Mai-Hime - mangalla pilattu

Luin tässä muutton keskellä aikani kuluksi Mai-Hime ja -Otome mangat. Ennakkotietoina puhdas kamaluus ja hetero Natsuki (=luonnonoikku). En voi sanoin kuvailla pettymystä, joka hiljalleen muuttui vihaksi ja siitä ylitsepääsemättömäksi tarpeeksi tulla tänne ranttaamaan. Jos joku, sikäli kuin se on mahdollista, ei vielä tiedä kuinka suuressa arvossa pidän ShizNatia, lukekoon hän ainakin tämän.

Spoiler varoitus!!! Spoilauksen mahdollisuus on aina olemassa.

Toisin kuin animessa, Mai-Hime-manga aloittaa tarinan Tate Yuuichin vinkkelistä, koko Fuuka akatemia tietää Himejen ja Orphanien välisistä taisteluista ja, mikä häiritsi minua eniten koko lukukokemuksen ajan, Shizuru ei ole Hime. Kaichoo kyllä, mutta ei Hime. En kuitenkaan sanoisi, että Shizurun rooli on pienempi mangassa, koska se oli jo animessa varsin suppea. Yllätys lällätys, ensimmäinen tappelu käydään Natsukin ja Main välillä. Kesken kamppailun Tate osoittautuu kummankin tytön Keyksi, ihmiseksi jonka koskiessa Himen Elementiin tämän Child tulee esiin.

Niin huono, että itkettää.

Tämän tiesin jo ennen kuin lähdin lukemaan mangaversiota. Tiesin myös, että Natsuki on mangassa hetero, mutta itsetuhoisuuteni sai vallan ja päätin silti lukea tuon Mai-sarjojen irvikuvan. Huojentavaa kyllä, Natsuki on tässäkin versiossa hyvissä väleissä Shizurun kanssa, vaikkei ihan yhtä läheisissä kuin animessa. Naurettavan, suorastaan typerän, mangasta tekee se power-upien määrä mikä tulvahtaa lukijan silmille parin viimeisen kirjan aikana. Ihan niin kuin kahden Childin yhdistäminen yberpyperaivopieruksi ei olisi tarpeeksi, täytyy soppaan Obsidian Princen lisäksi heittää pari ööveriä Queeniä (tai mitä ikinä olivatkaan). Sitten tapellaan, uhraudutaan, löydään naamaan herättelemisen nimissä ja kaikkea muuta sontaa. Hime-mangan luettuani oli mahdollista tulla vain yhteen johtopäätökseen. Mai-Hime-manga on animeversionsa ja shonenkliseiden kielletyn rakkauden äpärälapsi ja siinä missä anime oli loistava leikistitaikatyttö-sarja, on manga hienoa piirtotyyliä lukuunottamatta täysi susi.

Varmaan ainoat ihmisryhmät, joille mangaversio oikeasti sopii ovat Harukino-fanit ja ne, jotka viis veisaavat juonesta kunhan artti on hienoa. Artti onkin ainoa asia, mistä kumpaakaan mangaa voi kehua. On siis todella sääli, että niinkin hieno artti on käytetty niin paskan tarinan kertomiseen. Kummassakaan mangassa kun ei ole tarinallisesti mitään järkeä.

Niin huono, että ragettaa.

Mai-Otome-manga kertoo pojasta, joka tekeytyy pian kuningattareksi kruunattavaksi prinsessa Mashiroksi. Ihan niin kuin se ei olisi tarpeeksi tyhmää itsessään, kerääntyy pojan ympärille vielä otomekokelaskolmikko haaremiksi. Lienee itsestään selvää, että kolmikko on animen keskeisimmät oppilaat, Arika, Nina ja Erstin. Kaikeksi onneksi Otome-manga on hieman lähempänä animeversiotaan kuin Himet toisiaan. Otome-mangassa nimittäin Kruger ja Viola viihtyvät edelleen kovasti toistensa seurassa, vaikka mitään niin suoraa kuin animen 9. jaksossa, ei nähdäkään.

Niin huono, ettei sanat riitä.

Otome- ja Hime-mangalla on loppujen lopuksi enemmän yhteistä kosketuspintaa kuin animeversiolla ja mangalla. Otome-animessa Natsukin taustoja ei valotettu millään tavalla, mutta Himen tapaan mangaversio lätkäisee kaiken muun sekoilun keskelle vielä hänen äitinsä, Arieksen presidentin Saeko Krugerin ja pikkusisko-Alyssan. Otomessa tempaus ei kuitenkaan vaaranna Natsukin motiiveja. Hime-mangassa pyörivät Himet nähdään myös Otomen loppupuolella pahiksina. Mielestäni asetelma on täysin ansaittu, koska eihän hetero Natsuki voi olla mitään muuta kuin läpeensä paha.

Näitä mangoja ei ihan oikeasti voi suositella kenellekään. Ne ovat niin kamalia haaremishoneneita, ettei mitään rajaa. Nysvä päähenkilöpoika ja tämän ympärille kerääntyvä haaremi ovat jo niin kuluneita ideoita, että niiden käyttö pitäisi kieltää. Mangat tekevät kauhean karhun palveluksen Mai-Himen faneille. Kaikki animeiden hyvät puolet, kuten ShizNat ja psykologinen diipadaapa, on korvattu liioitellulla fanitarjoilulla ja typerillä shonenkliseillä. Ilmeisesti Mai-mangat on tehty täysin poikia ajatellen ja animeversioiden arvoja rikkoen.

Lopullinen tuomio.

Jos siis haluat Mai-sarjasi kunnon juonella, pysy kaukana.

Jos haluat taikatyttösi taikatyttöinä, pysy kaukana.

Jos haluat shonenisi shonenina, pysy kaukana.

Jos haluat pornografiasi pornografiana, pysy kaukana.

Jos haluat ShizNatia, pysy kaukana.

Jos haluat pysyä järjissäsi, pysy kaukana.
Jos haluat ylipäänsä elää tällä planeetalla tuntematta suunnatonta myötähäpeää, älä ikinä lue Mai-Hime ja -Otome mangoja vaan pysy niistä kaukana!

Tampere kuplii, kunnes toisin todistetaan

Mahtavana ja viitseliäänä ihmisenä kirjoitan tietenkin tapahtumaraporttini ajoissa. Kuplii-raportti ei ihan mene coniraportti-nimen alle, vaikka periaatteessa viikonloppu ajaa saman asiaa. Kuplii nyt vaan sattuu olemaan paljon derpampi ja herpampi tapahtuma juurikin siksi, että se on nimenomaan sarjakuvafestari. Kaikesta väninästä ja vininästä huolimatta Kuplii on aina ollut ihan ok tempaus, siis siitä lähtien kun minulle kerrottiin sen olemassaolosta. Tämä vuonna Tampere kuplii järjestettiin tavallista myöhemmin. Aiempina vuosina Finlaysonille raahautuvat pulliaiset ovat saaneet pällistellä hassusti pukeutuneita kummajaisia maalis-huhtikuussa, mutta nyt Kuplii pidettiin vasta 2.-6. tätä kuuta.

le jono cosplaykisaan

Mitä voi sanoa tapahtumasta, johon sisältyy Suomen anime- ja cosplayskenen suurin itseironia? Lähinnä varmaan oman subjektiivisen mielipiteensä. Lauantain perinteinen cosplay-kisa yllätti tällä kertaa finalistien kovalla tasolla. Sateen takia jonotus kisaan oli sisällä (myöhemmin päivällä sää tosin kirkastui). Jälleen kerran, koska Kupliin kisahan on Suomen derpein lajissaan, oli kisaajien joukkoon yksinyt pari nassikkaa ja tämä ilkeä kriitikkotäti meinasi heittää kiviä yleisöstä. Olin taas kerran valmis vaatimaan ikärajan asettamista tai varoituksen kirjoittamista kisailmoittautumisen yhteyteen. "Surkeat cossaajat typerillä hahmoillaan älkööt vaivautuko!" Mutta ennen kuin tämä(kin) postaus riistäytyy täysin käsistä, huomautan, että olen livenä ihan siedettävä enkä hauku maailmaa koko ajan.

Rasittavista nassikoista huolimatta kisaajissa oli muutamia todella hienoja ilmestyksiä. Sydäntäni lämmitti ertyisesti viimeinen pari, Black Rock Shooter ja Dead Master Black Rock Shooterista. Voi sitä propin kokoa ja yleistä hienoutta. Tuomaroinnin aikana näytetyt trailerit eivät olleet erityisen shooraavia, vaikka alun pinkkisähellys jäi varmasti koko yleisön mieleen. Uuden Batmanin kaikki trailerit nähneenä olin jopa pettynyt kun meille näytettiin julkaisujärjestyksessä toinen traileri. Varmasti jokainen kiinnostunut oli nähnyt sen jo siihen mennessä ihan tarpeeksi usein.

Kuten viime vuonna, suuntasimme kisan jälkeen syömään. Siperian pitseeria, johon tykästyi vuosi sitten, menetti kyllä kaikki pisteensä tänä Kuplii-viikonloppuna. Jouduimme odottamaan 20 minuuttia, että tilauksemme edes valmistuivat ja kun ne vihdoin saatiin eteen oli pettymys karvas. Pitsan taso oli laskenut viime vuodesta huomattavasti. Pohja oli mahdottoman sitkeä, rapea kyllä, mutta veistä sai painaa olan takaa, että jotain sai suuhunsa. Täytteitä oli myös vähennetty edellisestä kerrasta paljon, että paikoitellen tomaatti paistoi juuston ja muiden täytteiden alta. Kriittisenä ja nälkäisenä ihmisenä olin tietysti loukkaantunut. Odotinko yli 20 minuuttia sellaisen surkeuden takia?!

"Olen Kupliissa ja mitä tämä on?"

Myyntipöytien tarjonta oli tasaisen ok kuten aina. Eritysesti kiinnitin huomiota Madokan figujen määrään. Onnistuin bongaamaan Homuran, Madokan ja Mamin (eri myyjä kuin kahdella edellisellä). Rahani menivät, vaikka muuta olin suunnitellut. Menin nimittäin ostamaan Animeconin ja Traconin liput Kupliista ja niissä oliki  maksaminen. Nyt pitää miettiä, miten pääsen Kuopioon. Koska onni ei ole minulla koskaan myöten, ostin turhaan yhden Ao no Exorcist -randomfigun, Mephiston. Myöhemmin lauantaina sain kyllä haluamani, Shura Kirigakuren, mutta jos joku vaan haluaa Mephisto-figun, myyn omani mieluusti eteenpäin. Lisäksi tuhlasin ainakin 20 euroa mangaan.

Loppupäivä meni YGOn parissa Siperian alakäytävällä. Ihan hauskaa minulla ja neljälle kaverillani oli, ei siinä mitään. Lattialla istuminen vaan saa jalkani kipeäksi. Kuvasin yhden matsin kaverini uudella videokameralla ja kunhan saan tietooni, mistä matsin voitte katsoa, lisään linkin tähän postaukseen. harmikseni en taaskaan jaksanut pelata itse, vaikka pakka olikin mukana. Elämäni pieniin iloihin kuitenkin kuuluu hengeilu hyvien ja semihyvien tyyppien kanssa, joten Kuplii meni loppujen lopuksi ihan mallikkaasti.

Sunnuntaina en suunnitelmistani poiketen enää jaksanut lähteä jääkaappia kauemmas. Osittain syynä se pikku juttu, että rahani menivät aika mallikkaasti edellisenä päivänä.