Vuosi 2012 - ikäloppu maailmanloppu

2011 summauksen voitte lukea täältä. Ei sillä, että joku haluaisi. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, ja sitä rataa.

Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista, niin hyvässä kuin pahassakin (lähinnä jälkimmäisessä). Menen ihan viime vuodesta tutulla kaavalla (vaikka postaus itse oli kylläkin kirjoitettu tänä vuonna) ja nähtäväksi jää, mitä kaikkea kehtaan laittaa tänne.

Tammikuu

- Maailmanlopun vuosi saa räväkän, jokseenkin kylmän alun Desucon Frostbitella. Paljon kivaa ohjelmaa ja ensimmäinen läpi conin valvominen. Tästä on ihan olemassa coniraportti, joten ei siitä sen enempää.

- Talvikauden animuistakin heitin oman postauksensa. Niistäkään en siis sano mitään enää erikseen. Paitsi sen, että hyi, kamala mihin tuhlasin aikaani.

- Mitä epämääräiseen koulunkäyntiini tulee filosofia 3 ja äikän esseeabikurssi alkoivat. Niin ja skippasin muuten tekstitaidon prelin Frostin takia. Priorisointi FTW.

Helmikuu

- YO-kirjoitukset alkaa tekstitaidolla. Koetta sanottiin helpoksi jälkeen päin, mutta se ei näkynyt minun pisteissäni. tai no näkyä, huonolla tavalla. Anteeksi nyt vaan, jos tykkään haasteista. Englannin kuuntelussa ei myöskään ole mitään kehumista, vaikka koetilanteessa se tuntui inhimilliseltä vaikeusasteeltaan.

- Loppukuusta kurssikokeita ("jee, esseekokeet on niin alaani") ja talviloma. Olipas vauhdikas helmikuu. En edes ehtinyt karata, vaikka oli karkauspäivä.

- Länsimaalaista viihdettä tuli kulutettua ainakin Mission: Impossible - Ghost Protocolin verran.

Maaliskuu

- Hakuaika yliopistoihin ja ammattikorkeisiin ei kauheasti lisännyt lukemisintoani. Ja lienee sanomattakin selvää, ettei YO-kokeilla ollut sen suurempaa vaikutusta. Menin sitten kirjoittamaan ihan väärästä aiheesta esseekokeessa (nimim. tykkään kritisoida kirkkoa ja homoilta), filosofian kokeessa seitsemän kymmenestä oli liitettävissä etiikkaan ja osasin metafysiikan ulkoa, matikan kokeessa taisi jäädä yhdestä kuvasta suorankulman merkki pois ja tehtävän pisteet nollille. Seuraavan kuukauden teki mieli hakata päätä seinään. Ainoa iloinen yllätys oli englannin kirjallinen, joka helpon lisäksi oikeasti onnistui odotettua paremmin. Se ei kuitenkaan hirveästi lohduta, kun kaikista muut aineet meni riman alta..

- Länkkäriviihdettä alá Saapasjalkakissa ja Nälkäpeli. Nälkäpeli innoitti lukemaan kirjat, joista lopolta luin vain Vihan liekit, koska en kokenut mielekkääksi lukea juuri nähdyn leffan alkuperäisteosta (virhearvio, leffa oli kovin erilainen) ja vikaa osaa, matkijanärheä ei saanut pokkarina (köyhä).

- Mitä animeen tulee, olen MALiin merkannut katsoneeni Madokan maaliskuussa. Myöhäinen herääminen johtuu siitä, etten perusta erityisemmin taikatytöistä enkä Madokan alkaessa vielä seurannut uusien sarjojen kausittaisia alkamisia. Vauhtiin päästyäni katsoin Madokan kahdessa päivässä.

Huhtikuu

- Iron Sky med neljä kaveria. Käytiin peliporukalla katsomassa, tosin yksi ei tullut, koska oli terästaivaan nähnyt jo ennakkoon.

- Vikat lukiokurssi, biologia2 ja ruotsi5, loppuvat. Kummatkin meni toivotusti. Ruotsista pääsin läpi ja ah niin helposta perinnöllisyystieteestä tuli kiitettävä, joka on muuten paras koskaan saamani numero bilsasta.

- Kevätkaudenkin sarjoista on postaus ihan erikseen, koska aloin kuluneena vuonna harrastaa sellaisia. olen myös liian laista linkkaamaan, koska muistelen, ettei postaus ollut erityisen kiehtova ja katsoin tylsiä sarjoja.

Toukokuu

- The Avengers kaverin kanssa, saman tyypin, joka oli nähnyt Iron Skyn ennakkoon. Toinen kokemukseni 3Dstä ja täytyy näin jälkikäteen sanoa, että olin hieman pettynyt. Leffassa itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta joistain kohdista suorastaan loisti pienoismallit.

- Tampere kuplii oli tavallista myöhempään ja odotin sitä innolla, osittain jännittyneenä. Tästäkin on raportti blogissa, mutta haluan painottaa, miten suuri pettymys lähipitserian lätty oli edeltävään Kupliiseen verrattuna.

- Filosofian pääsy koe ei mennyt ihan putkeen. Ei siitä sen enempää, koska en halua muistella epäonnistumisiani.

Kesäkuu

- Yli(arvostettu)oppilasjuhla heti muuton jälkeen. Huomatkaan miten hienosti kohtalon ironia ajoittaa tapahtumat. Kohtalon ironia siksi, etten itse voinut vaikuttaa muuton päivämäärän saati YOjuhlaan. Ihan kivat pippalot oli silti ja rahaakin sain coneihin törsättäväksi.

- Coneista puheenollen kolmipäiväinen Desucon... noh, siitäkin on coniraportti, mutta koska se on niin hiivatun pitkä (kolme osaa, eheh) kertaan lyhyesti. Myöhäisestä saapumisesta huolimatta mitään elintärkeää ei jäänyt perntaina näkemättä. Ensimmäinen yö nukuttiin ihan kiltisti lattiamajoituksessa, toinen valvottiin (tällä kertaa kitupiikki). ECC-karsinta oli huikea. valvotun yön jälkeen sunnuntai meni vähän huonossa valossa ja parhaiten muistankin, etten voinut autossa paluumatkalla nojata pääni taaksepäin ja ottaa nokosia. Oli hieman tiivis tunnelta ja mitä tietty istuin keskellä takapenkillä.

- YGOn SM-kisoista olisin kai voinut kirjoittaa jotain kunnollista, mutta kun oli viikko ennen desu ja kaikkea, niin en viitsinyt vaivautua. En osallistunut, koska en ollut enää erityisen kiinnostunut pelistä itsestään, haluasin vain tehdä vaihtoja ja nähdä ihmisiä (toissijaista).

- Pokemon Soulsilver lähti uusintakierrokselle muutamien ongelmien kautta. Piti lievittää lokakuussa ilmestyvien Pokemon B2W2sta aiheutuvia vierotusoireita. Tätä postausta kirjoittaessa SSssä on jo kolmas eri tiimi menossa, Elite four voitettu kolmesti, Red kerran.

- Joko mainitsin, että olin kipeänä kaksi viikkoa?

Heinäkuu

SAO kolmella sanalla.

- Näihin aikoihin kiinnostukseni Cardfight!! Vanguardia kohtaan saavuttaa sen pisteen, että on pakko kokeilla itse. Aloituspakan hinta on huomattavasti kokeampi kuin YGOn vastaavan, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna sijoitus kannatti. Aloittaminen on huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse koota ensimmäistä pakkaa satunnaisista boosterikorteista etsimällä.

- Animecon, josta ensimmäinen kunnon raportti täällä, oli kovin kaukana. Totesin paluumatkalla, etten enää lähde Kuopioon asti coniin, ellei kunniavieraani ole jotain todella upeaa, siis minun mielestäni upeaa, kuten Maaya Sakamoto tai Yuki Kajiura.

- Finnconin jouduin jättämään väliin, koska sain Kuopiosta poskiontelotulehduksen, taas kaksi viikkoa kipeänä.

-Kesäkauden sarjoista(kaan) en näköjään ole tehnyt postausta. Olenpas. Hups. Sword Art Online alkaa isoin lupauksin, mutta lässähtää jo parin jakson jälkeen. Se on kuitenkin katsottava loppuun ihan vaan hienon animoinnin ja Yuki Kajiuran musiikin takia.

Elokuu

- Dark Knight Rises piti mennä katsomaan yksin. En oikeastaan olisi muuten surrut sitä, mutta tunnin odottelu ei kauheasti nostata mieltä, ainakaan jos joutuu yksin kökkimään teatterin penkillä. Itse leffa oli mahtava, vaikka itse olisin kyllä nimennyt sen mieluummin Dark Knight, and few others, Rise:ksi.

- Normielämä heitti voltin ja minua oksetti (ei tosin kirjaimelliesti).

- Tampereen YGO-liiga alkaa muuttua Vanguard-liigaksi. Emme tosin ole vieläkään saaneet sanotuksi myyjille, että liigan nimen voisi päivittää myös.

Älä lopu vielä, Accel World!

Syyskuu

- Tracon7 eikä hehkutuksella ole loppua. Sisäinen valheenpasljastuskoneeni piippaa. Kaikesta hienoudestaan huolimatta ja sitä pikku juttua lukuunottamatta, että Tracon on mielestäni jälleen vuoden paras coni, oli hieman masentavaa huomata oma ajatuksen kulkunsa lauantai-sunnuntai välisenä yönä. Otan kaiken vähän liian henkilökohtaisesti ja olen sosiaalisesti mahdoton.

- Traconin myötä saadaan myös muutama uusi CFV-pelaaja ja pienten vastoinkäymisten jälkeen tännekin päin saadaan vihdoin kortteja myyntiin.

- Ainoa kesäkaudella pyörinyt mainitsemisen arvoinen anime, Accel World, loppuu. Tälle toivoisin kovasti toista kautta, koska paljon jäi selvittämättä eikä ranobeakaan ole ymmärtääkseni käännetty kuin Nomi-arcin alkuun asti.

Lokakuu

- Syysmasennusta huomattavissa. pahimpaan ankeuteen tule onneksi apua Pokemon Black 2 ja White 2n julkaisusta. Se ilo tosin loppuu lyheen, koska halua alkaa treenata uutta tiimiä, mutten keksi millaista.

- Syyskauden animeissa oli paljon dropattua kakkaa (K, Code:Breaker), ihan ok -merkinnän saavat Medaka Box Abnormal ja Jormungand: Perfect Order ja toivoa herättävät Psycho-Pass ja Zetsuen no Tempest. Erityismaininnan, vaikkei olekaan syyskauden anime varsinaisesti, saa turnaus-arciin vihdoin siirtynyt Fairy Tail, jonka Kagura vs Yukino -jaksoa odotan kieli pitkällä.

- Rekisteröidyin ehkä tyhminnän nimisimmällä foorumille ikinä vain sen takia, että pääsen mesomaan. Foorumin nimessä ei ole yhtään isoa kirjainta eikä edesä välilyöntiä. Anna mun kaikki kestää.

Marraskuu

- 007 Skyfall oli näkemisen arvoinen, muttei kehuttava. Loppu jäi jotenkin valjuksi ja ennalta.arvattavuus syö jonkin verran pisteitä leffalta, jota povataan juuri siihen toiseen suuntaan.

- Syysmasennus jatkuu.

Joulukuu

- The Hobbit 3D HFRnä heti 12.12. Sinnekin oli yksin mentävä, koska halusin mennä päivällä ja kavereilla oli koulua. Oikeastaan ihan hyvä, että menin yksin, vaikka vierustoverien käytöstavat ovatkin silloin arpapeliä. Muutama idiootti saliin oli eksynyt, mutta höpöttely lakkasin itse leffan alkaessa. Menisin mieluusti toistekin katsomaan, niin ihania ovat Rivendell ja Galadriel 3Dnä.

- Threesome, ja ennen kuin joku saa vääriä mielikuvia kyseessä on Fairy Tailin uusin chapteri, oli mahtava ja pelasti joulukuun monilta haukuista. No ei oikeastaan, koska joulukuu ei erotu paskuudellaan muusta vuodesta. Kagura Mikatsuchi on ihana!

- Odotin maailmanlopun tulemattomuutta enemmän kuin joulua. Kumpikin tuli tavallaan. Se, että Fairy Tail jää erikoisjännään kohtaan eikä uutta chapteria saada ennen kuin kahden viikon päästä, on minun mittapuullani maailmanloppu.

Mielivaltainen animevuosiranking 2012

Paras anime (loppunut, ei jatkokausi): Accel World

Paras animebiisi (opening, ending tai insert): To the beginning - Kalafina (Fate/Zero 2. OP)

Paskin anime (ei tarvitse olla loppuun katsottu): Hagura Yuucha no Estetica

Syyskausi vähän ennen (maailman)loppua

Voin ihan hyvin kirjoittaa katsomieni sarjojen aiheuttamista fiiliksistä nyt ja tehdä erillisen loppureportaasin siitä, kuinka pettymys esim. SAO oli/ei ollut tai kuinka homo sarja K oikeasti olikaan. Samalla korvaan puuttumaan jäävää syyskauden aloituspostauksen.

A wild Bimbo Ezel appeared. Kill it with fire!

Cardfight!! Vanguard, kausi 2

Valitettavasti joudun heti listan alkuun toteamaan, että ei vittu, mitä paskaa minä katson! CFVn toinen kausi on ollut juuri ja juuri mukiinmenevää, mutta viimeisimmät kolme jaksoa ovat olleet niin hulvattoman kamalia, että harkitsen kahteen kertaan tammikuussa alkavan kolmos kauden katsomista. Yksi viimeisimmistä jaksoista meni kokonaan tilanteen selittelyyn jossain epämääräisessä ulottuvuudessa. Luulin ja toivoin, ettei CFV sortuisi korttipelianimeiden klassisiin virheisiin, mutta ei. Piti mennä jonnekin absurdiin ulottuvuuteen pelleilemään korttien kanssa. Jotain realismia, kiitos. On jo tarpeeksi paha, että ekalla kaudella nähdyt, mauttomat "näen miten voitan pelin ennen kuin se edes alkaa" psyqualia-kyvyt tulivat takaisin. Teknisessä puolessakaan ei ole mitään kehumista, mutta silti harmittaa, että tällaista draamasontaa joku kehtaa tehdä, edes mainosmielessä.

Code:Breaker

En jaksanut neljää jaksoa enempää. En vielä dropannut tätä virallisesti, mutta teen sen kyllä antamatta yhtään jaksoa armonaikaa. Jos animessa ei ole mitään mikä saa katsomaan lisää, ei sitä silloin kannata katsoa.

Fairy Tail

Katson tätä edelleenkin vain sen takia, että näkisin kaikki mangan hienoudet liikkuvana kuvana, terveisin "Great Magic Tournament on paras, ja Kagura". Miinuksena on sanottava, että animea on valitettavasti sensuroitu, joten kaikkein hienoimpia verenlennätyskohtia siinä ei nähdä koko komeudessaan. Musiikeista onneksi irtoaa muutama lisäpiste sensuroinnin korvaamiseksi.

Jormungand: Perfect Order

Tykkäsin ekasta kaudesta ihan liikaa voidakseni jättää tämän väliin. PO jatkaa hieman samoilla linjoilla kun ensimmäinenkin kausi. Jaksot on jaettu pareihin tai kolmen kopliin ja niiden välillä ei tunnu olevan mitään isompaa yhteyttä. Ainakaan ennen kuin päästään yli puolen välin ja Kokon ja Dr. Miamin suuri suunnitelma alkaa valottua kotikatsomolle. Jormungandia joutuu edelleenkin seuraamaan tarkkaavaisesti ja ajatuksella, koska selityksiä ja pohdintaa tulee niin kovalla tahdilla. Osa sanastosta ei sivistymättömyyteni takia ole tuttua, mutta se ei ole sarjan vika. En jätä tätä kesken mistään hinnasta, koska tykkään ammuskelusta ja tasokkaasta juonittelusta. Animointi ja äänimaailmakin on kohdallaan, enhän minä voi mitään viiden pennin tuotantoa katsoa.

K

Olin jo melkein dropata tämän shitin. Katson sitä tämän postauksen kirjoitushetkellä kiinni, vaikka olen erittäin vakuuttunut siitä, ettei tällainen ajanhaaskuu kannata. Se pieni ääni päässäni huutaa : "ala piirtää nainen kivoja kuvia, äläkä katso kakkaa!" Valitettavasti olen jästipää. Huomattakoon ajoissa, että katson vasta jaksoa 7, joten en ole perillä sen jälkeen saatavista selityksistä.

K on hyvin hämy anime. En ole vieläkään oikein päässyt perille jutun juonesta. Paljon erilaisia tylsiä hahmoja, jotka varmaan liittyvät toisiinsa jollain järkevällä tavalla tai sitten eivät. Päähomoa, anteeksi -henkilöä syytetään jonkun mukamas tosi tärkeän tyypin tappamisesta, vaikka tämä ei itse muista mitään moisesta. Kaksi järjestöä tai porukkaa tai mitä ikinä ovatkaan ottavat miehistä mittaa toisistaan. Painosanalla miehistä, koska suurin osa hahmoista on ukkoja. Yksi hieno naishahmo onneksi löytyy (loput vähistä akoista ovat kamalia), mutta hänenkin suosionsa perustuu vain siihen, että hänen seiyuunsa on Miyuki Sawashiro.

K on napannut paljon muitakin nimekkäitä seiyuita, kuten Mamoru Miyano ja Takahiro Sakurai. Omat suosikkini ovat kuitenkin vain sivuhahmoina, joten se niistä lisäpisteistä. Animointi on kaunista, vaikkakin vähän liian sinistä makuuni. Taustamusat eivät ole mitään erityistä ja skippaan kamalan openingin joka kerta, samoin endingin. Ihan hienoissa puitteissa tehty anime näyttää hyppäävän kerta toisensa jälkeen typeriin sudenkuoppiin, eikä ehdi edellisestä edes ylös kunnolla, ennen kuin astuu jo seuraavaan. K onnistuu tasan yhdessä asiassa. Se nimittäin kiteyttää kaikki paskat puolensa jo sarjan nimessä, Kamalaa ja Kakkaa.

Medaka Box Abnormal

Kikaijima vihaa eläimiä. D:

Sama juttu kuin Jormungandin kohdalla, ensimmäinen kausi sopi kuin nyrkki silmään, joten pakko katsoa tämäkin. Menin tosin kaverini ylipuhumana lukemaan mangaa jonnekin neljännen arcin tienoilla, joten tiedän mitä toinen kausi pitää sisällään.

Toinen kausi ei ole mennyt niin kuin elokuvissa. Medakan ääni kuulosti ennen siihen tottumista ihan liian tyttömäiseltä (en pidä tyttömäisistä tytöistä),mutta tarkistuksen jälkeen oli pakko uskoa, että kyseessä on sama seiyuu. Jäin myös kaipaamaan entistä Kikaijimaa, jonka henkinen muna katosi Medakan tapaamisen jälkeen (eikä sitä ole mangassakaan sen koommin näkynyt). Muista päähenkilöistä en erityisemmin edes välitä, mutten silti ole feministi, jos joku kysyy. Mieshahmot, varsinkin Hitoyoshi, Akune ja Meguro ovat vain niin värittömiä silmissäni. Todettakoon totuuden nimessä ja hyvänä puolena Abnormal-kaudelle, että pidän todella, todella paljon Naze Youkan seiyuusta. En ole vielä muistanut kurkata MALsta, kuka on kyseessä (tai olen, mutta unohdin kuka hän on), mutta Nazelle odotinkin jotain kovaa ja kylmää naisääntä. Kerrankin saatiin, mitä tilattiin.
EDIT: Nazen seiyuu on MALin mukaan Miyuki Sawashiro. <3

Psycho-Pass
NoitaminA-paikalta löytyvä PP on lyhyesti sanottuna mahtava tapaus. Kyseessä on kahden courin mittainen, Gen Urobuchin käsialaa oleva kieroutunut taideteos, jossa ruumiita lähestulkoon sataa taivaalta. Päähenkilö Tsunemori Akane heitetään heti sarjan aluksi hommiin, ottamaan kiinni kidnappaajaa, joka ei välttämättä ole aseistattu, mutta vaarallinen. Ainakin mikäli on uskominen miehen korkeaa psycho-pass-arvoa, jolla sarjan maailmassa erotetaan kunnon kansalaiset rikollisista jo ennen kuin nämä ehtivät mitään tekemään. Poliisin vainukoirina toimii rikollisiksi merkittyjä tyyppejä, Enforcereita, jotka on lupa ampua tilanteen vaatiessa. Aseena joukko käyttää dominatoreita, jotka lamaannuttavat tai tappavat kohteen tämän pp-arvosta riippuen.

Sen lisäksi, että Psycho-Pass lähtee käyntiin todella lennokkaasti, on siinä mukana muutama tuttu nimi. Seiyuulistaa katsellessa osui silmään, taas kerran, Miyuki Sawashiro ja 6. jakson tienoilla tunnistin Maaya Sakamoton parin replan perusteella.

Ilmeeni kun katson SAOa.

Sword Art Online
Jos pitäisi suositella SAOa tai Accel Worldia, saman tekijän toisen ranobesarjan animesovitusta, valitsisin ehdottomasti AWn. SAO on niin täynnä aivopieruja ja silkkaa mielettömyyttä, että hienosta animoinnista ja Yuki Kajiuran musiikeista huolimatta, en voi sitä suositella kenellekään. Ellei joku sitten nimenomaan hae animea, jossa päähenkilö voittaa kaikki ja saa, karman lain omaisesti, koko ajan paskaa niskaan. kiriton mahtivoipaisuus alkaa loppua kohti paisua sellaisiin sfääreihin, ettei se ole enää edes hauskaa. SAOn naishahmot ovat kaikki, poikkeuksetta, iniseviä egon pönkittäjiä Kirotolle, vaikka alussa saattavat vaikuttaa itsenäisiltä ja kovilta mimmeiltä.

SAOn pääpari on ensimmäinen romanssi, jota en ole vihannut heti alusta alkaen, vaikka yleensä poltan hihani heti kun toiminnallinen sarja mielestäni pilataan tyhmällä romanssilla. Harmillisesti SAOkin menee liian pitkälle ja siirapoittaa suhteensa yli äyräiden ja minun sietokykyni. Jos haluan katsoa epätoivoisen romanssin epätoivoista pyristelyä, siirryn romanssigenren pariin. Olen muutenkin kyllästynyt heteroparituksiin. Niitä änkeää joka ovesta ja ikkunasta eikä loppua näy.

Zetsuen no Tempest

Tässä on jotain perin tuttua...

Meinasin dropata tämänkin, koska alku oli pidemmän aikaa tooooosi nihkeä. Meno kuitenkin paranee 8. jakson tienoilla kun hahmot alkavat tulittaa toisiaan aseilla ja logiikalla. Harmittaa ihan mielettömästi, ettei meillä pakkoluetettu Shakespeariä peruskoulussa, vaikka yleensä pakkoluettamista vastustan. Jollain lukiokurssilla sitä olisi ollut tarjolla, mutta eihän siinä kiireessä ehdi kuin kurkkaamaan jotain pientä, helppolukuista läpyskää (itse luin Dostojevskiä ja haukuin sen kurssin lopuksi). Tempestistä saisi varmasti paljon enemmän irti, jos herra S:n tuotanto olisi tutumpi.

Aivan!

Muuten sarja on varsin nautittava, ainakin animoinnin puolesta. En tosin ole vieläkään oppinut edes päähenkilöiden nimiä kunnolla. Kaippa siellä jostain Yoshinosta, Mahirosta, Hakazesta ja edesmenneestä Aikasta puhutaan. Toinen pojista halua kostaa kuolleen siskonsa, Aikan. Toinen (kuvassa oikealla) päätyy mukaan sattuman(?) kautta ja saarella vankina oleva maagiprinsessa Hakaze on luvannut auttaa tappajan löytämisessä, jos pojat estävät jonkun ihmepuun herättämisen. Pelissä on vain maailmanloppu ja muuta pientä. Sekaan tietysti heitetään armeija ja Hakazen lapsuuden ystävä, ja soppa on valmis.

Best Wishes ja Zexal puuttuuvat listalta, koska katson niitä hyvin epäsäännöllisesti, jos ollenkaan. Sen takia niistä ei myöskään ole mitään sanottavaa.

Joulu tulee enkä ole valmis

Ihan ensiksi haluan pahoitella sitä, että ole kirjoittanut tänne mitään yli kahteen kuukauteen. En todellakaan halua toistaa viime vuodelta tuttuja, yli kolmen kuukauden pituisia taukoja ja olisin halunnut kirjoittaa kesäkauden loppumisesta ja syyskauden alkaneista sarjoista, nillittää SAOsta ja vaikka mitä muuta, mutta... Niin. Asioita tapahtui. Sain ihan käsittämättömän (syys)masennuksen, jollaista en ole kokenut koskaan ennen lähes 20 vuotta kestäneen elämäni aikana. Olisin halunnut tehdä vaikka mitä, mutten kyennyt tarttumaan mihinkään ja se ahdisti entisestään. Olen lisäksi niitä ihmisiä, jotka eivät mielellään valita ongelmistaan vaan koittavat yksin rämpiä niiden yli. Ei ole ihan tervettä jästipäisyyttä. Koitan paikata tilanteen tämän kuun aikana, koska aikaa ainakin pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi. Se on sitten eri asia, löytyy aiheita ja innostusta kiroittaa, mutta teen parhaani. Olen myös turhan itsekriittinen enkä halua tulla tänne vain jauhamaan sitä itseään, kun uskon pystyvän parempaan. Täytyyhän tällä blogilla tietty laatutaso olla.

Minulla on lisäksi kaksi muuta blogia, jotka huutavat huomiotani ja uusia postauksia, jotka tulevat todennäköisesti rajoittamaan aikaani tämän blogin kanssa. Ainakaan toista näistä blogeista en voi jättää oman onnensa nojaan (vaikka mieli tekisi), varsinkaan kun pidän sitä yhteistyössä yhden kaverini kanssa.

Sitten iloisempiin asioihin. Viimeisimmän postaukseni, Tracon-raportin, jälkeen blogi on saanut kaksi uutta lukijaa. En tiedä miten ja miksi, mutta kiitos, olette ihania. Saan siitä voimaa ja uskoa kirjoittaa postauksia tai ainakin aloittaa niiden tekemisen. Ja minulla aloittaminen on puoliksi tehty.

Viime yönä yhden aikaan kohtasin karun todellisuuden kun tajusin, että nyt on joulukuu. Mihin tämä vuosi on mennyt?! Vastahan mietin vuoden vaihteessa, kuinka kiva olisi tehtä joulukalenteri teemalla x. Toisin sanoen vähäisen (lue: olemattoman) suunnitteluajan vuoksi blogini ei saa joulukalenteria tänäkään vuonna. Harkitsin asiaa kahdesti, koska olisin voinut korvata sillä tämän pari kuukautta kestäneen inhottavan hiljaisuuden, mutta sitten ajattelin, etten halua julkaista blogissani hätäisesti päätettyjä ja vielä hätäisemmin kirjoitettuja juttuja, jotka teen lähinnä velvollisuudentunnosta. Ei näin. Siispä yritän saada joulukuun aikana kasaan pari kunnon postausta oikeista asioista/sarjoista sen sijaan, että kirjoitan jotain "kirjotin nyt jotain tälle päivälle, koska pakko" -soopaa. Laatu menee tässäkin asiassa määrän yli ja olenhan myön parantumaton perfektionisti.

En tee mitään lupauksia tulevien aiheiden suhteen, koska ne eivät kuitenkaan loppupeleissä pitäisi paikkaansa. Sen sijaan voisin julistaa nyt jo uudenvuodenlupauksekseni sen, että kirjoitan vähintään yhden postauksen kuussa ensi vuonna. Saa nähdä olenko toiveikkaampi kuun lopulla, kun aihe on oikeasti ajankohtainen.

PS. Otan nyt ja vastaisuudessa vastaan ehdotuksia siitä, mistä aiheesta voisin kirjoittaa eli mistä asiasta/sarjasta te lukijat olisitte kiinnostuneita lukemaan minun mielipiteeni. En tietenkään sitoudu kirjoittamaan kaikista ehdotuksista (jos yhtään edes tulee), mutta uskon, että niistä olisi apua, jos joskus haluan ehdottomasti avata saisen arkkuni, mutten keksi aihetta.

PPS. Olisipa jo kevät.