Desucon Frostbite ja näin valvot läpi yön, osa 2

Ensimmäisen osan voitte lukea kelaamalla alas päin tai klikkamalla tuosta oikealta. Kyllähän te osaatte käyttää interwebsiä, joohan?

Ilmeeni sunnuntaiaamuna.

Asiaan! Animen rakastamisen loputtua kävimme kaverin kanssa hakemassa ostoksemme narikasta ja siirryimme lueskelemaan Metsähalliin järven puoleisten ikkunoiden viereen. Ei aikaa eikä paikkaakaan kun yksi toinen kaverimme (ei kuulunut autoporukkaan) Hämeenlinnasta asettui seuraksemme. Yu-Gi-Oh-kansaa kun hänkin, teimme hieman vaihtoja siinä hämärässä ja vetoisassa paikassa. Veto tosin tuli homattua vasta myöhemmin, kun alkoi olla kädet kylmät. EDiä juotiin ja  juteltiin asioista, joita en enää muista. Sen verran coniyöstä jäi mieleen, että sain pariin kertaan ihan hysteerisen naurukohtauksen. Muistaakseni jostain, mitä itse sanoin. Omat jutut onkin parhaita kolmen jälkeen yöllä. Kuskimme oli tietysti mennyt nukkumaan autoon jo ajat sitten.

Sunnuntaiaamu tuli ja voinette uskoa, että olimme ihan kujalla elämästä ja maailmasta. Väsymys alkoi pyrkiä esiin ja päätimme mennä kurkkaamaan, josko animehuoneessa olisi jotain kivaa. No ei ollut. Eikä AMV-huoneessakaan ollut mitään kehumista. Sinne tosin menimme hetkeksi vasta istuttuamme Kuusen edessä tuoleilla (sama paikka, jonka mainitsin ykkösosassa). Kuusen edessä kuvasimme "nopeat" mietevideot conista siihen mennessä ja yöstä. Kello oli seitsemän ja piti keksiä jotain puuhaa ennen aamun ensimmäistä ohjelmaa. Aika piti saada kulumaan ja vaihdoimme taas paikkaa, infon taakse tällä kertaa. Joku siinä sitten sai idean mennä kahvilaan. Hyvä niin, koska jotain syötävää piti meikäläisen ainakin saada.

Tarvitseekohan bubuzuke naisellekin maksaa kahvin juonnista?

Pitsan pala kiitos. Sinne meni viisi euroa. Kaveri sai ilmaisen kahvin se kun oli hänen elämänsä ensimmäinen. Hän ei tosin juonut siitä kuin pari hörppyä ja totesi itsensä jo virkeämmäksi. Söimme ja tiirasin pöydällä yksinään olevaa ilmaista kupposta. Heitin sitten puoliksi tosissani, että paljonko maksatte, jos juon tuon. Alkoivat kaivaa kuvetta ja loppusummaksi muodostui vaivaiset neljä euroa ja viisi senttiä. Köyhänä opskelija otin senkin vähän mieluusti vastaan ja kaadoin kahvin kerralla kurkusta alas. Kaverit siinä jo alkoivat huutaa, että juo juo. Juonhan minä, jos olette hiljaa, ettei mene väärään kurkkuun. Pari käden heilautusta oli onneksi tarpeeksi hiljentämään mokomat ja sain haalean kahvin alas. Täytyy sanoa, että se maistui oudolle ja tietysti pahalle. Olihan se jo ehtinyt jäähtyä. Tiedä kuinka paljon siinä oli maitoa. Aamiaisen jälkeen yönviettotoverimme lähti kotia kohti ja me kaksi muuta suuntasimme odottamaan ohjelmaa.

Päivän putken aloitti Hyvä ja halpa cosplay - mission impossible?. Kaverini lähti kesken pois, minkä ymmärrän täysin. Olisin tehnyt itse saman, mutta halusin hyvän paikan seuraavaan ohjelmaan. Teki ohjelman aikana useampaankin kertaa mieli nostaa kättä ja todeta, ettei tuo taida olla viisasta puuhaa. Muovipussien yhteen sulattamista silitysraudalla? Onko varma, ettei siinä vapaudu jotain kaasuja, joita sitten iloisena hengität? Kankaan spray-maalausta? Järki hoi, älä jätä! Luulin, että ohjelman idea oli esitellä keinoja säästää, mutta muovipussit eivät kyllä ole ihan ilmaisia, saati sitten silitysrauta tai spray-maalit varsinkaan. Spray käy kyllä proppeihin, mutta kankaaseen en ikinä edes vitsillä suosittelisi. Sehän voi pilata koko kankaan, varsinkin jos se kastuu. Kirpputorien kiertely on ymmärtääkseni jo yleisesti tiedossa ja ihan maalaisjärjellä pääteltävissä hyvä keino säästää. Kaikista eniten kränää päässäni aiheutti lopputulosten taso. Toivottavasti vinkkejä nuodattavat haluavat cossata vain hupimielessä, koska kisaamaan on turha lähteä tosissaan ilman kunnon rahallista panostusta cossiin. Lisäksi pitäjäkin myönsi, että halpuus maksaa vaivaa kallista enemmän. Tästäkin voi tietysti olla montaa mieltä. Eihän kalliskaan materiaali itse itseään työstä. Tästäkin voisin tehdä oman postauksensa, mutta ehkä vasta sitten kun olen päässyt kunnolla takaisin cosplayn maailmaan.

Rakkaudesta figuureihin.

Jäin Puuseppäsaliin odottamaan seuraavaa ohjelmaa, vaikka mieli teki lähteä menemään. Sen verran masensi tuo cosplay-luento. Siirsin takamukseni eturiviin ja jäin odottamaan Hoothootin Muovia ja nättejä tyttöjä - anime-figuurit osana fanikulttuuria alkamista. Odotuksieni mukaisesti luento tarjosi paljon mielenkiintoista tietoa erilaisista firmoista ja figutyypeistä. Hyviä vinkkejä paikoista mistä saa figuja ja mihin hintaan. Luento oli ihan oikeaa asiaa, eikä mennyt suoraan paperilta lukemiseksi, vaikka läpystöitä kyllä piisasi edessä. Kivoista kuvista saam muuten aina plussaa. Karannut kaverinikin löysi takaisin luennon aikana. Teemaan sopivasti suuntasimme luennon jälkeen myyntipöytäsaliin, josta ostin Natsuki Kuga -figun. Se jäikin conin viimeiseksi ostokseksi.

Eurocosplay-opas ja realismi kiinnostivat, mutta päätin jättää ne väliin. Kuljeskellessa ympäri Metsähallia yksi tuttu tuli sanomaan, että tulkaa katsomaan Mämmikunniaan kysymys- ja vastaussessiota. Sinnehän sitten mentiin ja hyvä niin. Hauskaa oli. Varsinkin viimeisenä näytetty Pokemon fanidubbijakso. Löysimme paikalta myös pari kaveria, joiden kanssa siirryimme muualle odottamaan Pokemon-luentoa. Takaisin mentäessä tajusimme, että olisi pitänyt mennä aikaisemmin, jonoa oli nimittäin melkein kngressisiiven päähän asti. tultuamme jonoon edestämme lähti pari ja taaksemme ilmaantui lisää porukkaa.

Tietänette, että Pokemon: Raiskaamassa lapsuuttasi vuodesta 1996 tuli täyteen ja porukkaa häädettiin aika armotta ovelta. Muutama ihminen, me mukaanlukien, änkesimme urheasti sisään ja pääsimme nauttimaan kunnon nauruista. Lattialla istumiseksi meni, enkä nähnyt screeniä kunnolla, mutta onneksi taakse kuului ihan hyvin. Loppupuolella alkoi olla sellainen meno, että repesin useampaankin otteeseen. Toivon todella, että kyseinen ohjelma saadaan pian nettiin. Odotin hieman toisenlaista tarkastelua, pelikohtaisempaa, mutta pitäjä oli kyllä hyvin ansioikkaasti koonnus Pokemonin epäloogisuuksia ja esitti ne myös hyvin. Pokemon-maailmassa lapsia vihataan verisesti.

Taskuhirviöiden logiikanpuutoksen jälkeen jäin kaverin kanssa katsomaan hieman loogisempaa tarjontaa, nimittäin Cosplay-kisojen tuomarit, nuo lapsia syövät demonit -paneelia. Valitettavasti kaksi panelistia, Raiskinen ja Rönkkö, eivät näkyneet kunnolla edessä istuvien takaraivojen takia. Harmi lähinnä siksi, että Raiskisella oli kenraalimajuri Armstrong (FMA: BH) -cossinsa päällä. Ohjelma itsessään oli todella informatiivinen ja mielenkiintoinen. Halusinkin nähdä sen lähinnä siksi, että kiinnosti tietää mitä kisojen takana oikeasti tapahtuu. Paneelia katsoessa tuli selkeä kuva siitä, etteivät tuomarit ole niin isoja ja pahoja kuinka useimmat (minä myöskin) luulevat, eivätkä he syö päätäsi jos cossisi ei ole täydellinen. Päinvastoin he antavat mielellään vinkkiä mitä voisi tehdä paremmin ja miten. Sisäinen innokas cossaajani heräsi ja jopa innoistui ajatuksesta joskus mennä juttelemaan ja kysymään vinkkejä. Syytä olisikin, koska uudenvuodenlupaukseni oli, että teen Shironan takin viimestään kesän Desuconiin valmiiksi. En välttämättä koko cossia, mutta takin ainakin (Shironan takki=iiiiiiihan asia, jollaisen haluan).

Lapsien syöjiltä piti lähteä pakoon etuajassa, koska halusimme ehtiä hyvissä ajoin päättäjäisiin. Päättäjäiset olivat hieman pettymys. Panostakaa nyt hyvänen aika ohjelmaan, joka oletettavasti on conilaisen viimeiseksi näkemäksi ohjelmaksi conissa ja näin päälimmäiseksi muistoksi conista! Eipä niissä mitään puimista ole. Sen sijaan voisin valittaa vielä, etten tonttuna tajunnut ostaa ajoissa lippua kesän Desuun Frostin Desupöydästä ja niin lippu jäi kokonaan ostamatta. Tilini on sen verran perse auki, ettei lipun ostaminen Desukaupastakaan onnitu vielä hetkeen. Narikan coninloppuruuhka oli tuttu juttu vanhalla conittajalle. Tosin kaverilla tuntui olevan ihme kiire pois, kun en saanut edes takkia pukea ilman, että piti muistuttaa odottamaan. Jotkut eivät halua mennä ulos jäätymään kymmenen asteen pakkaseen takki auki ja ilman hanskoja. Minulla oli myös tavaa, josta piti uolahtia, että kaikki tulee mukaan. Ai niin, hukkasin muuten kynsiviilani Frostissa.

Kello vain puuttui. Ne tikittää, enkä tykkää hyvää.

Paluumatka Lahdesta oli... noh, hiljainen. Pimeys väsytti entisestään ja tulin siihen tulokseen, että ihan hyvin voin vetää pantani silmilleni ja koittaa nukkua vähän. Kivasti piti vastaantulijoiden ajovalot pois silmiin osumasta, mutta nukuttua en saanut. Jos ihan rehellisiä ollaan, en varmaan edes halunnut nukkua. Yli 36 tunnin putkeen valvominen kasvattaa luonnetta, tai jotain. Silmät olivat kiinni ja huomasin vähän väliä, että pääni nuokkui. En tosin usko, että oikeasti nukahdin missään kohtaa. Sen verran perillä olin asennostani koko ajan. Pääsin kotiin hengissä ja varpaat jäässä, ja vaikka olin suunnitellut meneväni nukkumaan heti kun pääsisin kotiin, niin ei käynyt. Sen sijaan söin paistettuja munia ja istuin koneella yhteentoista. Sitten vasta väsymys ja tylsyys vei voiton ja painuin pehkuihin valvottuani ensin 40 tuntia putkeen (jos ei lasketa yritystäni nukkua autossa). Nukuin muuten 12 tuntia heräämättä, tai edes havahtumatta, kertaakaan välissä.

Frostbite lyhyesti:

+ autokyyti, ei tarvinnut sählätä julkisten kanssa

+ paljon kiinnostavaa ohjelmaa

+ hyvää seuraa, ei ollut epäsosiaalisuuteni conillistuma tämä

+ ensimmäinen läpivalvottu coniyöni, Traconin yrityksen pilasi eräs nimeltä mainitsematon

+ paljon ihania asioita myyntipöydiltä

+ Mai-HiME dvd-boxi, niin ihana ja mahtava, että pitää mainita erikseen

- kylmä kuin Siperiassa, no ehkei ihan, mutta en yleensäkään tykkää talvesta

- Yuri- ja Hyvä ja halpa cosplay -luennot, tarkistaa vinkkinne ja esitystyylinne ennen kuin pidätte ohjelmaa

- päässä heittää, jos herää seitsemältä ja valvoo sen jälkeen 40 tuntia putkeen

PS. En ottanut yhtään kuvia Frostbitessa, joten siitä johtuu kuvien vähyys ja aiheen sivuuttavuus.

PPS. Se, millaista hölinää kirjoitan seuraavaksi, selviää sitten kun sen aika on. Vaihtoehtoja on useampiakin. Tiedoksi muuten kaikille epäkiinnostuneille, että harkitsen pitäväni luennon tämän vuoden Traconissa. Se, mitä se tulisi koskemaan, on salaisuus ja ehdotuksiakin otetaan vielä vastaan.

Desucon Frostbite ja näin valvot läpi yön, osa 1

Jos joku ei vielä tajunnut, valvoin Frostissa läpi yön parin kaverin kanssa ja paluumatkalla olin kuin päälle astuttu ahven (ilman masentunutta onkimatoa). Mennään siihen kuitenkin vasta kohta, koska ensin haluan jaarittaa teille kaikesta mitä tein lauantaina. Ja jos ette ihan oikeasti tajunneet, mistä on kyse, tämä on siis coniraportti otsikossa mainitusta japanilaisen populaarikulttuurin tapahtumasta, joka pidettiin Lahden Sibeliustalossa viime viikonloppuna 14.-15.1.

Voitte uskoa, että olin koko edeltävän viikon tuli ison perseni alla, koska jännätin tulevaa conia niin paljon. Menin jopa ajoissa nukkumaan perjantaina, koska matka Lahteen ei ole mikään nopea ponkaisu täältä X:stä. Tajusin nukkumaan mennessä, että se oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun menin nukkumaan eri vuorokauden puolella, kun oli tarkoitus herätä. Menen yleensä puolen yön jälkeen nukkumaan. Lauantaiaamu koitti väistämättä hieman väsyneenä seitsemältä herätessä. Ulkona oli pimeää ja päässä vielä pimeämpää. Edellisenä iltana sain viestin, että porukkamme kyyditsijä lähteen ajamaan puoli kahdekselta ja niinpä minäkin tallustin kylmässä ja lumisessa aamussa pysäkille odottamaan hyvissä ajoin. Harmi sinänsä, koska ulkona oli kylmä ja kyyti myöhässä, koska auto piti tankata. Kahdeksan aikaan olimme koko nelihenkinen poppoo autossa ja suuntasimme Lahtea kohti.

Ajomatkasta jäi mieleen taivaalla möllöttävä vähenevä puolikuu ja metsät ja pellot ja yksinäiset talot, joista heitimme vitsiä. Harmittelin katkennutta kynttäni aluksi ja varsinkin sitä, ettei pimeässä nähnyt viilata sitä. Kyllä, olen nykyään kynsiperfektionisti. Ketään ei kiinnostane ajomatkaselostus, joten siirrytään pitemmittä löpinöittä tapahtumapaikalle. PUF!

Sibbetalo on aina yhtä ihana conipaikka ja nyt ensimmäistä kertaa pääsin tassuttelemaan sinne läheiseltä parkkipaikalta. Saanen vänistä täälläkin, että ulkona oli vietävän kylmä tuuli. Siirryimme kaverin kanssa sisään ja taistelimme rannekeet käsivarsiimme. Omani meni oikein sulavasti (ja niin löysälle, että saan sen pois ja takaisin halutessani). Narikassa oli vanhalle conittajalle tuttu coninalkutungos. Tuttuja naamoja bongasin heti narikalta, nimittäin itsensä Jussi Karin, joka ei siinä kohtaa pahemmin nauranut, ja narikkapöydän paremmalta puolelta huutelemasta Ilonan. Jälkimmäistä jopa moikkasin ilmoittamalla stalkkaavani hänen cosplayblogiaan (joka muuten voitti vuoden blogi -palkinnon DesuGaalassa, onnea!).

Avajaiset ovat nykyään itselle pakollinen nähtävä Desuissa. Nyt olikin todella mahtis video, toivottavasti tulee tuubin tai jonnekin katsottavaksi. Viihdyttävän aloituksen jälkeen siirryimme myyntipöydille, koska eihän coni ole mitään ilman, että tuhlaa rahansa. Nyt rahaa paloikin ennätysajassa ennätysmäärä. Kello ei ollut edes puolta päivää, kun totesin, että olen tuhlannut lähes satasen. Mitä sitten ostin? Miten palankaan halusta päästä kertomaan, oikeasti.

Ilmeeni kun Mai-HiMEn dvd-boxi.

Nopean tarjontatarkastuskierroksen jälkeen suuntasin Sangatsun ja Punkun pöydille ja nappasin kuusi kirjaa Bleachiä, uusimmat neljä ja kaksi vanhempaa. seuraavaksi bongasit puuttuvat Hirviöprinsessa Himet (11 ja 12) Fan-Mangalta. Kallista, 7.90€, mutta minkäs teet. Sitten Fantsun pöydän kimppuun. Harmikseni heillä ei ollut D.Gray-Manin artbookia enää, mutta sainpahan kuitenkin Pokemon Platinum kolmosen (nelonen tulee jo ensikuussa). Viiden tähden elokuvadivari tarjosi ihanasti animea ja jäinkin pohtimaan ostaako DGM boxi, joka sisälsi ekan ja tokan kauden. Hintaa oli sen verran (plus anime ei ole mielestäni häävi), että jäin miettimään asiaa useammaksi minuutiksi. Olin jo lähes varma ostopäätöksestä kun vielä silmäilin tarjontaa läpi ja silloin näin sen! Maailman ihanimman asian heti bikiniShizuru-figun (jota minulla ei harmikseni vielä ole) jälkeen. Mai-HiME-dvdboxin! DGM pois ja naps! Minä epeli otan HiMEn! Katselin sitä käsissäni onnellisempana kuin koskaan siihen mennessä. En tietenkään osta siikani säkissä, vaan kysyin vielä varmuuden vuoksi, että toimiihan ihanuus meikäläisissä laitteissa. Myöntevä vastaus ja rahat esiin. Sinne upposi silmänräpäyksessä 45 euroa. Jos olin boxin käteen saadessani onnellinen, voitte uskoa, että olin kuolla onnesta kuin sain kyseisen boxin laukkuuni.

Nyt muistutan, etten saanut Fantsulta D.Gray-Man artbookia. HiME-boxin tuoma onnellisuus sai jatkoa kun löysin himoitsemani artbookin Fennica Comicsin pöydästä. Viimeinen! Minulle! Hetkeäkään epäröimättä. Tässä kohtaa katse kelloon ja toteamus, että olen tuhlannut yli pyolet käteisvaroistani eikä kello ole edes kahtatoista. Ei saa unohtaa mainita, että kyselin HiME-figuja Omoilta, lupasivat ottaa sunnuntaille. Joltain ulkomaiselta pöydältä löysin serkkuni pyytämän Reshiram-pehmon. Voi lapsen ilmettä kun hän sai sunnuntaina pehmon, ja minun ilmettäni kun sain rahani. Mutta takaisin Frostiin. Lauantain ostokset jäivät siihen ja suuntasimme tutkimaan conia muuten.

Puoli yhdeltä oli presidenttiehdokas Pekka Haaviston ja sarjakuvapiirtäjä (no daa) Pertti Jarlan esiintyminen Susilavalla. Erittäin edukseen esiintynyt Haavisto alkoi jopa murjoa vitsiä ja kertoi suureksi mielenkiinnokseni tapaus Hakkaraisesta. Parin metrin päässä lavasta seisominen oli muuten hyvä idea, mutta Jarlan kohdalla äänentoistossa olisi ollut toivomisen varaa. Myöskään yli tunnin seisoskelu ei kuulu parhaisiin puoliini, varsinkin kun ohjelma alkoi kymmenen minuuttia myöhässä.

Mitä seuraavaksi? (Joudun tätä kirjoittaessa kaivamaan ohjelmaläpyskän esiin.) Jouduimme kuluttamaan aikaa kolme varttia odotellessa seuraavaa ohjelmaa. Onneksemme aikaa oli niin paljon, että menimme hyvissä ajoin seuraavan ohjelman jonoon, jossa näimme tuttuja. Siinä sitten seisottiin, juteltiin ja odoteltiin. Mikäkö ohjelma oli kyseessä? Anna vinkin: Jussi Kari. ... Ihan oikein. Pantsupaneeli oli seuraavaksi vuorossa ja pääsimme ihan eturiviin. Frostissa olleet tietänevät, että paneeli tuli täyteen. Oli muuten hupaisaa istua eturivissä kuuntelemassa, kun kesken kaiken tulee kuulutus, jossa kerrotaan paneelin olevan täynnä. Seurasi taputusta. Ohjelmasta itsestään sen verran, että se oli juuri sitä mitä odottaa saattoi. Kuvia, deeppiä shittiä ja perinteistä Jussi Karia. Uskon Pantsupaneelin tulevan nettiin katsottavaksi, joten sitä odotellessa...

"Itse asiassa, juuri nyt on aika syödä." Lienee tässä kohtaa syytä mainita, ettei se neljän hengen porukka, joka tuli samalla autolla, ei ollut koossa koko conia. Erkanimme kahdeksi ryhmäksi/pariksi, mutta pidimme yhteyttä conin aikana. Kävimme katsomassa avajaiset yhdessä ja nyt oli aika mennä syömään porukalla. Teille, jotka ette ole tietoisia, Sibbetalosta lyhyen kävelymatkan päässä on kauppa, R-kioski ja Kotipizza. Koska osaan ennakoida, enkä varsinkaan syntynyt juuri ennen conia (vaikka syntymäpäiväni olikin samaisella viikolla conin kanssa), tajusin ottaa kuponkeja mukaan. Vajaa viisi euroa pitsasta, jepulis! Jonoa tosin oli sen verran, että odottaa sai paltiarallaa 20 minuuttia (korjatkaa, jos joku seurueesta katsoi kelloa). Paikalla syöminen myöskin jäi, mikä oli sinänsä harmi, koska saimme ihan hyvät istumapaikat populan vaihtuessa sisällä. Siirryimme siis Sibbetaloon syömään. Seisomiseksi meni ruokailu, koska 1) satuimme löytämään pari tyhjää korkeaa pöytää ja 2) olisi ollut tyhmää lähteä vaeltelemaan ympäriinsä etsien parempaa paikkaa (jota luultavasti ei ollut) joka hetki jäähtyvien pitsojen kanssa.

Vähän myöhemmin kurvasin vielä seurani (siis sen yhden ihmisen) kanssa lähikaupassa, josta tuloksia tuottamaton etsintä poiki käynnin Ärrällä. EDiä piti saada lisää, että pysyisi yön hereillä. Menomatkalla (jos sitä lyhyttä kävelyä voi niin kutsua) vierestämme huristi auto tuhatta ja sataa ja conihumalassani huusi perään, että "hiljempaakin voisi ajaa!!!!". En tiedä kuuliko, mutta hetkeä myöhemmin samainen(?) auto tuli takaisin päin ja kurvasi toiselle kadulle. "Ihme korttelirallia!" Kaverin kanssa naurettiin, että ajaja halusi varmaan tehdä vaikutuksen minuun ja siksi kaasutti kuin mielipuoli. Ihan kuin tykkäisin kaistapäisistä ajajista ja heittäisin vaatteeni pois hurraten kymmenen asteen pakkasessa. Nyt ihan oikeesti, lahtelaiset!

Jätimme Hall Cosplayn väliin, ei jotenkin vaan innostanut. Myös Mangan lukeminen ja fanittaminen netissä jäi. Löytyi hassuja ihmisiä, joilla oli kortteja mukana. Bleach - Tite Kubon mestaritrolli oli must. Sinne suuntasimme koko neljän hengen porukalla. Luento oli sen verran suosittu ja tulimme sen verran myöhään, että päädyimme istumaan osittain erillemme. Ironisesti, jos saan sanoa. Emme nimittäin istuneet samoilla "pareilla" kuin kuljimme conissa pääosin, vaan minä istuin kuskin vieressä ja käytävän toisella puolella hänen siskonsa istui kaverimme (joka vietti conin kanssani) vieressä. Itse luento oli aivan mahtava. Vähän väliä yleisö nauroi ja jopa taputti äänekkääksi suosionosoituksena. Hauskasti pidetty läpikahluu Bleachistä, joka osoitti mangan heikot ja logiikattomat kohdat. Ilmeisesti Kubo kärsii huonosta muistista ja kyvyttömyydestä tarkistaa, mitä on aiemmin piirtänyt. Lienee sanomattakin selvää, että ohjelma sopi todella hyvin myös niille, jotka eivät olleet sarjaan aiemmin tutustuneet. Näihin ihmisiin kuului esimerkiksi kaverimme, joka istui kuskin siskon vieressä (kuten jo mainitsin). Kuvia oli todella paljon (yli 200).

Pitäisikin Shizuru-sensei Yuri-luennon...

Seuraavaksi ohjelmassa oli osaltamme Yuri-luento, jota jäin kaverini kanssa katsomaan. Yuri - tyttöjen välisestä ystävyydestä oli lyhesti sanottuna ***kinta mitä olen nähnyt. Olen ehtinyt lukea pari kommenttia anikista, joiden kirjoittajat tykkäsivät luennosta. Minä olen kuitenkin täysin eri mieltä. Ainoa hyvä asia luennossa oli, että siinä mainittiin Wildrose-julkaisut, vaikkakin en näe niidenkään suoraan liittyvät aiheeseen. Ehkä suurin ongelma lopulta oli ohjelman otsikointi. Se ei vastannut sisältöä tarpeeksi kiteyttävästi. Oletteko te ihmiset olleet äikän tunnilla ollenkaan, kun ette tiedä, että otsikon pitää AINA ilmaista sisältö lyhyesti. Yuri-luento oli lähinnä 80-luvun sarjojen muistelua, termien puolituntinen läpijankkaus ("Lesbopornolla ei ole mitään tekemistä yurin kanssa" No miksi te sitten puhutte siitä!?) ja monotoninen toisto. Kaikista pahin virhe oli, että pitäjät lukivat kaiken suoraan paperista, joka kyllä kuului ulosannissa. HUOM! Jos pitää conissa ohjelmaa, on itsestään selvää, että ohjelmansa pitää osata niin hyvin, ettei koko ajan tarvise olla nenä ja katse paperissa. Tämä ei toteutunut Yuri-luennolla. Nyt kun asiaa mietin, koko homma kismittää niin paljon, että taidan tehdä ohjelman oikeaoppisesta pitämisestä oman postauksensa. Kaverini muuten keksi, että luennoitsijat olivat yuriesitelmöinnin Väyryset. Minusta he olivat lähinnä akkamaisia.

Kamalaa, iltabileet. Kävimme kurkkaamassa Yurin loputtua Metsähallin menoa tietäen varsin hyvin, että siellä oli iltabileet. Tarkoitus oli tarkistaa uskaltaako hallin läpi lipua muualle odottaman seuraavaa ohjelmaa. Ei uskaltanut. Korvia huumaava meteli pakotti meidät takaisin kongressisiiven päähän, Kuusen ovien edessä sijaitseville tuoleille jutustelemaan. Sinne asti meteli ei kuulunut ja saimme suht. rauhassa haukkua Yuri-luentoa. Halusin kuitenkin siirtyä muualle, kun Kuuseen alkoi lapata väkeä nukkumaan. Olen nimittäin äänekäs. Seuraava paikka oli Myyntipöytäsaliin vievien portaisen lähellä puupenkeillä. Siellä sitten istuimme, varmaan parikin tuntia. Kuuntelin mp3:lta animebiisejä ihan fiiliksissä. Miltähän mahtoi menoni muista lähellä istuneistä näyttää, mene ja tiedä.

"Olen Kruger ja mitä tämä on?"

Ohjelma jota tuskissamme odotimme oli tietenkin Animen rakastamisen teoria. Sepä menikin jo sunnuntain puolelle. Täytyy heti sanoa, että kyllä kannatti odottaa. Vaikka animen rakastaminen meni sisäpiirin burgeroinniksi, oli sitä tappelua hausta seurata. Välillä teki mieli nostaa kättä pystyyn ja kyseenalaistaa, miksi sitä animea pitää ylipäätänsä rakastaa tai vihata. Eikö animea voisi katsoa ihan sen katsomisen takia, ei siksi, että sitä saisi vihata tai rakastaa? Eikö pelkkä katsominen itsessään voisi olla itseisarvo? Ja miten ihmeessä anime voi olla objektiivisesti tai subjektiivisesti hyvä? Se teoria, jolla madu perusteli animen objektiivisesti hyväksi oli ihan ok, mutta jos kyse kerran on massan tavasta nähdä anime tärkeänä osana kehitystä, niin eikö se silloinkin ole subjektiivisesti hyvä, mutta vain useamman mielestä? Tekeekö se subjektiivisesta objektiivista, että tarpeeksi moni on samaa mieltä? Häh?! Minä hei kirjoitan filosofian keväällä ja lisäksi olen erittäin skeptinen kaiken suhteen. DEAL WITH IT!! Ohjelma oli joka tapauksessa hyvä, myös siitä syystä, että se meni puolitoista tuntia (tunnin ja vartin, jos tarkkoja ollaan) yliajalle. Kello tulee kolme yöllä ja madu julistaa, että hänellä on peukalo. Onko nyt vähän väsynyt meno? Ei ollenkaan.

Toivottavasti minäkin näen unta Natsukista.

Kello alkaa olla tässä kohtaa sen verran (ja yritän korjata unirytmiäni), että lätkäisen otsikkoon merkinnän "osa 1", julkaisen tämän ja painun pehkuihin. Ei hätää. Lupaan kirjoittaa tokan osan kunhan koneelle istun tänään illalla uudestaan. Siihen tuleekin sitten romaani Frostbiten yöstä, naurukohtauksistani, kahvista ja hehkutukseni Pokemon-luennnosta, jota myös odotin kuin klisettä nousevaa. Nyt hyvää yötä, tai sitä vuoronkauden aikaa, milloin ikinä luetkaan tätä. :)

Vuosi 2011 - miten kaikki kääntyi päälaelleen

Kukapa ei rakastaisi vuosisummauksia? Luultavasti joku, joka ei muista tai halua muistaa. Minä kuitenkin muistan, edes jotain, vuodestani 2011 ja haluankin nyt jakaa sen teidän kanssanne. Mennään ihan järjestyksessä kuukausi kerrallaan ja jos jotain unohtuu, huudelkaa sitten erilaisten sosiaalisten viestimien kautta. Mieluiten kommentoimalla tähän postaukseen.

Tammikuu

She's a lady.

Kuten joskut jo tietävät, syntymäpäiväni on jo tammikuun 11. päivä, eli heti vuoden aluksi täytin 18. Jei... Joku välkky voi tuosta sitten laskea minä vuonna olen syntynyt ja näin seurata ikääntymistäni. Stalkkerit! Myös kaverini kanssa kirjoittamallani tarinallani oli ensimmäinen vuosipäivä.

Suoraan kalenterista: 31. päivä tilasin liput Desuconiin.

Helmikuu

En olisi muistanut tätä ilman armasta kalenteriani, mutta ilmeiseti kävin kaveriporukalla Seinäjoella Storm of Ragnarokin prellussa. Kyseinen reissu lienee ollut juuri se, missä meitä oli viiden hengen poppoo ja paluu matkalla yksi(lippujen mukaan minä, voi onnetonta) joitui istumaan erillään.

Rehellisesti en muista tästä kuusta oikeastaan mitään. Helmikuu 2011 vain vilahti ohitseni kuin se juna, missä matkasimme Seinikselle.

Suoraan kalenterista: Erinäisten ihmisten syntymäpäiviä on tässä kuussa. Tosin muistan päivämäärät ulkoa, ettei siihen kalenteria olisi tarvittu kertomaan.

Maaliskuu

...meni lähes kokonaan Pokemon Whitea pelatessa, vaikka olin aikaisemmin sanonut, että jään odottamaan Graytä. Katsoin, hölmö kun olin, läpipeluuvideoita ja innostuin niin paljon, että oli lopulta pakko itsekin ostaa. Zekrom nyt vaan kolahti paremmin kuin Reshiran, siksi White. Juurikin kyseinen peli tiputti minut tuolilta myöhemmin samassa kuussa, kun pääsin tarinan läpi. Seuraava lainaus on suoraan naamakirja seinältäni (17. päivä):

"Ha ha. You prefer to take things slowly and rationally, am I right? When you're ready, come and talk to me. I'll be happy to see you." MITÄÄÄH!??!!?!? O_O Se ei ees sano "battle" vaan nimen omaan "see"! Shirona-sempai, senkin...!!!

Ja nyt kun tuota Naamaa tarkistelen, olen ilmeisesti katsonut X-filesia urakalla. Talvilomalla arvatenkin. Ilmeisesti olen myös keksinyt TYPOlle uuden merkityksen: Tampereen Ylistettyjen Pokeistien Ompeluseura. Ja sainhan tässä kuussa vihdoin oman kannettavankin, josta lisää kohta. 

Yu-Gi-Oh! 5D's loppuu. En tosin jaksanut heti katsoa 5Dn viimeistä jaksoa, vaan odotin subbeja. Ei oikein enää innostunut.

Suoraan kalenterista: 30. päivä jouduin Kuvis2-kurssin pakottamana Sara Hilden -taidemuseoon. Karmaiseva reissu, vaikka ulkona oli ihanan lämmintä.

Huhtikuu

Heti kuun alussa sain nauttia Tampere kuplii - sarjisfestareista. Vaikka olin paikalla vain lauantaina (sunnuntaina käväisin nopeasti lisäostoksilla), oli päivä mitä miellyttävin ja loistava alku keväälle.

Vuoden paras insert song.

Star Driver: Kagayaki no Takuto loppuu. Star Driver -sunnuntait ovat siis ohi ja sarjan paikalle astuu Ao no Exorcist. Tähtikuskia jäi silti ikävä ja olenkin katsonut sen jo melkein kolme kertaa läpi. Yu-Gi-Oh! Zexal alkaa ja vastusin tämän katsomista henkeen ja vereen. Ei nyt enää tätä sontaa! Kolmen jakson pituinen .hack//Quantum tuli myös vilkaistua läpi.

Toisen (kirjoitusjärjestyksessä ekan) Pokemon-fanficini viimeinen muokkauspäivä sijoittuu myös tälle kuulle. Kannettava alkaa takkuilla ja tämä blogi ilmestyy internetin ihmemaahan.

Kevään poliittinen sirkus eli eduskuntavaalit. Tästä kirjoitinkin jo täällä.

Suoraan kalenterista: Jenni Vartiaisella oli keikka Tampereella, enkä tietenkään ollut edes kaupungissa silloin.

Toukokuu

Kannettava sekoaa täysin. Valittaa kovalevyn puutetta.  29. päivä Naamakirja julistaa minut Sauroniksi.

Kävin oikein isommalla porukalla (neljä ihmisen oloista) Sucker Punchin. Pari asiaa meni täysin vikaan. 1) Jouduimme ihan seinän viereen, minä tiedysti seinään kiinni, enkä nähnyt kakkaakaan ja 2) takanamme istui joukko omille jutuillensa hekottelevia passiivisia ääliöitä, jotka pitivätjalkojaan selkänojillamme. Leffa itsessään oli hyvä, enhän minä huonoja katsokaan.

Suoraan kalenterista: Kuudes päivä kaverini kanssa käytiin katsomassa Thor. Ihan hyvähän sekin oli.

Kesäkuu

Kannettava ja omistaja huoltoon. Kone palaa siis liikkeeseen korjattavaksi ja omistaja, eli minä, lähden samana päivänä risteilylle. Ostin reissulta muuten Housen neloskauden (Wilde <3 ) ja Within Temptationin uusimmin albumin, The Unforgivingin, jota tietysti hehkutin koko kesän Facebookissa.

Desucon!!! Siis paras ja vuoden alkupuoliskon odotetuin coni. Minä ainakin odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Syynä lähinnä Rimpun juontama Eurocosplay-karsinta ja cosplaynäytös. Ja oli siellä vähän muutakin hyvää ohjelmaa. Mukaan tarttui mm. 5D's Yusei-muki ja pakottava tarve katsoa Canaan loppuun, jonka kolme ekaa jaksoa olin nähnyt conin animehuoneessa.

Canaanin muistankin yhtenä kovimpana animena, jonka katsoin vuonna 2011. Vaikken pahemmin välittänyt Maria Oosawasta tai Canaanista, Alphard Alshua sai sydämeni sulamaan välittömästi.

Suoraan kalenterista: Kesäloma alkoi ensimmäinen päivä, ihan kuin en sitä muistaisi ilman kalenteria.

Heinäkuu

Hankala lapsi aka Finncon-Animecon pidettiin tällä kertaa Turussa, jonne pääsyn vaikeudesta kirjoitinkin kesällä. Kyseinen coni oli kesän toinen epäsosiaalisuuteni conillistuma. Vietin siis senkin yksin. Tosin törmäsin taas pariin kaveriin, mutta tunsin oloni ulkopuoliseksi sen hetkisen, jonka heidän kanssaan liikuin. Jos kyseiset henkilöt joskus sattuvat lukemaan tätä, älkää ottako itseenne. Olen toivoton. Mukaan myyntipöydistä otin ison Arceus-pehmon, maksoi 45 euroa. Aivan valtavan ihana.

Minä paha rahani omituisiin mielihaluihin tuhlaava ihmisen oloinen tilasin Pokemon Black Bundlen. Miksi, jos kerran omistin jo Whiten? Koska mää haluun!!!! Ensinnäkin olin katsellut uutta DSää jo pidemmän aikaa, ja toiseksi en voinut vastustaa sen ihanuutta. Onhan tuossa mustassa DSi:ssä tyyliä, kun siinä on vielä Reshiramin ja Zekromin kuvakin kannessa.

Sacred Seven alkaa. Taisin olla todella epätoinen, kun oikeasti aloin katsoa sitä...
Suoraan kalenterista: 29.-31. oli Ropecon, johon en tietenkään mennyt, vaikka sen huvin vuoksi kalenteriini merkkasinkin. Tässä kohtaa alkaa muuten tulla sellainen olo, etten oikeasti tarvitsisi kalenteria, koska muistan hyvin päivämäärät ulkoa.

Elokuu

Joudun tunnustamaan (koska haluan), etten muista tästäkään kuusta paljoa mitään. Kummallisia black-outteja. Leffalippukokoelmassanikaan ei ole tältä kuulta mitään.

Sellainen kutina tosin on, että vietin ainakin osan kuukaudesta katsellen Bonesia, joka on vain paras länsimaalainen sarja. Ainakin kunnes toisin sanon.

Naamakirjan sekoiluideni mukaan olen myös katsonut 27 jaksoa Bleachiä putkeen. Jotain jaksoja tosin kelasin, koska jatkuva jaarittelu ja taistelun etenemättömyys raastaa hermoja. Laskelmieni mukaan Aloitin katsomaan Manyuu Hikenchouta ja Mawaru Penguindrumia tässä kuussa. Katsoin nimittäin kumpaakin 7 ekaa jaksoa saman tien, että sain ne kiinni. En myöskään kiellä mahdollisuutta, että olisin katsonut Highschool of the Deadin tässä kuussa. Ulkomuistilla mennään.

Suoraan kalenterista: 29. alkoi koulu, siis lukion kolmas vuoteni. Harmittelin suuresti kun aiemmin koulun alkua on saanut itkeä vasta syyskuun puolella.

Syyskuu

Wake me up when September ends... and Sacred Seven and Manyuu Hikenchou. Miksi edes katsoin niitä!?

Sacred Seven ja Manyuu Hikenchou tiivistettynä.

Suoraan kalenterista: 30. päivä Filosofia4-kurssin koe. Pieraisin siitä muuten 9½, eli kurssista sain 10. :P

Lokakuu

Ah, syysloma/ma sua niin rakastan/kun arjesta mut reuhaiset/ja syystuleen pakastat. Kävin kahtena peräkkäisenä päivä leffassa. Eri ihmisten kanssa tietenkin. Ensimmäisen ihan sen takia, että Olivia Wilde <3. Syyslomani oli muutenkin varsin vauhdikas ja syytäkin, sillä se kesti viikon. Maanantaina olin kaveriporukalla pelaamassa. Tiistaina tilasin DSpelin (eli istuin kotona koneella, varsinnaista vauhtia). Keskiviikkona Cowboys&Aliens (Wilde<3). Torstaina Johnny English - Reborn. Perjantaina hermostuminen, bussilippu lauantaiaamuksi ja PSP. lauantaina DesuTalks. Sunnuntaina... olisi ollut Cosplaygaala, mutta tykkään istua koneella.

DesuTalks reissuni, joka oli täynnä vastoinkäymisiä aina Helsinkiin pääsystä Gloriaan löytämiseen. En paljasta teille yksityiskohtia sen enempää, koska en halua teidän pitävän minua idioottina, joka ei osaa suunnistaa ulkomuistin varassa.

Ao no Exorcist loppuu. Olen taas surullinen, kuten aina hyvän animen loppuessa. Manaaja oli kuitenkin sen verran viihdyttävää katsottavaa. Viimeisen jakson tapahtumat eivät jättneet haikeaksi, niin kuin yleensä käy. Mangan lukuun siirryn siis tästä.

Suoraan kalenterista: Kaikki nuo hienot asiat mitä luettelin syyslomaviikostani.

Marraskuu

Yleensä olen eri masentunut kaamoksesta. Harmaa on taivasta, harmaat on sävynsä sen... Tänä vuonna tosin kohtasin erinäisia jänniä juttuja, jotka kummasti toivat kirkkautta kaksinaisen pimeään mieleeni. Ensimmäinen liennyt lausahdus, jonka kuulin Radio Novaa kuunnellessa: "Ulkona on koko harmaan kirjo." Niin, miksen ole ajatellut syksyn pimeyttä posiitiivisena asiana ainaisen valituksen sijaan? Kyllä sitä väriloistoa jo saikin katsella.

Toinen iso asia, mikä keikautti koko maailmani pääalelleen oli ehdottomasti paras ikinä -anime, Mai-HiME. Kyllähän tästä olen jo jauhanutkin, mutta en niin paljoa, etteikö vielä vähän voisi. Tarkoituksella hain järkevää ei koulutyttö shaissea kiitos -animea, jossa on kuitenkin yuria. Ja löysin. Damn right, I did! ShizNat tuli ja vei sydämeni tai sen, mitä siitä oli jäljellä kaikkien niiden muiden ihananien asioiden (Shirona-sempai) jälkeen. sinänsä hieman harmillista, että kyseinen sarja tuli syyskuu-04 - maalis-05 välillä. "mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan" pitää kyllä tässä täysin paikkansa. Lisää hehkutustani sarjaan, tai ainakin ShizNatiin liittyen voitte lukea analyysini osista pata ja kattila. "Voimme sulattaa ne ja tehdä niistä padan ja kattilan, jotka voivat sitten soimata toisiaan."

Kolmaskin, osittain ilahduttava osittain ei, asia ponkaisi itsensä mieleni syövereistä tänä kyseisenä kuukautena, mutta ei siitä sen enempää. Kaikilla mielenkiintoisilla ihmisillä on nääs oltava salaisuuksia.

Suoraan kalenterista: Minä iso paha pöllöpää vaan, joka lukiosta pois haluan, kävin ilmoittautumassa YO-kirjoituksiin heti 10. päivä.

Joulukuu

Koska pingviinejä!

Katsoin joulukalenterina Clannadin. Kaduin päätöstäni jo katsomishetkellä ja harmittelin kun en tajunnut ottaa Strike Witchesiä joulunodotusanimekseni. SWn katsoin sen sijaan ihan tavallisesti pari jaksoa kerrallaan ja sain sen toisen kauden loppuun 31. päivä keskellä yötä. Mawaru Penguindrun loppui ja olin siitä erisurullinen. Toinen ihana anime jonka (toistaiseksi) viimeisen jakson katsoin oli Fate/Zero, joka on muuten PARAS anime. Zeroa on onneksi tulossa osa 2, mutta se mokoma alkaa vasta huhtikuussa, koska budjetti.

Olisihan ihan uutta, ellen olisi stressannut pakollisisti koulutöistä. Ruotsin kotiaineen palautin myöhässä ja äikän opettajaa meinasin heittää kirjalla päähän, kun kuulin, että kahdesta tehdystä tehtävästä vain toinen oikeasti tarvitsee palauttaa. Piti siis kirjoittaa samaksi päiväksi kaksi tekstitaidon vastaustekstiä, että joku pari X sai lukea kummatkin tekstit ja sanoa kumpi on parempi, joka sitten oman mielen mukaan palautettiin opettejalle. Ylimääräisen sai syöttää vaikka koiralle. Totta kissan pissassa haluan arvosteltavaksi sen, johon oikeasti käytin aikaa ja vaivaa. En suinkaan sitä, minkä kirjoitin kauhealla kiireelle juuri ennen koulua. Logiikka haloo!

Suoraan kalenterista: 10. päivä Within Temptation oli Helsingissä keikalla, jonne en tietenkään päässyt/jaksanut mennä yksin.

Siinä meni vuoteni 2011. Ainakin suurin piirtein. Seuraavaksi olisi tarkoitus katsoa, mitä tämä vuosi enteilee, eli ennakoiva juttu kaikesta hörönlöröstä.