Vuosi 2013 - paskamyrskyjä ja mielipiteitä (JA PAIKKALIPUT!)

Ennen vuoden päättymistä vielä nopea katsaus kaikkeen ja vähän muuhunkin, mitä vuoden 2013 aikana ehti tapahtua. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta on takana loppufiiliksiltään ihan hyvä vuosi, paitsi ehkä animen suhteen. Varsinkin loppuvuosi ei jaksanut kauheasti innostaa ja kummatkin syyskauden postaukset jäi tekemättä. Tällä kertaa en linkitä postauksia tähän erikseen, vaan ne saa kukin halutessaan kurkata tuosta oikealla olevasta blogiarkistosta.

Anime
Koko vuosi, talvikautta lukuunottamatta, oli hyvin jaksamaton. Tänä vuonna ei tullut kauhean montaa sarjaa, joista jaksoin tosissani innostua. Se näkyi varsinkin loppuvuodesta, kun ainoa syyskauden sarja, jonka sain katsottua loppuun oli Galilei Donna (sekin muuten lässähti viimeisessä jaksossa). Talvikauden sarjoja sain seurattua suht. hyvin aikataulussa. Kevät meni länsiviihteen parissa. Kesästä en muista paljoa mitään, mutta finaalipostauksesta päätellen silloin tuli katsottua eniten anime koko vuonna.

Manga
Siirryin vuoden aikana lukemaan enemmän mangaa kahdesta syystä. Koneeni temppuilun takia en viitsi katsoa animea pahemmin ja mangan luku on helpompi lopettaa ja jatkaa samasta kohdasta, mihin jäi. Erityisesti kesällä tuli etsittyä uusia sarjoja luettavaksi, suurin osa MALin listalle päätyneistä oli lyhyitä yuri-sarjoja. Oikeastaan ainoat mainitsemisen arvoiset sarjat, jotka löysin vuoden aikana, ovat Omoi no Kakera ja Bokura no Kiseki. Jälkimmäinen päätyi luettavaksi artin perusteella. Niin animen kuin mangankin saralla kiinnitän paljon huomiota visuaaliseen ilmeeseen ja Girl Friendsiä en kykene lukemaan tämän takia ollenkaan.

Conit
Yksi paskamyrsky, kaksi Desuconia ja PAIKKALIPUT! Conivuosi 2013 ei pitänyt sisällään kauheasti mitään uutta. Tracon menetti pisteitä joidenkin pettymysten takia, mutta muuten kaikki sujui mallikkaasti. Animeconin jätin tänä vuonna väliin liian suurten matkakustannusten takia. ja hyvä niin, kuulin nimittäin jälkeenpäin juttua, että coni ei ollut odotusten mukainen.

Muuta höpönpöpöä
Mangan lisäksi lisäsin länsimaalaisen viihteen kuluttamistani huomattavasti. Tästä jotain kertoo se, että kävin syksyllä katsomassa neljä leffaa kahden kuukauden sisällä ja keskimäärin käyn kerran kahdessa kuukaudessa. Lisäksi katsoin ainakin 11 tuotantokautta erilaisia sarjoja, osa pidempiä yli 20 jakson kausia, ose lyhyempiä. Näiden lisäksi neljä kautta on myös vielä tällä hetkellä kesken, kaksi jenkeissä ja kaksi Suomessa.

Syksyn hiljaisuuteen ei ole syynä yleinen lannistaja, syys masennus, vaan tällä kertaa ainakin meni tosiaan länsisarjoihin ja kirjoittamiseen. Koko marraskuu mennä hurahti NaNoWriMoa kirjoittaessa ja ylpeydekseni onnistuin saamaan sen valmiiksi. Joulukuun tuhersin luonnosvihkooni eri Pokemoneja sen mukaan, mikä on milläkin peruteella suosikkini.

Mielivaltainen animevuosiranking 2013:
Paras animebiisi: Jiyuu no Tsubasa
Ihan vaan koska kaikki se fiilis, mitä tästä biisistä tuli.

Paras anime: Toaru Kagaku no Railgun S
miksei Shingeki no Kyojin ole taaskaan korkeimmalla korokkeella? Koska SnK ei mielstäni sitä ansaitsi, thats it. Railgunin toisen kauden suurin ongelma oli sen loppuun heitetty filler arc, joka hettiin vain selvittämään yhden hahmon kohtalo ja täyttämään muuten vapaaksi jäävät jaksot. Febri arc on niin kamalaa kuraa, ettei sitä pitäisi olla olemassa. Aion siis teeskenellä, ettei sitä ole olemassa ja näin Railgun S vie vuoden 2013 mielivaltaisesti parhaan animen tittelin.

Paskin anime: Senran Kagura
Ehdolla oli tänä vuonna monta. Voittajaksi(?) kuitenkin laitoin sen, jonka katsominen oli täyttä tuskaa ja droppaaminen tapahtui aikaisessa vaiheessa. Senran kagura ei ainostaan ollut surkea mainos, vaan totaalinen häpeäpilkku. En edes ole varma enää, oliki siinä tarkoitus olla joku juonikin.

Kultakalamechaista Uutta vuotta!

Lopuksi
On mahdollista, että innostuessani, kasaan jonkinmoisen yhteenvedon syyskaudesta, mutta se on aika epätodennäköistä (suurin osa sarjoista oli sen verran huonoja). Blogi tuskin aktivoituu tästä kauheasti muutenkaan, ainakaan ennen tammikuun loppua, jolloin vuorossa on taas talvikauden aloituspostaus.

Kesäkausi 2013, finaali

Ulkona sataa jo vettä ja on kylmää ja ikävää, mutta koitan silti jaksaa pitää tätä blogia pystyssä, vaikka sitten peiton alta käsin. Kesäkausi oli hienon ja huonon animen aikaa, eikä droppailulta säästytty taaskaan. Mikä lienee siinä mielessä hyvä asia, ettei ainakaan tuhlaantunut liikaa aikaa huonolle animelle. Kesäkauden alku-ulinat löytyvät täältä.

Fate/kaleid liner Prisma☆Illya, katsottu 10/10
Droppausuhan altakin voi nousta ja sen tämä sarja totisesti tekee. Tositoimiin päästyään Prisma☆Illya on viihdyttävä ja visuaalisesti kaunis. Siinä on edelleen joitain söpönpöpönhöpön-kohtia, joita mieluummin eläisin ilman, mutta muuten kyseessä on oiva pakkaus. Muille TYPE-MOONin sarjoille ominaista totisuutta saadaan odottaa jonkin aikaa, mutta sitäkin nähdään lopulta. Alkuperäisteokseen tutustumattomalle näyttää kuitenkin siltä, että kyseessä on loppujen lopuksi tarina kahden tytön ystävyydestä ja miten siihen päästään niinkin epätavallisissa olosuhteissa. Prisma☆Illyaa on muuten tulossa toinenkin kausi vielä määrittämättömänä ajankohtana ja ymmärtääkseni toisen kauden meininki tulee olemaan jotain muuta kuin häröpalloja ja söpöilyä.

Free!, katsottu 12/12

Kesken kauden mukaan lähtenyt Free! jatkoi loppuun asti, vaikkei anime genreltään ole lähelläkään omaa mukavuusaluettani. Pinnallisin puolin kyseessä on paljon homoiluviitteitä sisältävä, jonnekin urheilun ja koulukerhojen välimaastossa uiva anime, mutta hahmoista löytyy onneksi muutakin syvyyttä sen verran, ettei koko 12 jaksoa mene ihan harakoille. Mitään suuria mullistuksia Free! ei tarjoa, mutta genreihin kangistuneelle, hienoa animointia arvostavalla se voi olla kokeilun arvoinen sarja. Animointi on vähintään passelia ja joihinkin kohtauksuun on panostettu oikein erityisesti. Seiyuulistaa en ole erikseen tutkinut, mutta ainakin kuulutuntumalla kaikki roolit naksahtivat hyvin paikoilleen.


Genei wo Kakeru Taiyou, katsottu 4/13, dropattu

Tarkoitus oli antaa tällä sarjalle vielä yhden jakson mittainen mahdollisuus, mutta en koskaan jaksanut etsiä sitä viidettä jaksoa ruudulle. Kakeru Taiyou jää nyt täysin vaille minkäälaista arvostusta tai loppuarviota, koska en jakele tuomioita dropatuille sarjoille. Poikkeuksena toki äärimmäisen paskat teokset, jotka eivät ansaitse olla olemassa, saati tulla katsotuiksi.

Gin no Saji, katsottu 11/11
Lopulta hieman yli keskinkertaiseksi jäävä Gin no Saji ratsastaa aika pitkälle pelkällä alkuperäisteoksen tekijän nimellä. Kuten jo kauden aloituspostauksessa totesin, sarja on taattua Arakawaa animenakin, muttei valitettavasti mitään muuta. Asiaa ja huumoria kyllä riittää nimetyistä possuista aina työkoneisiin asti, mutta kuten moni muukin kesän sarja, mitään vallankumousta on turha odottaa. Gin no Saji peruslaatuinen sarja kaikin puolin jopa niin pitkälle, ettei siitä jää edes mitään sanottavaa. Mangaankin on vaikea verrata, kun en ole sitä lukenut. Toinen kausi tulee ensi talvena, luultavasti taas noitaminA-paikalla.

Ginga Kikoutai Majestic Prince, katsottu /24

Tarkoitatko failata majesteettisesti?

Majesteettisten pettymysten prinssi jätti kylmäksi. Sarja lähtee tasaiseen laskuun puolen välin tienoilla eikä ylöspäin ole paluuta. Hahmojen välinen kemia pysyy paljolti samana paljastuksista huolimatta, mikä syö sarjan mielekkyyttä entisestään. Oikeastaan ainoa hahmokehitys nähdään yhdellä sivuhahmolla, joka siirtyy avustajasta komentajaksi. Taistelukohtaukset olisivat kivaa katsottavaa ja sarjan ainoa pelastava osa, ellei niitäkin pilattaisi turhalla hahmon X perään vinkumisella. Majestic Prince nostaa kysymyksiä varsinkin päähenkilö Izurun yhteisestä menneisyydestä Teorian kanssa, mutta mitään ei lopulta paljasteta. Heidänkään välinsä eivät saa minkäänlaista loppuratkaisua.

Senki Zesshou Symphogear G, katsottu 13/13

Missä ensimmäinen kausi lähtee kokonaan lapasesta, pysyy toinen kausi selkeässä juonessa kiinni. Symphogear G(ay) on huomattava parannus ensimmäiseen kauteen verrattuna ja vielä paremman siitä tekee se, että G viittaa ensimmäisen kauden tapahtumiin ja hahmoihin. Vaikka kauden pääantagonisti on arvattavissa heti ensimmäisten neljän minuutin jälkeen, pysyy Symphogear G silti mielenkiintoisena. Se tosin jättää jokaisen jakson cliffhangeriin, minkä takia G sopii paremmin maratoonattavaksi.

Antagonistit, Finéksi itseään kutsuva porukka, saavat yhtälailla ruutuaikaa kuin protagonistitkin. Kummatkin puolet kamppailevat toistensa lisäksi myös paljon omien ongelmiensa kanssa. Erityisesti Finén keulakuva, Maria, painiskelee menneisyyden luurankojen ja tämän hetkisen tehtävänsä välillä. Omituista kyllä, vaikka katsojalle tulee selväksi Marian ja Kanade Amoun yhtäläisyys (Linker ja Gungnir), asiaa ei oteta millään tavalla enempää esille. Jopa Tsubasa, jota luulisi kiinnostavan edes vähän, antaa koko jutun olla yhden replan jälkeen. Tätä ongelmaa lukuunottamatta sarja käsittelee kaikki konfliktit puolesta riippumatta, niin hahmojen sisäiset kuin niiden välisetkin.

Teknisestikin Symphogear G on edeltäjäänsä parempi, niin animointia kuin ääntäkin ajatellen. OSTit ovat loistavia ja insertit pelaavat hyvin yhteen hahmojen kanssa. Nana Mizuki tekee loistosuorituksen Tsubasana ja Miyuki Sawashirollekin on löydetty tilaa itse Finénä muutaman replan verran.

Shingeki no Kyojin, katsottu 25/25

Ennakkohypesarjaksi SnK vetää homman kotiin paljon paremmin kuin SAO. Loppukausi ei vieläkään tarjoa sivuhahmojen kaikkea potentiaalia, mutta mangaa lukemalla selviää, ettei ole tarkoituskaan. Joitain asoita on mm. viimeisissä jaksoissa muuteltu, että kaikki jaksot tulisi hyvin käytettyä, mikä herättää hieman ristiriitaisia tunteita. Osa pitkittämisestä tuntuu väkinäiseltä, mutta varsinkin taistelukohtauksien pidentäminen on osattu hoitaa onnistuneesti. Ihan kaikkia kohtia ei ole laitettu kronologisesti oikeille paikoilleen, mutta ylipäänsä sen tarpeellisuus on vähän makuasia.

SnKn tunnelman luonti OSTeilla on sen vahvimpia puolia. Myös animointiin on pistetty rahaa, muuhunkin kuin openingiin, vaikka paikoitellen laatu onkin heikompaa. Anime tulee luultavasti myymään hyvin ja toista kautta sopii odottaa vuoden tai parin päästä riippuen mangan tarinallisesta etenemisestä. Mangan perusteella toinen kausi tulisi ainakin aluksi keskittymään enimmäkseen sivuhahmoihin, kuten Ymiriin ja Christaan.

Stella Jogakuin Koutou-ka C³-bu, katsottu 13/13
Päähenkilö Yura Yamaton nousu ja tuho airsorfissa kiteytyy 12 jaksoon (13. jakso vain rölläillään). Alku antaa kovasti sen vaikutelman, että tässä on taas yksi kiva kerhoanime, mutta ensivaikutelma pettää. Vauhtiin päästyään Yuralla alkaa mennä vähän liiankin lujaa ja toisen koulun joukkueen voittamisesta tulee hänelle pakkomielle. Onnellinen loppu sarjalla toki on, mutta varsinkin Yura saa aika paljon kakkaa niskaansa ennen sitä ja jakelee sitä muillekin joukkuetovereilleen. Animointilaadultaan C³-bu heittää häränpyllyä, mutta muuten kyseessä on ihan kiva anime. Opetuksena on, että jos ottaa harrastuksen liian vakavasti, tulee todennäköisesti paha mieli.

Toaru Kagaru no Railgun S, katsottu 24/24
Kesän toinen jatkokausi loistaa myös huomattavana kehityksenä ensimmäiseen verrattuna. Railgun tunnetaan osittain siitä, että anime on täynnä yksittäisiä fillereitä, joilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Railgun S jättää yhtä jaksoa lukuunottamatta yksittäiset fillerit pois ja keskittyy juonen etenemiseen. Kauden viimeiset n. kahdeksan jaksoa ovat animeoriginaali arcia, jolla lähinnä heitetään kasa tuttuja hahmoja naamalle, koska näitä ei Sisters arcin aikana pahemmin, tai ollenkaan, näy.

Kukaan ei liiku! Mugino nousi väärällä jalalla.

Jälkimmäinen arc, kutsuttakoon sitä Febri arciksi, ottaa selvästi teemakseen kaverin auttamisen, mikä myös kompensoi Misakan yksinäistä pelastusretkeä Sisters arcissa. Hahmokemiaa ei paljoa käsitellä juuri edellämainitusta syystä. Febri arc on aluksi kevyttä pyörimistä ja loppua kohden laitetaan toimintavaihde päällä ja mennään lujaa. Koko arc on siitä vähän hölmö, ettei sillä tunnu olevan mitään muuta tarkoitus kuin hahmojen lätkiminen ja viimeisten jaksojen käyttäminen johonkin. Vähemmän tunnettujen hahmojen kyvyt voivat herättää kysymyksiä, mikä hieman syö varsinkin viimeistä jaksoa.

Animeadaptaationa ja erityisesti jatkokautena Railgun S on katsomisen arvoinen vähintäänkin sarjan faneille.

Kesäkausi lyhyesti:
Paras sarja: Senki Zesshou Symphogear G
Taas vietiin ykköspaikka Shingeki no Kyojinin nenän edestä. Tällä kertaa siitä syystä, että SnK jättää hahmonsa hirveän yksiylotteisiksi, mitä ne eivät todellakaan ole. Parempaan olisi pitänyt pystyä.

Paras opening/ending/insert: Jiyuu no Tsubasa - Linked Horizon (Shingeki no Kyojin 2. OP)
Tällä kertaa parhaan biisin paikasta taisteli peräti kolme biisiä, tämä, Fushichou no Flamme (Nana Mizuki ja Yoko Hikasa, Symphogear G insert) ja Vitalization (Nana Mizuki, Symphogear G OP). Valinta oli vaikea, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että Jiyuu no Tsubasa on näistä dynaamisin, mutta kahdessa muussa on Nana Mizuki. Fushichou no Flamme tippui lopulta heikoimman TV version takia, vaikka Nana Mizukin ja Yoko Hikasan duetto onkin parasta ikinä. Vitalization ei yltänyt fiilismittarissa samoihin sfääreihin kuin Jiyuu no Tsubasa, joten SnK:n toinen OP lunastaa paikkansa kauden biisinä.

Tracon 8 - Kukaan ei saanut (paikkalippuja)

Tracon 8 on ohi ja taas on aika palata ankeaan arkeen kirjoittelemaan raporttia. Olin ensimmäistä kertaa ohjelmanpitäjänä ja jännitystasot olivat niin korkealla, etten oikeastaan edes huomannut conin lähestymistä ennen kuin perjantai-iltana. Otan muuten mieluusti vastaan palautetta  "Stand up! - Cardfight!! Vanguardin rikottu mekaniikka"-paneelista ja välitän sitä eteenpäin muillekin panelisteille.

Jonotus- ja ruuhkacon

Traconin lippuluukulla on vain eioo:ta.

Tracon oli tuskin päässyt lauantaina käyntiin, kun kävijät saivat ensimmäisiä ulinan aiheita. Tracon myi loppuun 10.20 jättäen monia kiinnostuneita ulkopuolella, mikä taas herätti katkeruutta vielä useammissa. Olisin vähän ymmärtäväisempi, jos ennakkomyyntiä ei olisi ollut ollenkaan ja tuntien jonotuksen jälkeen luukulla olisi ollut tarjota vain eioo:ta. Ennakkomyynti kuitenkin alkoi jo helmikuussa Frostbitessa (?) ja jatkui elokuulle asti. Aikaa siis oli riittämiin. Jos joku haluaa riskeerata oman sisäänpääsynsä lykkäämällä lipun oston coniaamuun asti, voi syyttää vain itseään jäädessään ulos. Lippuja oli coniaamuna n. 750 ja oli jonokin aikamoinen jo yhdeksältä aamulla. Jopa ohjelmanpitäjien ja muiden ilmaislipullisten jono oli kuuleman mukaan aikamoinen kymmenen maissa (paneeliporukkamme määräsin jo yhdeksäksi paikalle). Ohjelmiinkin oli näyttäviä jonoja, mutta itse pääsin todistamaan vain cosplaykisaan johtavia.

Sorsapuistosalissa vallitsi ruuhka. Myyntipöytien ruuhkaisuus on ikuinen valituksen aihe, mutta sitä ei kuitenkaan ole auttaminen oikeastaan millään muulla kuin oman ajoituksen ja katsottavien pöytien tarkalla valinnalla. Tietyt pöydät vetävät conikansaa enemmän puoleensa ja esim. suosittujen ohjelmien aikana salissa on yleisesti ottaen enemmän tilaa kulkea. Tampere-talosta ei löydy parempaa paikkaan myyntipöydille, eikä kukaan halua palata Animecon 2008 aikaan ja siirtää pöytiä käytäville.

Conipaikkana Tampere-talo on otettu todella hyvin haltuun, vaikka joidenkin miittien tilat aiheuttivat ongelmia, kun innokkaita suorastaan tulvi paikalle. Itse en ainakaan törmännyt samalla tavalla täysiin saleihin kuin viime vuonna, mikä voi tosin johtua vähäisestä ohjelmissa juoksustani ja/tai yleisestä kiinnostuksesta. Sorsapuisto näytti olevan monen conittajan suosikkipaikka ainakin lauantaina, mikä helpotti tilannetta sisällä huomattavasti (viime vuonna satoi). Syytä varmasti olikin, sillä Traconin laskujen mukaan conissa oli 5 477 kävijää.

Paikkaliput!!!

Tänä vuonna Traconissa ei tuntunut mikään menevän putkeen. Ohjelmasalien tekniikka ei pelannut (ei onneksi osunut omalle kohdalle), cosplayesityksen valot mättäsivät ja ison salin ohjelmiin ei jaettu paikkalippuja. Siis mitä vittua!? Joku tiedusteli asiaa Facebookissa jo muutamaa viikkoa ennen conia, enkä ollut uskoa lukemaani. Kävin lauantaiaamuna vielä varmistamassa asian infosta ja sain selitykseksi, että paikkalipuilla muodostuisi kaksi jonoa, lippujono ja sisäänpääsyjono. Paikkalippujen puute on aiheuttanut aikamoisen palautevirran ja ihan syystä. Minäkin seisoin lauantaina cosplayjonossa tunnin vain, koska halusin varmistaa hyvät paikat. Lisäksi missasin puhallinorkesterin konsertin kokonaan. Eikä edes puhuta ruuhkasta ja käytävien tukkeutumisesta, mitä jonottaminen monissa paikoissa aiheutti. Paikkalipuilla olisi päästy yhdellä jonolla harkitussa paikassa ja saliin mahtuminen olisi ollut tiedossa hyvissä ajoin halukkailla. Epävarmuus hankaloitti monen ihmisen conittamista. Eikö kukaan enää ajatelle lap-... kävijöitä?

Ensin puuttuu paikkaliput, sitten käytöstavat.

Nostan hattua kaikille WCS-karsintaan tänä vuonna osallistuneille. Viime vuonna useammaltakin suunnalta tulleet rohkaisupuheet taisivat tehota, kun osallistujamäärä nousi nyt yli puolella. Onnittelut Hootille ja Ilonalle karsintavoitosta. Sen sijaan täytyy ilmaista pettymykseni sunnuntain kisan yleisöä kohtaan. Homma ei lähtenyt ainoastaan lapasesta vaan karkasi täysin käsistä. Todella muokkamaista huudella ja vihellellä koko ajan perään, kun vänkäri(?) siirtää rekvisiittaa. Kyseinen henkilö saattoi nauttia saamastaan huomiosta ainakin tiettyyn pisteeseen asti, mutta kaikki eivät edes yleisössä välttämättä arvosta sitä samalla tavalla, saati pidä sitä hauskana. Kaikista pahinta oli, että huutelu jatkui, vaikka seuraava esitys oli alkamassa. HÄVETKÄÄ! Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tietää, miten käyttäydytään. Osavastuu oli myös juontajalla, koska liiasta villiintymisestä olisi mielestäni pitänyt hänen huomauttaa, tai kenen tahansa, mutta ei. Voitte olla varmoja, että ensi kerralla kun samanlaista käytöstä esiintyy eikä kukaan lavalta laita sille stoppia, huudan yleisöstä itse, että "päät umpeen". Joku roti pitää olla.

Kukaan ei saanut (mitään)

Muun ohjelman suhteen ainoa, mistä jäi mitään hampaankoloon oli "Titaanit - ihmiskunnan tuho ja toivo"-luento Shingeki no Kyojinista (Attack on Titan). Luennon kohderyhmänä oli ilmeisesti sarjan jo lukeneet, koska se spoilasi myös animea pidemmälle, mutta se silti kävi koko tämänastisen tarinan ja hahmot läpi systemaattisesti. Luento ei siis soveltunut sarjaa lukemattomille spoilervaaran takia, muttei ollut tarpeeksi syväluotaava sarjaa lukeneille. Keskeneräisistä sarjoista puhuminen on aina vaikeaa juuri lähestymistavan valinnan vuoksi, mutta ajoituksellisesti Tracon oli luennolle optimaalisin paikka. Myöhemmin syksyllä ei ole enää sopivaa conia, joka ajoittuisi hyvin SnK:n loppumisen kanssa ja Yukiconin/Frostin aikaan hype voi olla jo ohi. Spoilereista kuitenkin varoitettiin niin ohjelmakuvauksessa kuin luennon alussakin, joten siitä syyttäminen on perusteetonta. Tähän astisen tarinan olisi kuitenkin voinut käsitellä jollain muulla tavalla kuin puhtaalla listalla.

Lisäpisteitä Tracon saa tänä vuonna Vedetään animesta -pikaohjelmalla, joka oli saman henkilön pitämä kuin viime vuoden Vedetään Hatusta Goes Anime. Ohjelma oli jossain määrin jopa edeltäjäänsä viihdyttävämpi, koska yleisöstä vapaaehtoisiksi tulleet esiintyjät heittivät niin erilaista läppää. Lähtökohta oli myös eri, koska tällä kertaa viihdyttävyys oli täysin yleisön osallistumisesta ja heidän improvisaatiokyvyistään kiinni, toisin kuin viime vuonna ennaltamäärätyllä porukkalla, jolla olisi olettanut olevan jotain valmistakin settiä. Alkukankeudesta huolimatta ohjelma oli todella viihdyttävä, varsinkin kun sosiaalisista estoista päästiin ja monet uskaltautuivat eteen.

Äkkiä, ettei Linnanjuhlat pääse saastuttaan Tampere-taloa.

Kokonaisuudessaan Tracon 8 oli "ihan kiva" con. Mitään siitä ei pahemmin jäänyt käteen, paitsi kourallinen mielipiteitä erinäisistä järjestelyistä (paikkaliput!) ja 18 kirjaa Bleachiä. Suomen suurimmaksi animetapahtumaksi, Tracon oli tullut jopa jokin verran alaspäin viime vuodesta juurikin suhteellisen yksinkertaisten järjestelytöppäyksien takia. Yleistunnelma Tampere-talossa oli kuitenkin taas mitä mainioin, joten ihan pilalle ei se sekään viikonloppu mennyt vastoinkäymisistä huolimatta.

Tracon 8 lyhyesti:

+ paljon pareja WCS-karsinnassa

+ hienoja ihmisiä ja keskusteluita, varsinkin keskellä yötä

+/- paneeli meni alkukangisteluja lukuunottamatta hyvin, eikä ketään syöty edes jälkeenpäin
+/- en löytänyt mitään kivaa figua/pehmoa, mutta ainakin suurin osa rahoista säästyi

- EI PAIKKALIPPUJA ISON SALIN OHJELMIIN!!!

- sunnuntain kisayleisö, hukkasitteko käytöstapanne

- paikkaliput!

- sössin aina jotain

- joko mainitsin paikkaliput

Frostbite 2014 K-18 - kun paska lensi tuulettimeen

Suomen coniskenessä kuohuu, nimittäin yli ja kovaa. Desuconin pääjärjestäjäksi uudelleen valittu Jussi "niidel" Kari kirjoitti desublogissa, että vuoden 2014 Desucon Frostbite tulee olemaan K-18. Kyseessä on Suomen ensimmäinen ikärajallinen con. Odotetusti tästä on syntynyt melkoinen määrä valitusta, kitinää ja vasta-argumentteja, miksi koko homma on perseestä tai ikäraja liian korkea.

Ikärasismia? Tuskin

Monen ja useamman reaktio uutiseen.

Aikana ennen Desuconia sisäänpääsymaksut saivat ihmiset hyppimään seinille ja vuodattamaan katkeria kyyneleitä ympäri internetiä. Kun siitä valituksesta on päästy yli, seuraavana kynnyksenä ovat ikärajat. Saako niitä olla vai loukkaavatko ne conittajien herkkää sielua? Saako rajan vetää yksinkertaisesti iän mukana tulevaan viisauteen vedoten? Ikä on helpoin tapa rajoittaa kävijöitä, vaikka se johtaakin aika koviin yleistyksiin. Ymmärrän, että ikärajan vetäminen kismittää varsinkin niitä, jotka ovat/tuntevat alaikäisiä kunnon harrastajia ja animen ja mangan kuluttajia. On ihmisiä, jotka osaavat suhtautua ikäistään kypsemmin asioihin. Jotkut täysi-ikäiset voivat vastaavasti olla täysiä hulligaaneja. Totuus on kuitenkin se, että yleensä 18 vuotta täyttäneet ovat sivistyneempiä kuin esim. 16-vuotiaat ja myös käyttäytyvät sen mukaan. Sitä paitsi, jos joku todella voi väittää olevansa henkisesti täysi-ikäisen tasolla, on syytä katsoa peiliin ja miettiä hetki, kannattaako koko ikärajasta valittaa. Valistuneen mielipiteensä voi toki esittää ilman turhaa angstia, mutta barrikadeille ei kannata nousta yhden conin takia. Ja vaikka käytäntö jatkuisi tulevaisuudessa, niin kaikkihan me vanhenemme, jopa alaikäiset ulisijat.

"Olen tehnyt niska limassa cossia, mutta nyt en pääsekään coniin. Voi tuskaa!"

Cosplayn esille ottaminen jonkinlaisena perusteena ottaa minua suunnattomasti päähän. Cosplayjaaja EI ole automaattisesti animeharrastaja! Desucon panostaa nimenomaan animeohjelmaan ja on täysin väärin ajatella, että anime- ja cosplayohjelma tarkoittaisivat jotenkin samaa. On tietysti ihmisiä, jotka ovat kumpaakin, mutta se ei saa olla oletuksena, kun joku toteaa olevansa jompikumpi.

Toisin kuin jotkut ilmeisesti kuvittelevat, Desuconin kävijämäärä ei koostu 90% cossaajista vaan monet ihan oikeasti tulevat laadukkaan ohjelman takia. Jos näin ei ole - ja olen puolisokea, kun en näe millaista porukkaa Desuissa kulkee - niin liput ovat menneet täysin ohi kohderyhmän ja radikaalit rajoitukset ovat täysin aiheellisia. Jos coniin ei tulla ohjelman takia, niin minkä sitten? Photoshootteja voi järjestää kaveriporukallakin ja ottaa itse selvää missä on hienoja ympäristöjä ja miten kamerasta saa eniten irti. Kaikista omituisinta on voivotella, että kerrankin kun cossi olisi ajoissa valmis, ei pääsekään coniin Conien järjestäjät eivät ole velvoitettuja pitämään coneja ja myymään lippuja sen mukaan, miten cossaajien puvut valmistuvat. Varsinkin kun kyse on animeen painottuvasta conista. Ihmiset ovat osoittaneet uskomatonta ylimielisyyttä sen suhteen, kenelle ja milloin coneja pitäisi pitää. Jos jokin asia ei miellytä, kannattaa harkita muita coneja (niitä on Suomessa pilvin pimein) tai harkita oman järjestämistä.

Mut kun kaikki muutkin

Jos Desuconin ohjelmasta ei löydä mitään kiinnostavaa, vika on kävijässä. Kävijä on nimittäin väärässä paikassa. Desucon kärsii tässä asiassa jonkin verran maineestaan yleistikin laadukkaana conina. Hyvin järjestettyyn coniin änkeävät mielellään sellaisetkin ihmiset, jotka eivät tule ensisijaisesti ohjelman takia. Suosio houkuttelee paikalle niin hengaajat kuin cossaajatkin ja nämä puolestaan vievät lippuja ohjelmasta kiinnostuneilta, varsinaiselta kohderyhmältä.

Koska conin on kuitenkin vaikea valita kävijöitään muulla kuin ikärajoilla, valinta jää useimmiten kävijän harteille. Mietitään, onko rahaa, aikaa, kiinnostavaa ohjelmaa ja monella vaikuttaa myös menevätkö kaverit. Kaverien näkeminen on ilmeisesti todella iso motivoija, koska sen takia maksetaan lipusta vaikka 25 euroa. Se on aika kallis hinta, varsinkin kun lisätään matkat, majoitukset ja ruuat. Paljon halvemmaksi tulisi käydä vuorotellen kylässä säästyisi, majoitus- ja lippuhinnat eikä kaverien näkeminen olisi kiinni conien ajankohdista kiinni. Jos kaverien näkeminen on conissa käymisestä kiinni, kannattaa hankkia parempia kavereita. 

Reaktioni suurimpaan osaan kommenteista.

Kaikille jotain eikä kenellekään mitään

Yksi ehdotus on ollut järjestää kokonaan uusi con, jonka ikärajaksi tulisi K-18. Tarvitseeko Frostia, pienten palleroisten ekaa conia, pilata ikärajoilla? Huono argumentti on huono, koska yhtä lailla nuoremmille voisi järjestää oman uuden tapahtuman loppusyksylle tai talvelle. Jos joku vain jaksaisi tarttua ajatukseen ja järjestää kyseiselle ajalle conin, kävijöitä olisi varmasti. Ikärajattomia coneja on muuten maa täynnä, toisin kuin täysi-ikäisille rajattuja. Kukaan ei kuole siihen, että ihmisjoukko x eivät kerran vuodessa pääse yhteen coniin. Monilta jää coneja vuoden aikana väliin rahan tai ajanpuutteen vuoksi.

(Melkein) kaikkea kannattaa kokeilla

Loppujen lopuksi kyseessä on vain kokeilu, joten koko jutusta on turha alkaa itkemään. Ikärajojen käyttöönotosta on puhuttu jo vuosia, mutta mikään järjestäjätaho ei ole halunnut tarttua haasteeseen. Frostbite 2014 tulee toimimaan hyvänä testinä sille, kannattaako ikärajallisia, tai ainakaan täysi-ikäisille rajattuja, coneja pitää. Moni uhoaa, että jättää conin väliin, jos näin jyrkkää linjaa aletaan vetää. Rohkenen kuitenkin olla sitä mieltä, että conilla on oikeus valita kävijänsä erilaisilla rajoituksilla. Desuconin suosio on kasvanut vuosien aikana  niin paljon (viime kesän liput menivät 57 tunnissa), että halutun kohderyhmän tavoittamiseksi on tehtävä joitain rajauksia. Ikäraja on tehokkain valinta. Ei ole enää palkoa, että coni olisi täynnä hengaavia ernuja ja käytöstavoista piittaamattomia käytävien tukkijoita. Toinen mahdollisuus olisi suoraan ilmoittaa, että järjestävät toivovat nimenomaan animesta kiinnostuneiden ostavan lippuja, muiden kannattaa harkita kahdesti Se olisi kuitenkin ryöhkeän ja ylimielisen lisäksi todella sopimatonta käytöstä ja tulisi varmasti syömään kävijöitä vielä enemmän kuin ikärajat. K-18 tapahtumia on oikeasti kaivattu skenessä, mutta harvempi olisi valmis menemään coniin, joka ilmoittaa suoraan haluavansa vain tietynlaisia harrastajia. Ikärajatkin ovat kova keino, mutta siitä voi sentään kasvaa yli ja ympäri, luotaantyöntävästä ylimielisyydestä ei.

Kesäkausi 2013, aloitus

Mikä on tämä laiskamato, joka tuolillani istuu? Lienee blogasmus laiskimus. Kesä kausi näytti ennakkokuikuiluiden perusteella jäävän muutaman sarjan kaudeksi, mutta kuukauden katselun jälkeen se saa huomattavasti enemmän kehuja kuin kevät. Hyvältä tuntuvia sarjoja löytyy nimettäväksi asti eikä niitä ole tullut edes tarve lytätä, ainakaan pahasti. Ja ihan ettei pilvilinnoiksi menisi, löytyy katselulistaltani muutama tunnelman laskijakin.

Alkaneet sarjat:

Fate/kaleid liner Prisma☆Illya

Genei wo Kakeru Taiyou

Gin no Saji

Senki Zesshou Symphogear G: In the Distance, That Day, When the Star Became Music...

Stella Jogakuin Koutou-ka C³-bu

Fate/kaleid liner Prisma☆Illya, katsottu 2/12

Niin paljon kuin rakastan TYPE-MOONia ja Rin Tohsakaa, tähän täytyy vetää raja. Söpöt tytöt taikatyttöilemässä puhuvat taikakepit apuna? Ei. Voi olla, että Illyalla olisi jotain tarjottavaa tällaisellekin kyyniselle ulisijalle, mutta nyt täyttää pahasti siltä sarja siirtyy dropattujen listalle. On hyvin mahdollista, että katson jakson pari jossain kohtaa lisää, mutta senkin vain toisella korvalla, koska en voi sietää pinkkiä kimitystä.

Tutun oloinen asetelma.

Genei wo Kakeru Taiyou, katsottu 4/12

Promokuvien perusteella toivoisi, että luvassa on jotain hienoa. Sen sijaan luvassa onkin Puella Magi Madoka Magica 2.ynh ja söpöt(?) tytöt taistelemasa tarotkorteilla. Madoka Magican tästä tekee se, että nätin demonintapposarjan sijaan kyseessä on sufferointisarja, vieläpä hyvin samalla tavalla kuin Madoka. Deamonia nimiset hirviöt ottavat ihmisiä hallintaansa ja aiheuttavat kaikenlaista ikävää, lähinnä onnettomuuksia, joissa kuolee porukkaa. Ongelma kuviossa on vanha tuttu. Deamonian kuolessa myös sen isäntä kupsahtaa, eikä erityisen nätisti. Päähenkilö tunnetusti saa kauheita tunnon tuskia ja niihin keskitytäänkin peräti kaksi jaksoa ja kaikki muu saa jäädä. Omaperäisyyspisteitä ei sada edes hahmoista. Jos haluaa jotain Madoka Magican kaltaista nähdä, kannattaa suoraan katsoa Madoka-leffat. Ne on ainakin taattua laatua, koska tekijätiimi on sama ja kaksi ekaa leffaa ovat recap animesta.

Gin no Saji, katsottu 3/12

Hiromu Arakawan maatalouskouluhuumorimangan animesovitus löytyy kesän noitaminA paikalta. Eikä ihme, koska sitä sopii katsoa ihan yleissivistyksen nimissä. Vaikka kyseessä on animesovitus, Arakawan kädenjälki on selvästi nähtävissä hahmoissa ja huumorissa. Myön opening ja ending tekijät ovat olleet aiemmin tekemississä Fullmetal Alchemistin kanssa. Gin no Saji on kaikin puolin miellyttävä kesäanime, animoinnista ääniin ja tarinaan. Manga on minulta jäänyt lukematta osittain ennakkoluulojen takia genreä kohtaan, mutta animen viihdyttävyys pyyhkäisee viimeisetkin epäilyksen hiekat silmistä. Gin no saji tulee varmasti olemaan miellyttävä katselukokemus, varsinkin kun Arakaran hahmot ovat poikkeuksetta mitä mainioimpia.

Senki Zesshou Symphogear G, katsottu 4/12

Maria (kuvassa) vs Tsubasa, round 1

Kuka muistaa talvikaudelta 2012 sellaisen animen kuin Senki Zesshou Symphogear? En itsekään olisi kyseistä sarjaa äkännyt ellen olisi siitä jälkeenpäin lukenut täältä. Sanon jo tässä vaiheessa, että G:tä ei kannata katsoa, ellei ole ensin nähnyt ensimmistä kautta. Toinen kausi hyppää saman tien tositoimiin, mitään sen enempää selittelemättä ja monta termiä jää hämärän peittoon, jos ensimmäinen kausi ei ole tuttu. Symphogearin ensimmäinen kausi oli varsinainen sekametelisoppa, mutta ainakaan toimintaa siitä ei puuttunut. Toinen kausi näyttää olevan paljolti samoilla linjoilla, joskin Symphogear-käyttäjien määrä on noussut viime kaudesta. Puvut ja biisit on uusittu eikä niissä ole mitään valittamista. Harmikseni Tsubasa Kazanari ei ole vielä vetänyt hernettä nenään antagonisti Maria Cadenzavna Even Black Gungnirista edesmenneen Kanaden takia, sillä kaipaisin henkilökohtaisempaa konfliktia hahmojen välille. 

Stella Jokaguin Koutou-ka C³-bu, katsottu 3/12

Lisää söpöjä tyttöjä tekemässä söp- siis ammuskelemassa toisiaan, airsoft-aseilla. Koko kerho tuntuu olevan päästään vialla, mutta Yura Yamaton kuvitelmakohtaukset alkavat muistuttaa aina vaan enemmän hallusinaatiota. Hieman huolestuttavasta pöljäilystä ja välillä lässähtävästä animoinnista huolimatta, C3-bu on ihan kelpo kesäanime, jota kyllä katsoo aikansa kuluksi. Joko mainitsin, että kerhon johtajan, Sonora Kashiman, seiyuu on Miyuki Sawashiro?

Viime kaudelta jatkavat:

Ginka Kikoutai Majestic Prince, katsottu 16/24

Ensimmäisen puoliskon hienosta noususta huolimatta olen taas innokkaasti repimässä hiuksia päästäni. Varsinkin kaikki hahmokemian kliseet ovat löytäneet paikoilleen ja meno alkaa muistuttaa enemmän ihmissuhdedraama-animea kuin hienosti animoitua avaruusmechamyllerryssarjaa. Jotain hyvääkin sentään on, mutta sekin kääntyy nopeasti miinuksesi, kiitos juurikin törpön hahmokemian. 

Shingeki no Koujin, katsottu 16/25

Toinen cour lähtee hienosti käyntii uudella openingilla, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä on parempi kuin ensimmäinen, varsinkin full-versiona. OP-animaatio näyttää syöneen todella ison palan budjettikakusta, koska sen aikana päästään ihastelemaan ihan leffatason animointia. SnK on selvästi tehty kieli keskellä suuta ja suurilla odotuksilla, mutta nähtäväksi jää, lunastaako se kaikki antamansa lupaukset. Tahti on edelleen hieman odotuttava, mutta jakson 17 preview:n perusteella tällä viikolla päästään taas tositoimiin. Toinen iloinen uutinen on myös se, että potentiaalinen hahmokaarti on lähes kokonaan mukana ainakin toistaiseksi.

Toaru Kagaku no Railgun S, katsottu 16/24

Vihdoin loppunut Sisters-arc lipsahti ehkä vähän liikaakin Indexin uudelleen animoimiseksi. En ole emosarjaa katsonut kuin neljä jaksoa, mutta osaan lukea asioita interwebsin ihmemaasta, joten tiedän, että viimeisimmät jaksot olivat oikeastaan remake. Koska Indexin versio on näkemättä, on vaikea sanoa, olisiko arcin viimeiset tapahtumat, juurikin ne, jotka menevät päällekäin Indexin kanssa, voitu tiivistää. Silti tuntui siltä, että Railgun ja Index menivät liikaakin sekaisin. Nyt odotetaan jännityksellä, mitä seuraavaksi on luvassa. Mangassa olisi Daihasei festival seuraavana, mutta koska toista kautta on enää 8 jaksoa ja kyseinen arc on todella pitkä, sitä tuskin tullaan näkemään (enkä ole tutustunut kirjoihin, joten mene ja tiedä). Minulla on vain yksi vaatimus, filleriä tai ei: Needs moar Meltdowner!