Kesäkausi 2013, finaali

Ulkona sataa jo vettä ja on kylmää ja ikävää, mutta koitan silti jaksaa pitää tätä blogia pystyssä, vaikka sitten peiton alta käsin. Kesäkausi oli hienon ja huonon animen aikaa, eikä droppailulta säästytty taaskaan. Mikä lienee siinä mielessä hyvä asia, ettei ainakaan tuhlaantunut liikaa aikaa huonolle animelle. Kesäkauden alku-ulinat löytyvät täältä.

Fate/kaleid liner Prisma☆Illya, katsottu 10/10
Droppausuhan altakin voi nousta ja sen tämä sarja totisesti tekee. Tositoimiin päästyään Prisma☆Illya on viihdyttävä ja visuaalisesti kaunis. Siinä on edelleen joitain söpönpöpönhöpön-kohtia, joita mieluummin eläisin ilman, mutta muuten kyseessä on oiva pakkaus. Muille TYPE-MOONin sarjoille ominaista totisuutta saadaan odottaa jonkin aikaa, mutta sitäkin nähdään lopulta. Alkuperäisteokseen tutustumattomalle näyttää kuitenkin siltä, että kyseessä on loppujen lopuksi tarina kahden tytön ystävyydestä ja miten siihen päästään niinkin epätavallisissa olosuhteissa. Prisma☆Illyaa on muuten tulossa toinenkin kausi vielä määrittämättömänä ajankohtana ja ymmärtääkseni toisen kauden meininki tulee olemaan jotain muuta kuin häröpalloja ja söpöilyä.

Free!, katsottu 12/12

Kesken kauden mukaan lähtenyt Free! jatkoi loppuun asti, vaikkei anime genreltään ole lähelläkään omaa mukavuusaluettani. Pinnallisin puolin kyseessä on paljon homoiluviitteitä sisältävä, jonnekin urheilun ja koulukerhojen välimaastossa uiva anime, mutta hahmoista löytyy onneksi muutakin syvyyttä sen verran, ettei koko 12 jaksoa mene ihan harakoille. Mitään suuria mullistuksia Free! ei tarjoa, mutta genreihin kangistuneelle, hienoa animointia arvostavalla se voi olla kokeilun arvoinen sarja. Animointi on vähintään passelia ja joihinkin kohtauksuun on panostettu oikein erityisesti. Seiyuulistaa en ole erikseen tutkinut, mutta ainakin kuulutuntumalla kaikki roolit naksahtivat hyvin paikoilleen.


Genei wo Kakeru Taiyou, katsottu 4/13, dropattu

Tarkoitus oli antaa tällä sarjalle vielä yhden jakson mittainen mahdollisuus, mutta en koskaan jaksanut etsiä sitä viidettä jaksoa ruudulle. Kakeru Taiyou jää nyt täysin vaille minkäälaista arvostusta tai loppuarviota, koska en jakele tuomioita dropatuille sarjoille. Poikkeuksena toki äärimmäisen paskat teokset, jotka eivät ansaitse olla olemassa, saati tulla katsotuiksi.

Gin no Saji, katsottu 11/11
Lopulta hieman yli keskinkertaiseksi jäävä Gin no Saji ratsastaa aika pitkälle pelkällä alkuperäisteoksen tekijän nimellä. Kuten jo kauden aloituspostauksessa totesin, sarja on taattua Arakawaa animenakin, muttei valitettavasti mitään muuta. Asiaa ja huumoria kyllä riittää nimetyistä possuista aina työkoneisiin asti, mutta kuten moni muukin kesän sarja, mitään vallankumousta on turha odottaa. Gin no Saji peruslaatuinen sarja kaikin puolin jopa niin pitkälle, ettei siitä jää edes mitään sanottavaa. Mangaankin on vaikea verrata, kun en ole sitä lukenut. Toinen kausi tulee ensi talvena, luultavasti taas noitaminA-paikalla.

Ginga Kikoutai Majestic Prince, katsottu /24

Tarkoitatko failata majesteettisesti?

Majesteettisten pettymysten prinssi jätti kylmäksi. Sarja lähtee tasaiseen laskuun puolen välin tienoilla eikä ylöspäin ole paluuta. Hahmojen välinen kemia pysyy paljolti samana paljastuksista huolimatta, mikä syö sarjan mielekkyyttä entisestään. Oikeastaan ainoa hahmokehitys nähdään yhdellä sivuhahmolla, joka siirtyy avustajasta komentajaksi. Taistelukohtaukset olisivat kivaa katsottavaa ja sarjan ainoa pelastava osa, ellei niitäkin pilattaisi turhalla hahmon X perään vinkumisella. Majestic Prince nostaa kysymyksiä varsinkin päähenkilö Izurun yhteisestä menneisyydestä Teorian kanssa, mutta mitään ei lopulta paljasteta. Heidänkään välinsä eivät saa minkäänlaista loppuratkaisua.

Senki Zesshou Symphogear G, katsottu 13/13

Missä ensimmäinen kausi lähtee kokonaan lapasesta, pysyy toinen kausi selkeässä juonessa kiinni. Symphogear G(ay) on huomattava parannus ensimmäiseen kauteen verrattuna ja vielä paremman siitä tekee se, että G viittaa ensimmäisen kauden tapahtumiin ja hahmoihin. Vaikka kauden pääantagonisti on arvattavissa heti ensimmäisten neljän minuutin jälkeen, pysyy Symphogear G silti mielenkiintoisena. Se tosin jättää jokaisen jakson cliffhangeriin, minkä takia G sopii paremmin maratoonattavaksi.

Antagonistit, Finéksi itseään kutsuva porukka, saavat yhtälailla ruutuaikaa kuin protagonistitkin. Kummatkin puolet kamppailevat toistensa lisäksi myös paljon omien ongelmiensa kanssa. Erityisesti Finén keulakuva, Maria, painiskelee menneisyyden luurankojen ja tämän hetkisen tehtävänsä välillä. Omituista kyllä, vaikka katsojalle tulee selväksi Marian ja Kanade Amoun yhtäläisyys (Linker ja Gungnir), asiaa ei oteta millään tavalla enempää esille. Jopa Tsubasa, jota luulisi kiinnostavan edes vähän, antaa koko jutun olla yhden replan jälkeen. Tätä ongelmaa lukuunottamatta sarja käsittelee kaikki konfliktit puolesta riippumatta, niin hahmojen sisäiset kuin niiden välisetkin.

Teknisestikin Symphogear G on edeltäjäänsä parempi, niin animointia kuin ääntäkin ajatellen. OSTit ovat loistavia ja insertit pelaavat hyvin yhteen hahmojen kanssa. Nana Mizuki tekee loistosuorituksen Tsubasana ja Miyuki Sawashirollekin on löydetty tilaa itse Finénä muutaman replan verran.

Shingeki no Kyojin, katsottu 25/25

Ennakkohypesarjaksi SnK vetää homman kotiin paljon paremmin kuin SAO. Loppukausi ei vieläkään tarjoa sivuhahmojen kaikkea potentiaalia, mutta mangaa lukemalla selviää, ettei ole tarkoituskaan. Joitain asoita on mm. viimeisissä jaksoissa muuteltu, että kaikki jaksot tulisi hyvin käytettyä, mikä herättää hieman ristiriitaisia tunteita. Osa pitkittämisestä tuntuu väkinäiseltä, mutta varsinkin taistelukohtauksien pidentäminen on osattu hoitaa onnistuneesti. Ihan kaikkia kohtia ei ole laitettu kronologisesti oikeille paikoilleen, mutta ylipäänsä sen tarpeellisuus on vähän makuasia.

SnKn tunnelman luonti OSTeilla on sen vahvimpia puolia. Myös animointiin on pistetty rahaa, muuhunkin kuin openingiin, vaikka paikoitellen laatu onkin heikompaa. Anime tulee luultavasti myymään hyvin ja toista kautta sopii odottaa vuoden tai parin päästä riippuen mangan tarinallisesta etenemisestä. Mangan perusteella toinen kausi tulisi ainakin aluksi keskittymään enimmäkseen sivuhahmoihin, kuten Ymiriin ja Christaan.

Stella Jogakuin Koutou-ka C³-bu, katsottu 13/13
Päähenkilö Yura Yamaton nousu ja tuho airsorfissa kiteytyy 12 jaksoon (13. jakso vain rölläillään). Alku antaa kovasti sen vaikutelman, että tässä on taas yksi kiva kerhoanime, mutta ensivaikutelma pettää. Vauhtiin päästyään Yuralla alkaa mennä vähän liiankin lujaa ja toisen koulun joukkueen voittamisesta tulee hänelle pakkomielle. Onnellinen loppu sarjalla toki on, mutta varsinkin Yura saa aika paljon kakkaa niskaansa ennen sitä ja jakelee sitä muillekin joukkuetovereilleen. Animointilaadultaan C³-bu heittää häränpyllyä, mutta muuten kyseessä on ihan kiva anime. Opetuksena on, että jos ottaa harrastuksen liian vakavasti, tulee todennäköisesti paha mieli.

Toaru Kagaru no Railgun S, katsottu 24/24
Kesän toinen jatkokausi loistaa myös huomattavana kehityksenä ensimmäiseen verrattuna. Railgun tunnetaan osittain siitä, että anime on täynnä yksittäisiä fillereitä, joilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Railgun S jättää yhtä jaksoa lukuunottamatta yksittäiset fillerit pois ja keskittyy juonen etenemiseen. Kauden viimeiset n. kahdeksan jaksoa ovat animeoriginaali arcia, jolla lähinnä heitetään kasa tuttuja hahmoja naamalle, koska näitä ei Sisters arcin aikana pahemmin, tai ollenkaan, näy.

Kukaan ei liiku! Mugino nousi väärällä jalalla.

Jälkimmäinen arc, kutsuttakoon sitä Febri arciksi, ottaa selvästi teemakseen kaverin auttamisen, mikä myös kompensoi Misakan yksinäistä pelastusretkeä Sisters arcissa. Hahmokemiaa ei paljoa käsitellä juuri edellämainitusta syystä. Febri arc on aluksi kevyttä pyörimistä ja loppua kohden laitetaan toimintavaihde päällä ja mennään lujaa. Koko arc on siitä vähän hölmö, ettei sillä tunnu olevan mitään muuta tarkoitus kuin hahmojen lätkiminen ja viimeisten jaksojen käyttäminen johonkin. Vähemmän tunnettujen hahmojen kyvyt voivat herättää kysymyksiä, mikä hieman syö varsinkin viimeistä jaksoa.

Animeadaptaationa ja erityisesti jatkokautena Railgun S on katsomisen arvoinen vähintäänkin sarjan faneille.

Kesäkausi lyhyesti:
Paras sarja: Senki Zesshou Symphogear G
Taas vietiin ykköspaikka Shingeki no Kyojinin nenän edestä. Tällä kertaa siitä syystä, että SnK jättää hahmonsa hirveän yksiylotteisiksi, mitä ne eivät todellakaan ole. Parempaan olisi pitänyt pystyä.

Paras opening/ending/insert: Jiyuu no Tsubasa - Linked Horizon (Shingeki no Kyojin 2. OP)
Tällä kertaa parhaan biisin paikasta taisteli peräti kolme biisiä, tämä, Fushichou no Flamme (Nana Mizuki ja Yoko Hikasa, Symphogear G insert) ja Vitalization (Nana Mizuki, Symphogear G OP). Valinta oli vaikea, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että Jiyuu no Tsubasa on näistä dynaamisin, mutta kahdessa muussa on Nana Mizuki. Fushichou no Flamme tippui lopulta heikoimman TV version takia, vaikka Nana Mizukin ja Yoko Hikasan duetto onkin parasta ikinä. Vitalization ei yltänyt fiilismittarissa samoihin sfääreihin kuin Jiyuu no Tsubasa, joten SnK:n toinen OP lunastaa paikkansa kauden biisinä.