Syyskausi vähän ennen (maailman)loppua

Voin ihan hyvin kirjoittaa katsomieni sarjojen aiheuttamista fiiliksistä nyt ja tehdä erillisen loppureportaasin siitä, kuinka pettymys esim. SAO oli/ei ollut tai kuinka homo sarja K oikeasti olikaan. Samalla korvaan puuttumaan jäävää syyskauden aloituspostauksen.

A wild Bimbo Ezel appeared. Kill it with fire!

Cardfight!! Vanguard, kausi 2

Valitettavasti joudun heti listan alkuun toteamaan, että ei vittu, mitä paskaa minä katson! CFVn toinen kausi on ollut juuri ja juuri mukiinmenevää, mutta viimeisimmät kolme jaksoa ovat olleet niin hulvattoman kamalia, että harkitsen kahteen kertaan tammikuussa alkavan kolmos kauden katsomista. Yksi viimeisimmistä jaksoista meni kokonaan tilanteen selittelyyn jossain epämääräisessä ulottuvuudessa. Luulin ja toivoin, ettei CFV sortuisi korttipelianimeiden klassisiin virheisiin, mutta ei. Piti mennä jonnekin absurdiin ulottuvuuteen pelleilemään korttien kanssa. Jotain realismia, kiitos. On jo tarpeeksi paha, että ekalla kaudella nähdyt, mauttomat "näen miten voitan pelin ennen kuin se edes alkaa" psyqualia-kyvyt tulivat takaisin. Teknisessä puolessakaan ei ole mitään kehumista, mutta silti harmittaa, että tällaista draamasontaa joku kehtaa tehdä, edes mainosmielessä.

Code:Breaker

En jaksanut neljää jaksoa enempää. En vielä dropannut tätä virallisesti, mutta teen sen kyllä antamatta yhtään jaksoa armonaikaa. Jos animessa ei ole mitään mikä saa katsomaan lisää, ei sitä silloin kannata katsoa.

Fairy Tail

Katson tätä edelleenkin vain sen takia, että näkisin kaikki mangan hienoudet liikkuvana kuvana, terveisin "Great Magic Tournament on paras, ja Kagura". Miinuksena on sanottava, että animea on valitettavasti sensuroitu, joten kaikkein hienoimpia verenlennätyskohtia siinä ei nähdä koko komeudessaan. Musiikeista onneksi irtoaa muutama lisäpiste sensuroinnin korvaamiseksi.

Jormungand: Perfect Order

Tykkäsin ekasta kaudesta ihan liikaa voidakseni jättää tämän väliin. PO jatkaa hieman samoilla linjoilla kun ensimmäinenkin kausi. Jaksot on jaettu pareihin tai kolmen kopliin ja niiden välillä ei tunnu olevan mitään isompaa yhteyttä. Ainakaan ennen kuin päästään yli puolen välin ja Kokon ja Dr. Miamin suuri suunnitelma alkaa valottua kotikatsomolle. Jormungandia joutuu edelleenkin seuraamaan tarkkaavaisesti ja ajatuksella, koska selityksiä ja pohdintaa tulee niin kovalla tahdilla. Osa sanastosta ei sivistymättömyyteni takia ole tuttua, mutta se ei ole sarjan vika. En jätä tätä kesken mistään hinnasta, koska tykkään ammuskelusta ja tasokkaasta juonittelusta. Animointi ja äänimaailmakin on kohdallaan, enhän minä voi mitään viiden pennin tuotantoa katsoa.

K

Olin jo melkein dropata tämän shitin. Katson sitä tämän postauksen kirjoitushetkellä kiinni, vaikka olen erittäin vakuuttunut siitä, ettei tällainen ajanhaaskuu kannata. Se pieni ääni päässäni huutaa : "ala piirtää nainen kivoja kuvia, äläkä katso kakkaa!" Valitettavasti olen jästipää. Huomattakoon ajoissa, että katson vasta jaksoa 7, joten en ole perillä sen jälkeen saatavista selityksistä.

K on hyvin hämy anime. En ole vieläkään oikein päässyt perille jutun juonesta. Paljon erilaisia tylsiä hahmoja, jotka varmaan liittyvät toisiinsa jollain järkevällä tavalla tai sitten eivät. Päähomoa, anteeksi -henkilöä syytetään jonkun mukamas tosi tärkeän tyypin tappamisesta, vaikka tämä ei itse muista mitään moisesta. Kaksi järjestöä tai porukkaa tai mitä ikinä ovatkaan ottavat miehistä mittaa toisistaan. Painosanalla miehistä, koska suurin osa hahmoista on ukkoja. Yksi hieno naishahmo onneksi löytyy (loput vähistä akoista ovat kamalia), mutta hänenkin suosionsa perustuu vain siihen, että hänen seiyuunsa on Miyuki Sawashiro.

K on napannut paljon muitakin nimekkäitä seiyuita, kuten Mamoru Miyano ja Takahiro Sakurai. Omat suosikkini ovat kuitenkin vain sivuhahmoina, joten se niistä lisäpisteistä. Animointi on kaunista, vaikkakin vähän liian sinistä makuuni. Taustamusat eivät ole mitään erityistä ja skippaan kamalan openingin joka kerta, samoin endingin. Ihan hienoissa puitteissa tehty anime näyttää hyppäävän kerta toisensa jälkeen typeriin sudenkuoppiin, eikä ehdi edellisestä edes ylös kunnolla, ennen kuin astuu jo seuraavaan. K onnistuu tasan yhdessä asiassa. Se nimittäin kiteyttää kaikki paskat puolensa jo sarjan nimessä, Kamalaa ja Kakkaa.

Medaka Box Abnormal

Kikaijima vihaa eläimiä. D:

Sama juttu kuin Jormungandin kohdalla, ensimmäinen kausi sopi kuin nyrkki silmään, joten pakko katsoa tämäkin. Menin tosin kaverini ylipuhumana lukemaan mangaa jonnekin neljännen arcin tienoilla, joten tiedän mitä toinen kausi pitää sisällään.

Toinen kausi ei ole mennyt niin kuin elokuvissa. Medakan ääni kuulosti ennen siihen tottumista ihan liian tyttömäiseltä (en pidä tyttömäisistä tytöistä),mutta tarkistuksen jälkeen oli pakko uskoa, että kyseessä on sama seiyuu. Jäin myös kaipaamaan entistä Kikaijimaa, jonka henkinen muna katosi Medakan tapaamisen jälkeen (eikä sitä ole mangassakaan sen koommin näkynyt). Muista päähenkilöistä en erityisemmin edes välitä, mutten silti ole feministi, jos joku kysyy. Mieshahmot, varsinkin Hitoyoshi, Akune ja Meguro ovat vain niin värittömiä silmissäni. Todettakoon totuuden nimessä ja hyvänä puolena Abnormal-kaudelle, että pidän todella, todella paljon Naze Youkan seiyuusta. En ole vielä muistanut kurkata MALsta, kuka on kyseessä (tai olen, mutta unohdin kuka hän on), mutta Nazelle odotinkin jotain kovaa ja kylmää naisääntä. Kerrankin saatiin, mitä tilattiin.
EDIT: Nazen seiyuu on MALin mukaan Miyuki Sawashiro. <3

Psycho-Pass
NoitaminA-paikalta löytyvä PP on lyhyesti sanottuna mahtava tapaus. Kyseessä on kahden courin mittainen, Gen Urobuchin käsialaa oleva kieroutunut taideteos, jossa ruumiita lähestulkoon sataa taivaalta. Päähenkilö Tsunemori Akane heitetään heti sarjan aluksi hommiin, ottamaan kiinni kidnappaajaa, joka ei välttämättä ole aseistattu, mutta vaarallinen. Ainakin mikäli on uskominen miehen korkeaa psycho-pass-arvoa, jolla sarjan maailmassa erotetaan kunnon kansalaiset rikollisista jo ennen kuin nämä ehtivät mitään tekemään. Poliisin vainukoirina toimii rikollisiksi merkittyjä tyyppejä, Enforcereita, jotka on lupa ampua tilanteen vaatiessa. Aseena joukko käyttää dominatoreita, jotka lamaannuttavat tai tappavat kohteen tämän pp-arvosta riippuen.

Sen lisäksi, että Psycho-Pass lähtee käyntiin todella lennokkaasti, on siinä mukana muutama tuttu nimi. Seiyuulistaa katsellessa osui silmään, taas kerran, Miyuki Sawashiro ja 6. jakson tienoilla tunnistin Maaya Sakamoton parin replan perusteella.

Ilmeeni kun katson SAOa.

Sword Art Online
Jos pitäisi suositella SAOa tai Accel Worldia, saman tekijän toisen ranobesarjan animesovitusta, valitsisin ehdottomasti AWn. SAO on niin täynnä aivopieruja ja silkkaa mielettömyyttä, että hienosta animoinnista ja Yuki Kajiuran musiikeista huolimatta, en voi sitä suositella kenellekään. Ellei joku sitten nimenomaan hae animea, jossa päähenkilö voittaa kaikki ja saa, karman lain omaisesti, koko ajan paskaa niskaan. kiriton mahtivoipaisuus alkaa loppua kohti paisua sellaisiin sfääreihin, ettei se ole enää edes hauskaa. SAOn naishahmot ovat kaikki, poikkeuksetta, iniseviä egon pönkittäjiä Kirotolle, vaikka alussa saattavat vaikuttaa itsenäisiltä ja kovilta mimmeiltä.

SAOn pääpari on ensimmäinen romanssi, jota en ole vihannut heti alusta alkaen, vaikka yleensä poltan hihani heti kun toiminnallinen sarja mielestäni pilataan tyhmällä romanssilla. Harmillisesti SAOkin menee liian pitkälle ja siirapoittaa suhteensa yli äyräiden ja minun sietokykyni. Jos haluan katsoa epätoivoisen romanssin epätoivoista pyristelyä, siirryn romanssigenren pariin. Olen muutenkin kyllästynyt heteroparituksiin. Niitä änkeää joka ovesta ja ikkunasta eikä loppua näy.

Zetsuen no Tempest

Tässä on jotain perin tuttua...

Meinasin dropata tämänkin, koska alku oli pidemmän aikaa tooooosi nihkeä. Meno kuitenkin paranee 8. jakson tienoilla kun hahmot alkavat tulittaa toisiaan aseilla ja logiikalla. Harmittaa ihan mielettömästi, ettei meillä pakkoluetettu Shakespeariä peruskoulussa, vaikka yleensä pakkoluettamista vastustan. Jollain lukiokurssilla sitä olisi ollut tarjolla, mutta eihän siinä kiireessä ehdi kuin kurkkaamaan jotain pientä, helppolukuista läpyskää (itse luin Dostojevskiä ja haukuin sen kurssin lopuksi). Tempestistä saisi varmasti paljon enemmän irti, jos herra S:n tuotanto olisi tutumpi.

Aivan!

Muuten sarja on varsin nautittava, ainakin animoinnin puolesta. En tosin ole vieläkään oppinut edes päähenkilöiden nimiä kunnolla. Kaippa siellä jostain Yoshinosta, Mahirosta, Hakazesta ja edesmenneestä Aikasta puhutaan. Toinen pojista halua kostaa kuolleen siskonsa, Aikan. Toinen (kuvassa oikealla) päätyy mukaan sattuman(?) kautta ja saarella vankina oleva maagiprinsessa Hakaze on luvannut auttaa tappajan löytämisessä, jos pojat estävät jonkun ihmepuun herättämisen. Pelissä on vain maailmanloppu ja muuta pientä. Sekaan tietysti heitetään armeija ja Hakazen lapsuuden ystävä, ja soppa on valmis.

Best Wishes ja Zexal puuttuuvat listalta, koska katson niitä hyvin epäsäännöllisesti, jos ollenkaan. Sen takia niistä ei myöskään ole mitään sanottavaa.