Valehtelisin, jos sanoisin, etten ollut huolissani kolmipäiväisestä conista. Viimeksi koin kolmipäiväisen conin 2009, Helsingin Animeconin. Perjantaina olisin halunnut jäädä nukkumaan ja pelkäsin, että kolmipäiväinen Desu saisi pääni räjähtämään silkasta pituudesta. Ilmeisesti mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska olen tässä kirjoittamassa tätä bloggausta hurjasta kesän aloituksesta.
 |
| Voi miksi... |
Desucon ei lähestynyt ongelmitta, ja toinen toistaan piinaavampia probleemoja ilmeni tämän tästä. Yksi pakollinen mainittava on, että nettini sanoi itsensä irti muuton takia viikoksi ja olin tulla vieroitusoireista hulluksi. Ironisesti netti saatiin kuntoon perjantaiaamuna, samaisena päivänä kun oli tarkoitus lähteä Lahtea kohti. Kolmenpäivän conia en uskaltanut lähteä valvomaan kokonaan, joten kaverini varasi koko neljän hengen porukalle lattiamajoituksen kummatkin yöt samana iltana kun varaus aukesi.
Minulla fiksuna conittajana ei ole makuualustaa, joten jouduin kyselemään kavereiltani sellaista lainaan. Kävi sitten niin hassusti, ettei kaveri M muistanut vastata ylimääräisen alustan löytyneen, joten lainasin yhden alustan sukulaiselta tuntia ennen lähtöä. Kaveri K ilmaantui hyvissä ajoin talon pihaan pakaaseineen ja jäimme odottamaan kyytiä. Kuskille soittaessa kävi kuitenkin ilmi, että hänellä menee vielä ainakin puoli tuntia päästä lähtemään. Auton pakkaaminen osoittautui myös ongelmalliseksi, koska meitä olikin ennakkotiedoistani poiketen viisi conittajaa ängettävänä samaan kulkupeliin. Kun kaikki ihmiset ja tavarat oltiin vihdoinkin saatu autoon puoli viideltä, matka Lahteen alkoi. Voitte uskoa, että takapenkillä oli tiivis tunnelma sen vajaan kaksi tuntia, minkä ajomatka kesti.
 | |||||
|
Myöhästyneen lähdön takia parkkipaikan etsintä nosti verenpainetta, koska ilmeisesti suomalaiset conittajat eivät vieläkään osaa pysäköidä ruuduttomalla alueelle tiiviisti (ilmeeni kun mopon mentäviä välejä, muttei ihan auton). Skeptisenä katselin pilvistä taivasta, mutta uskaltauduin silti vetämään mustan pitkän takin - jonka en halunnut missään nimessä kastuvan - päälleni hupparin tilalle. Autoseurueemme yksi osakas lähti tässä kohtaa omille vänkäriteilleen ja näin hänet seuraavan kerran vasta conin loputtua. Missasimme suruksemme avajaiset ja seuraavatkin ohjelmat olivat ehtineet alkaa eikä siinä kohtaa enää huvittanut jäädä katsomaan noitanimAa.
Madun Kenelle tämä oikein on tarkoitettu? -luento oli pakollinen nähtävä ja pääsimme ihan hyville paikoillekin. Odotukseni olivat korkealla ja jäinkin kaipaamaan vähän syvempää pohdintaa kohderyhmistä ja niiden muutoksista. Erittely oli kuitenkin todella selkeä ja kuulin minulle ennen tuntemattomista genreistä. Myös lempisarjojeni maininta, tässä tapauksessa Fullmetal Alchemistin, saa minut aina pitämään ohjelmasta enemmän. Kaiken kaikkien onnistunut ja informatiivinen luento.
Kaveri K, jolle annettakoon tässä kohtaa nimeksi Kekkis, lähti etsimään jotakuta, mutta palasi paikoillemme Puuseppään juuri ajoissa Vihanluennon alkuun. Vihaluennon odotukset olivat myös korkealla, varsinkin kun olin käynyt Frostissa katsomassa Animen rakastamisen teorian. Voin tässä rehellisesti myöntää, että odotin vihaluennon käsittelevän animen kriitistä katsomista ja sen etuja. Viha oli kyllä hyvä sellaisenaan kuin sen pitäjä oli tehnyt, mutta meemien määrä taisi lähteä vähän käsistä. Lisäksi vihan purkaminen erilaisten ilmiöiden kohdalle meni hieman itseään toistavaksi. Luento vain nauroi skenen vihalle ja that's it. Vihaluento oli silti viihdyttävä ja olen valmis menemään katsomaan toistakin vihan käsittelyä - näkökulmasta riippumatta - jos sellaisen joku väsää.
 |
| Ruokaa. |
Viha loppui sen verran ajoissa, että Sibeluistalon läheinen Kotipitsa oli vielä tunnin auki ja säntäsimme koko porukalla sinne. Jonoa ei tällä kertaa ollut edes ulos asti ja tilaukset saatiin tehtyä melkein saman tien. Pitsojen odottelu on ihan toinen tarina ja siitä ei puhuta. Pitsat otettiin mukaan ja syötiin kotoisan hämärässä Sibeliustalon Metsähallissa. iltapalan jälkeen pelattiin vähän lastenkorttipeliä (köhYGOköh), jonka jälkeen todettiin, että voisi lähteä maaten.
Lattiamajoituspaikalle kävely pimeässä Lahdessa oli mielenkiintoinen kokemus. Bongasin jopa paikallisia idiootteja Vesijärven rannalta kökkimästä. Valitin useampaankin kertaan matkan pituutta majoitukseen ja vakuutuin sitä, että ensi vuonna mennään kyllä autolla. Jouduimme menemään kauemmalle paikalle, koska lähemmällä ei ollut tilaa. Majoitustilat itsessään olivat aiempaan kokemukseeni (Bakacon 2009) verraten mahtavat. Ison ja kylmän liikuntasalin sijaan mentiin nukkumaan luokkahuoneisiin, joissa oli pari ikkunaa auki. Löysin muuten hyvän paikan seinän vierestä, mutten tullut ajatelleeksi, että auki olevasta ikkunasta tuleva veto osui juuri siihen. Pelkäsin myös häiritseväni jo nukkuvia conilaisia, mutta luulenpa että jälkeemme tullut meluseurue oli meitä enemmän häiriöksi. Makuuaslustasekaannuksen takia sain kaverini ylimääräisen alustan, joka levittäessä osoittautui kahdeksi. Sain siis nukkua pe-la yöni ruhtinaallisesti kolmella makuualustalla.
JATKUU:
Desulauantai-raportti tulossa.
Desusunnuntai-raportti tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti