Desucon 2012 - Ihanuuden desulauantai

Desuperjantai-raportti

Raportin osa on kirjoitettu ryminällä, joten en vastaa typeristä typoista.

Lauataiyö meni hieman lörinäksi, koska en hienolta hipiältäni osaa nukkua makuupussissa, edes kolmella alustalla. Vänkärsin kyljeltä toiselle todettuani, että selälteen nukkuminen ei onnistu. Lopulta sainkin kohtalaisen asennon ja ajatukseni muihin maailmoihin ja nukahdin. Epäonnekseni hyöhensaareten autuus jäi taaktseni jo neljän aikaan aamulla, jonka jälkeen nukuin katkonaisesti 20 yli seitsemään asti. Kävely Sibeliustalolle oli täyttä tuskaa ja kirosin koko matkan tyhmyyttäni. Todellakin autolla ensikerralla. Opin kuitenkin tästä yöstä sen verran, että pystyn nukkumaan makuupussi+makuualusta -yhdistelmällä, jos oikeasti haluan ja olen tarpeeksi väsynyt.

Conipaikalle palasimme ajoissa kahdeksan aikaan aamulla. Aurinko perhana porotti hyvin epädesumaisesti taivaalla ja tuli siinä sitten niin kuuma, että päädyin vaihtamaan paidan. Ironista kyllä, minulla oli lopun viikonlopun musta toppi, joka oli tarkoitettu takin kanssa pidettäväksi, päällä, mutta takki pysyi narikassa. Pelkäsin nimittäin hikoilevani siinä helteessä takin pilalle. Olen hirveän vainoharhainen, jopa itseni suhteen. Aamiaishelpotusta haettiin lähikaupasta, mikä on sijainnillisesti yksi Desuconin hienoimpia puolia. Cosplaykisaliput haimme heti kaupasta palatessa koko nelikolle ja ajoituksemme oli mitä mainoin, sillä pääsimme vitosriviin.

Nyt melkein kolmea viikkoa myöhemmin en enää muista aamun tapahtumia kovinkaan hyvin. Mitäs kirjoitan raportit myöhässä. Luulisi kuitenkin, että aamu meni korttipelien ja vihdoin auenneiden myyntipyötien parissa. Päivän ensimmäinen näkemäni ohjelma oli tietty Mistä on suuret hitit tehty?. Luento oli hienostuneen desumaisesti hyvin informatiivinen ja hyvällä maulla tehty. Erityisesti tykkäsin lopussa läpikäydystä dream team -osuudesta, millä ihmisillä tulisi paras anime. Fate/Zero vei tämänkin tiivistyksen Yuki Kajiuralla, ufotablella, Type-Moonilla ja oli siinä vielä joku, jota en muista.

Tounis lopetti ohjelmansa sen verran ajoissa, että porukkamme ehti loistavasti syömään ennen koko conin kohokohtaa, cosplaykisaa. Kotipitsan jonot olivat kuitenkin sen verran epäilyksiä herättävät, että päätimme ostaa salaatit lähikaupasta ja mennä niitä popsimaan Mesähalliin. Myöhemmin totesin chilitonnikalapurkin oston olleen virhe, mutta eipä sitä siinä kaupan hyllyjen välissä miettiässä tajunnut. Löysimme mitä loistavimman pöydän heti pääsalin ovien vierestä, joten kun ovet avattiin pääsimme ensimmäisten joukossa sisään.

Kisan nähneet tietävät mistä puhutaan.

Kuten tavallista, cosplaykisa aloitti myöhässä. On ilmeisestikin joku kisajärjestäjien salainen sopimus, että kisat aloitetaan aina kymmenen minuuttia varsinaisen ohjelma-ajan alkamisen jälkeen. Itse kisa, tai ainakin EuroCosplay-karsinta, oli mitä spektaakkelimaisin. Juontaja Elina "Rimppu" Rimpiläinen oli lavalla tuttu härski itsensä varsin yllättävässä punaisessa afrossa. Alku tosin oli, kuten olen jo monille todennut, niin tavallista Rimppua, että pelkäsin joutuvani marmattamaan myöhemmin internetissä. Vauhtiin päästyään ja lapasensa hukattuaan Rimppu kuitenkin ylitti kaikki odotukseni eikä päästänyt kenenkään nauruhermoja (eikä kaksimielisyyshermoja) liian helpolla.

Kuten ei Desun cosplaykisa ole mitään ilman Rimppua, ei ole EC-karsinta mitään ilman kisaajia. Muutaman tunsin jopa nimeltä ja meinasin hypätä penkissä kun tuli vihdoin Maria Ilona Parviaisen vuoro. Mikä siinä on, että parhaat säästetään aina loppupäähän. Kaikki esitykset olivat toki hienoja. En halua mollata tässä julkisesti ketään vaikka yllättävän moni sortui todella pahaan ja perustavan laatuiseen lavaesiintymisvirheeseen. Ei käännetä selkää yleisölle!!! Kihisin hiljaa mielessäni monta kertaa kisan aikana kun esiintyjä toisensa jälkeen käänsi perspuolensa yleisöön syystä tai toisesta. Olkoon vaikka kuinka esittelykelpoinen selkämys puvussa, lavalla ei esityksen aikanan käännetä selkää yleisöön. Sitä pidetään (tai ainakin pidettiin vanhoina hyvinä aikoina) esiintyjän välinpitämättömyyteni yleisöä kohtaan, jos käänsi selkänsä. Näkisin sen tässä kuitenkin huonona suunnitteluna, jos esitys vaatii takamuksen näyttämisen. Tässä lienee kuitenkin paikallaan mainita, että mikäli hahmouskollisuus sitä vaatii, on pyllistys yleisöön sallittava.

Kuvan otin minä ja suuremman saa pyytämällä.

Hallcosplay ei minua suuremmin kiinnostanut, joten en sitä tässä käsittele vaan menen suoraan EC-karsintatuloksiin, joista noussut kohu meni minulta täysin ohi. Tuomareita kävi jo esityksiä katsoessa sääliksi. Niin paljon hienoutta, mutta vain yksi voittaja. En yhtään ihmetellyt, että päätös vei niin kauan. Kun katsoin kisan netistä uudestaan, mietin, että voittajasta varmaan tajuttiin nousevan kohu. Siihen malliin cosplayvastaava korosti päätöksen vaikeutta ja piste-erojen pienuutta. Onnittelut vielä Ilonalle, joka täysin ansaitusti voitti EC-karsinnan ja sai minut huutamaan riemusta niin, että kavereilta oli mennä kuulo.

Seuraavaan ohjelmaan oli sen verran vähän aikaa, että menimme suoraan odottamaan sen alkamista. Jonossa Puuseppään seistessä ohitse käveli jotain, mikä sai jo valmiiksi ennätuslukemia hipovan fiilismittarini hyppäämään kuuhun. Jos silmissäni ei pahasti ollut vikaa, sisään pääovista käveli Natsuki Kuga -cossajaa. Jos luet tätä, anna itsesi ilmi! Menin niin lukkoon fiilismittarini rikkoutumisesta, etten tajunnut pyytää kuvaa.

Tomi "Tsodmi" Lukkarin (joka ainakin nimellisesti on tuttuni) Japanilainen versus amerikkalainen lastensarja oli ohjelmatyyliltään hyvin yllätyksellinen. Tsodmi pyysi kolme vapaaehtoista yleisöstä eteen panelisteiksi ja yksi heistä (köhKekkisköh) meni ja varasti koko show:n. Tekniikan lisäksi Tsodmi oma jotajuus petti pahemman kerran luentopaneeliminkälie aikana. Tekniikasta en syytä herraa itseään, mutta faktat jäivät turhaksi stereotypiaksi ja taustoihin oltiin kenties tutustuttu kehnonpuoleisesti. Ajatus oli kuitenkin hieno ja rohkaisen Tsodmia pitämään toisten ohjelmaa, mutta paremmin valmistautuneena.

Japsi vs amerikano meni sen verran pitkäksi, että seuraavalle luennolle tuli melkein kiire. Melkein onkin oikea sana, koska saimme hyvät paikat ja Gumi gumi giggeli on paras :D ja shoonen haato alkoi myöhässä teknisten ongelmien vuoksi. Mitään parasta Paraa ei ollut tällä kertaa tarjolla. Luennon pointti jäi epäselväksi kaikista hyppelyistä johtuen, eikä Para itsekään ollut missään parhaassa kunnossa. Eniten ehkä jäi ärsyttämään luennon surkea nimi. Vastuutonta ohjelmavastaavalta hyväksyä sellainen nimi, joka ei kerro paskan vertaa ohjelman sisällöstä. Markkinointikikkana se varmasti toimi, herättämällä mielenkiintoa ja kysymyksiä, mutta kaipaan silti jotain järkeä ohjelmien nimiin.

Illan hiljaa viiletessä suuntasimme porukalla Kotipitsaan. "Ihan meni pitsalla desuviikonloppu osaltani", on tässä kohtaa syytä todeta. Vähän teki mieli jäädä sinne syömään, mutta hyvin epämääräisellä yhteispäätöksellä palasimme conipaikalle. Istumapaikkoja ei ollut tarjolla hämärässä Metsähallissa, joten seisomapöydille piti mennä. Siihen sitten eksyi muutama kaverini ja menin hyvin vaikeaksi kun tajusin, että olisi varmaan fiksua esitellä ihmiset toisilleen.

Iltabileiseistä, joihin matkasimme ruuan jälkeen, haluan todeta seuraavaa: KAMALAA YLIARVOSTETTUA SOSIAALISTA HÖMPPÄÄ!!!! Eli suomeksi ihan hanurista. Ensinnäkin matka Disco Glow:in oli sietämätön ja meno paikanpäällä karmaisevaa. Musiikki, mikäli sitä voi sellaiseksi edes kutsua, oli aivan liian lujalla ja ihmiset... noh, parempi, etten valita tässä pahasta sosiaalisuusongelmastani. Olen ymmärtänyt, että ryyppääminen discoissa on hyvinkin sosiaalinen tilaisuus. Juorutaan ja yleensäkin puhutaan paskaa kaikesta maan ja lattien välillä. Jos näin kuuluu olla, miksi ihmeessä musiikki soi niin lujalla, että jopa omien ajatuksien kuuleminen oli vaikeaa?! Olin ilmeisesti ymmärtänyt ajatteluosuuden väärin, sillä sosiaalisuus ei vaadi iltabileiden perusteella vaadi minkään asteen ajattelua. Päinvastoin mitä vähemmän ajattelet, sen paremmin pärjäät. Tilanteen irrationaalisuus oli niin ahdistava, että tämän ajatteluelitistin oli Kekkiksen kanssa lähdettävä pois jo yhden pingun jälkeen.

Iltabileet olivat eivät sopineet hipiälleni, koska kuulun henkisesti ylläkuvattuun sosiaaliluokkaan.

Palasimme Sibeliustalolle iltabileitä mollaten, nappasimme ostoksemme narikasta ja asetuimme tutkimaan niitä.

JATKUU...

Desusunnuntai-raportti