman varustetta Z ei mielestäni voi cossata kunnolla ilman proppia. Kyse on yksinkertaisesti hahmouskollisuudesta.

Meikin kohdalla on sama juttu. Yleensä oma pärstä ei riitä ja slloin on laitettava tököttiä naamaan. Tässä tietysti tulee ongelmaksi se, että entä jos ei haluu? Itse olen niin epänaisellinen, etten ole koskaan meikannut ja vieroksuin pelkkää ajatusta cosplaynkin kohdalla. Nykyään vain aiempi pitää paikkansa ja on sanottava, että joskus... okei, yleensä hahmouskollisuuden eteen joutuu tekemään uhrauksia. Ja kaunistelmatta sen enempää, onhan cosplayssa sentään kyse ulkoisesta kauneudesta/komeudesta.

Vuorokaudessa on vain 24 tuntia

En edes aloita ajan käytöstä, koska en ole oikea henkilö puhumaan siitä.

Sukupuoli eli "älä crossaa"

Jokainen vähänkin cosplayta ja skenenä tunteva tietää tämän olevan mahdoton yhtälö. Valtaosa harrastajista on naisia ja valtaosa mukiinmenevistä hahmoista on miehiä. Lisäksi on vielä se porukka, joka haluaa nimenomaan crossata. Pystyn tältä istumalta heittämään ainakin muutaman syyn, miksi crossplay on suosittua ja peräti kannattavaa.

1) Naispuoliset hahmot ovat monesti sellaisia selkärangattomia ulisijoita, ettei heitä kestä kukaan. Monessa katsomassani animessa on ollut ihan hyvä naishahmo, joka on valitettavasti lässähtänyt täysin jossain kohtaa.

Kuka nyt haluaisi cossata neitoa pulassa?

2) Olen monesti lukenut, että mieshahmojen vaatteet ovat yksinkertaisesti paremmat, joko ulkonäöltään tai mukavuudeltaan. Enkä yhtään epäile. Niin monet animeakat kulkevat korkokengissä ja lyhyissä hameissa (hur, stereotypia).

3) Oma keho aiheuttaa jonkin verran rajoituksia ja sitä vähemmän niistä joutuu kärsimään, mitä enemmän puku peittää. Naishahmojen puvut ovat yleensä paljastavampia ja kaikkia se ei innosta syystä tai toisesta. Lisäksi peittävän puvun alle on helpompi kätkeä kehonkuristamiskikkoja.

+ Röyhkeää käytöstä kanssaconittajilta joutuu varmasti kestämään vähemmän crossatessa kuin animepimatsuna, conipaikan lähikaupan pulliaisista puhumattakaan.

Oma keho ja persoona

Lempiaiheeni cosplayn saralla ja valitettavasti myös erittäin helposti syttyvä (koska ihmiset ovat kovin herkkänahkaisia). Kyseessä EI  ole normaalikokoisen angstikohtaus, koska hän haluaa cossata langanlaihaa animenaikkosta. Ei ketään voi vaatia kiduttamaan itseään mallin mittoihin, vaikka suurinosa hahmoista sellaisia onkin. Jälleen kerran surullisen kuuluisa maalaisjärki itkee hiljaa nurkassa, kun joku teini yrittää väkisin laihduttaa, koska cossattava hahmo painaa kaksi grammaa.

Life is a bitch. And when I say life I mean Minerva.

Mutta eniten riitaa aiheuttaa kysymys: "Kannattaako tukevamman henkilön cossata laihaa animepimua ja missä menee raja?" Nyt joku ihan varmasti vetää tästä koneensa nenään, mutta sanon tämän silti. Ei ja raja on siinä, minne terve järki sen vetää. Ennen kuin alatte hakata näppäimistöä muusiksi, kerron syyn. Oikeutan v-mäisyyteni sillä, että liian iso cossaaja ylittää hahmouskollisuden rajat. Kyllä, olen myös kamala ihminen, mutta jos joku rakastaa jotain hahmoa todella paljon eikö cossaamista voisi jättää väliin rakkauden nimissä? Samaan tyyliin kuin joku cossaa hahmoa X fanituksen osoituksena, niin joku voi jättää cossaamatta rakastamaansa hahmoa. Jos ei hahmoa halua kunnioittaa sen vertaa, niin sitten edes muita ihmisiä ja esteettisiä arvoja.

Ja vielä viimeisenä ja ehdottomana loppukevennyksenä, persoonallisuuksien yhteensopivuus. Kaikesta hulluttelusta mitä olen lukenut, tämä on ehdottomasti absurdein. Ilopilleri saa cossata myrtsiä hahmoa, jos haluaa, ja toisin päin. Olen koko postauksen ajan toitottanut hahmouskollisuutta, mutta nyt sen ei ole väliä. Siinä missä propin tarpeellisuus on tilannekohtainen, on hahmon näytteleminen täysin oman valinnan varassa. Pakko lainata Ilonaa tässä kohtaa ja todeta, että "cosplay ei ole larppausta".

PS. En käyttänyt toiseksi viimeisessä kappaleessa sanaa "saako", koska se on mielestäni liian jyrkkä ilmaus. Ihminen saa tehdä mitä haluaa, mutta on eri asia, mikä on kannattavaa.