Foorumikirjoittelua lampun valossa

Jälleen kerran uskon onnistuneeni kirjoittamaan tekstiä, josta joku pikkusieluinen nyyppä vetää herneen tai jotain isompaa nenäänsä ja alkaa marmattaa kuinka mielipiteeni on sitä ja tätä ja tota ja minun pitäisi painua sinne ja tänne ja tonne. En ole koskaan ollut keskustelufoorumeilla mikään erityisen kiva ihminen ja silloin vielä vähemmän jos joku epäonninen ja varomaton kiukuttelija onnistuu minut suututtamaan. Kirjoitin taas pitkästä aikaa pari faktaa ja suoran mielipiteeni parista asiasta yhdelle nimeltä mainitsemattomalle foorumille. Saanen myöhemmin tänään tietää millaisen vastaanoton viestini on saanut, kun ihmiset ovat heränneet koloissaan ja menneet lukemaan viestini.

Miksi tämä sitten on niin kiva ja kiukuttava aihe, että siitä kannattaa tehdä bloggaus? Ensinnäkin en ole muistanut kirjoittaa tänne vähään aikaan, ja toiseksi haluan päästä avautumaan tästä asiasta suuremmassa määrin kuin vain kirjoittamalla jonnekin mätänevälle foorumille pikku saarnan tai kiukuttelemaan kaverilleni (joka kaiken lisäksi näyttää olevan tällä hetkellä offline) mesessä.

Mielestäni agressiivista kirjoittamista pitää harjoittaa silloin kun on agressiivisessa mielentilassa. Jos pohtii liikaa sanavalintojaan voi tulla liian kepeämielistä tekstiä. On tietysti ihmisiä joita ei saisi missään nimessä päästää kirjoittelemaan mitään minnekään kiihtyneenä, koska heidän sormistaan voi tulla vaikka millaista huutoa ja räyhäystä joka pikku asiasta. Minä varmaan kuulun tällaisiin ihmisiin joidenkin mielestä. Olen saanut kuulla kavereiltani, miten olen kova arvostelemaan muita varsin räväkästi vieläpä.

MUTTA ASIAAN. Se syy, miksi tänä yönä suollan agressiivista, tai kuten itse tykkään sanoa provosoivaa, tekstiä on, että jotkut ihmiset eivät oikeasti osaa käyttäytyä foorumeilla tai luulevat foorumiolemisen olevan pilvitanssia. Ensimmäisenä esimerkkinä toimivat nuo ainaiset pikkunassukat, jotka hädintuskin osaavat kirjoittaa oman nimensä isolla kirjaimella. Juuri niin! Isojen kirjainten ja välimerkkien käyttötaito tuntuu puuttuvan monilta ja olenkin äärimmäisen huolestunut siitä, koska kukaan joka ei osaa käyttää isoja kirjaimia ja välimerkkejä (eli kirjoittaa selkeätä tekstiä) ei tule pääsemään elämässään eteenpäin. Turha tulla tässä kohtaa kenenkään sanomaan, että "kyllähän ne varmaan osaa, ne ei vaan viitsi". Jos kerran osaa kirjoittaa selkeästi, miksei sitä voi tehdä. Saman vaivalla kun opettelee kirjoittamaan mielekkäitä postauksia voi myös opetella käyttämään isoja kirjaimia jä välimerkkejä rutiinnin omaisesti. Ei se ole niin vaikeaa ja kun sen tekee, minun kaltaisteni nipottajaäikänopealkujen ei tarvitse käyttää kallista aikaamme hurjistuneiden sättimisten (kuten tämä tässä) kirjoittamiseen.

Toinen asia mikä saa minut kirjoittamaan huutona ja raivona, on suhtautuminen foorumiin ja kanssakäyttäjiin. Tämä tarkoittaa sitä, kun jotkut ihmiset vikisevät, että miksi kukaan ei kommentoi aihettani tai että foorumilla on hiljaista. Voi lapsikullat, kun se on ihan teistä itsestänne kiinni. Ette te voi olettaa, että kaikki muut tekevät sen keskustelemisen teidän puolestanne ja te voitte vaan heittää väliin jotain sopivaa juuta tai jaata. Foorumi on yhteisö, jossa täytyy pystyä keskustelemaan, ottamaan vastaan kritiikkiä ja ratkaisemaan ongelmia. Foorumihiljaisuutta esimerkiksi voisi poistaa valittamisen sijaan sillä, että alkaisi kommentoida muiden aiheita järkevästi, esittäisi mielipiteitä ja jatkaisi keskustelua ainakin omalta osaltaan. Jos kaikki foorumilla säännöllisesti käyvät tekisivät niin, ei mikään foorumi kuolisi ihan äkkiä ainakaan hiljaisuuteen. Ehkä seuraava ongelma olisi postauksien järkevyys. Siihen siis seuraavaksi.

Usein pysähdyn miettimään mistä näitä idiootteja oikein tulee. Toinen toistaan hullumpia juttuja suoltavat tyypit usein hallitsevat foorumin postausvirtaa juurikin siksi, että heillä on pokkaa/tyhmyyttä kirjoittaa niin idioottimaisia juttuja, joihin ei ajattelua vaadita pätkän vertaa ja joita, kumma kyllä, kukaan ei näe ongelmana. Rekisteröidyin viime kuussa kahdellekin foorumille siinä toivossa, että löytäisin edes toisesta järkevää keskustelua. Ensimmäinen foorumi täytti toiveeni keskustelun kannalta osittain. Naabeja nyt on joka paikassa, mutta foorumin tiukat säännöt painostivat alitajunnassani niin paljon, etten jaksanut vapaamman foorumin jälkeen edes seurata uudemman keskusteluja. Toinen foorumi oli myös hyvin tiukka ainakin päällepäin, mutta, koska foorumin yleisaihe oli edellistä tutumpi, päätin jäädä kokeilemaan. Jälkimmäisen tyhmyriosasto tuli esiin hetki sitten, kun poltin päreeni jälleen kerran. Kun yksi ehdottaa jotain, koko aktiiviväki on heti, että "juu, tosi hyvä idis, näin tehään" eikä kukaan pysähdy ajattelemaan itse. Kenellekään ei tule pieneen mieleen, että toisinkin voisi tehdä. Sitten on vielä se pahempi osasto, jotka vain trollaavat ja sontivat mitä sattuu foorumille.

Juuri näistä ylläsaarnatuista syistä harvemmin kirjoittelen foorumeilla, vaikka käynkin vakipaikoissani lähes joka päivä tarkastamassa uudet viestit. On ihmisiä, jotka eivät osaa isoja kirjaimia ja välimerkkejä, on kitisijäitä, jotka eivät kuitenkaan tee asioille mitään ja on niitä taulapäitä, jotka eivät vaan osaa kirjoittaa mitään asiallista tai järkevää. Näistä omana porukkanaan on tietenkin vielä suoranaiset nettikiusaajat, joille ei kelpaa mikään ja jotka luulevat olevansa maailman kuninkaita.

Miten tämä on nyt tämä...

Ilmaisen mielipiteeni yhdestä ihanasta ja silti raivostuttavasta animesta. Lapset rakkaat, Yu-Gi-Oh! 5D's

Mikä? Korttipelianime, kuten edeltäjänsä Yu-Gi-Oh! DM ja GX. Henkilöt pelaavat joka jakso enemmän tai vähemmän naurettavaa lasten korttipeliä nimeltä Yu-Gi-Oh!. Miksi naurettavaa? Koska onhan se (mutta siitä kirjoitan joskus toista)! 5Dssä koko homma tosin viedään ihan uudelle tasolle, henkilöt nimittäin läiskivät kortteja moottoripyöriin (d-wheel) ja rullalautoihin (duel board, SPOILER!) kiinnitettyihin dual diskeihin.
Milloin? Hamassa tulevaisuudessa. Muistan nähneeni jossain, että 2021 olisi tekijöiden summittainen arvio.
Miksi?! Kaiken takana on Konami, joka haluaa tehdä rahaa, eikä muusta piittaakaan.
Siis Konamihan on 5Dn (suurin?) sponsori ja heillä on sananvaltaa mitä sarjassa tapahtuu, ainakin siltä osin, että Konamin päästä määrätään mitä uusia kortteja pitää näkyä milloinkin.

Päähenkilö Yusei Fudo ja tämän sekahaaremi Jack Atlus, Crow Hogan, Aki Izayoi (roviolle ne, jotka käyttävät dubbinimiä) ja kaksot Rua ja Ruka heiluvat Neo Domino Cityssä, pelastavat kaupungin pari kertaa ja sitten lähtevät omille teilleen viimeisessä jaksossa. Sivuhahmokaarti ja pahikset ovat sitä samaa vanhaa. Yksi haluaa yhtä toinen toista ja pari hahmoa pilataankin itselleni vielä tuntemattomista syistä, mutta siihenkin myöhemmin.

Nyt kun perusasiat on selvillä, ainakin tovon mukaan, kurkataanpa itse animeen.Yusei on perusnörtti, tykkää rakentaa d-wheelejä ja pelata korttia. Hän syyttää itseään kaupungin jakautumisesta Satelliten slummiin ja hienoston Neo Dominoon, vaikka hänen isänsä Dr. Fudon kollega olikin kaiken takana. Yusei ei ole mielestäni erityisen mielenkiintoinen hahmo. Juuri sen mitä voi protagonistilta odottaakin: välittää vain sarjan pääideasta (tässä tapauksessa korttipeli), ei ymmärrä naisia, tykkää syyttää itseään ja ottaa koko maailman kohtalon harteilleen.

Jack ja Crow eivät ole yhtään sen parempia. Jack haluaa vain olla King of Riding Duels ja ymmärtää naisia vielä vähemmän kuin Yusei. Crow ei koskaan saa mahdollisuutta perustaa haaremia, koska hänen ympärillään pyörii jo valmiiksi liuta lapsia, joiden suojeleminen tuntuu olevan hänen elämänsä ainoa tarkoitus. Sitten on vielä myöhemmin ilmestyvä Bruno, josta tulee heti Yusein sydänystävä (nörttixnörtti). Kaikkien niiden spoilerintagien takana Bruno on mukava hahmo, varsinkin kun tarina lähenee loppuaan ja hänen oikea henkilöllisyytensä ja tavoitteensa paljustuu.

Huonoja uutisia naisrintamallakin. Aki on loppujen lopuksi vain tyhmä protagonistin perässä juokseva tissipimu hameineen kaikkineet ja kaksoset yhtä tyhmiä ja hyödyllisiä kuin saappaat. Voisin kirjoittaa raivostunutta palautetta vaikka koko yön siitä, kuinka epäreilusti Akin aluksi hieno hahmo laitetaan ihan lörinäksi kolmoskauden alussa, kun joku ääliö päätti, ettei naisten tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla hurraamassa päähenkilölle.

Vahvaa naista ilman ei kuitenkaan jääty kokonaan loppuajaksi, sillä puutteen ryntäsi paikkaamaan Sherry Leblanc, nainen jonka vanhemmat tapettiin ja joka heittelee läskejä miehiä parvekkeelta. Tavoitteensa, eli kostonsa, saavuttamiseksi Sherry ei kaihda keinoja ja vetää turpaan jokaista joka tulee hänen tielleen. Aluksi en pahemmin välittänyt hahmosta, onhan noita traaginen lapsuus -tyyppejä joka kolossa, mutta kun Akista oli kaikki toivo mennyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä Sherryn leiriin. Ja onhan taistelulajeja osaavassa moottoripöyrällä ajavassa ranskalaisessa enemmän tyyliä kuin jossain... cheerleader tississä.

Kaikin puolin mielipuolinen anime on kyseessä. 5Dlliä oli paha tapa lätkiä hahmoja kehiin, mutta jättää suurimmalta osalta tarinat kesken. 5D's on anime, jossa kaikki mikä ei koske pahiksia tai päähenkilöä, jää aukoille. Paras esimerkki on varmasti Sly, joka himosi Yusein lempikorttia ja ilmoitti jakson lopussa HALUAVANSA sen, mutta mitään ei koskaan tehty asian eteen. Oikeastaan mitään asiaan viittaavaa ei sen jälkeen sarjassa tapahtunut.

Koko animesta jäi aika ristiriitainen olo viimeisen jakson katsomisen jälkeen. Kaikki hahmot olivat steroetyyppisen paskoja tai ainakaan kukaan ei tarjonnut mitään pakollista enempää. Voisi oikeastaan olla parempi, että tekisin sen ansaitsevilla hahmoilla omat juttunsa. Sherrystä minulla ainakin riittää asiaa, sen verran tykästyin hahmoon. Ja miksei muistakin isommista rooleista.