Desucon Frostbite ja näin valvot läpi yön, osa 2

Ensimmäisen osan voitte lukea kelaamalla alas päin tai klikkamalla tuosta oikealta. Kyllähän te osaatte käyttää interwebsiä, joohan?

Ilmeeni sunnuntaiaamuna.

Asiaan! Animen rakastamisen loputtua kävimme kaverin kanssa hakemassa ostoksemme narikasta ja siirryimme lueskelemaan Metsähalliin järven puoleisten ikkunoiden viereen. Ei aikaa eikä paikkaakaan kun yksi toinen kaverimme (ei kuulunut autoporukkaan) Hämeenlinnasta asettui seuraksemme. Yu-Gi-Oh-kansaa kun hänkin, teimme hieman vaihtoja siinä hämärässä ja vetoisassa paikassa. Veto tosin tuli homattua vasta myöhemmin, kun alkoi olla kädet kylmät. EDiä juotiin ja  juteltiin asioista, joita en enää muista. Sen verran coniyöstä jäi mieleen, että sain pariin kertaan ihan hysteerisen naurukohtauksen. Muistaakseni jostain, mitä itse sanoin. Omat jutut onkin parhaita kolmen jälkeen yöllä. Kuskimme oli tietysti mennyt nukkumaan autoon jo ajat sitten.

Sunnuntaiaamu tuli ja voinette uskoa, että olimme ihan kujalla elämästä ja maailmasta. Väsymys alkoi pyrkiä esiin ja päätimme mennä kurkkaamaan, josko animehuoneessa olisi jotain kivaa. No ei ollut. Eikä AMV-huoneessakaan ollut mitään kehumista. Sinne tosin menimme hetkeksi vasta istuttuamme Kuusen edessä tuoleilla (sama paikka, jonka mainitsin ykkösosassa). Kuusen edessä kuvasimme "nopeat" mietevideot conista siihen mennessä ja yöstä. Kello oli seitsemän ja piti keksiä jotain puuhaa ennen aamun ensimmäistä ohjelmaa. Aika piti saada kulumaan ja vaihdoimme taas paikkaa, infon taakse tällä kertaa. Joku siinä sitten sai idean mennä kahvilaan. Hyvä niin, koska jotain syötävää piti meikäläisen ainakin saada.

Tarvitseekohan bubuzuke naisellekin maksaa kahvin juonnista?

Pitsan pala kiitos. Sinne meni viisi euroa. Kaveri sai ilmaisen kahvin se kun oli hänen elämänsä ensimmäinen. Hän ei tosin juonut siitä kuin pari hörppyä ja totesi itsensä jo virkeämmäksi. Söimme ja tiirasin pöydällä yksinään olevaa ilmaista kupposta. Heitin sitten puoliksi tosissani, että paljonko maksatte, jos juon tuon. Alkoivat kaivaa kuvetta ja loppusummaksi muodostui vaivaiset neljä euroa ja viisi senttiä. Köyhänä opskelija otin senkin vähän mieluusti vastaan ja kaadoin kahvin kerralla kurkusta alas. Kaverit siinä jo alkoivat huutaa, että juo juo. Juonhan minä, jos olette hiljaa, ettei mene väärään kurkkuun. Pari käden heilautusta oli onneksi tarpeeksi hiljentämään mokomat ja sain haalean kahvin alas. Täytyy sanoa, että se maistui oudolle ja tietysti pahalle. Olihan se jo ehtinyt jäähtyä. Tiedä kuinka paljon siinä oli maitoa. Aamiaisen jälkeen yönviettotoverimme lähti kotia kohti ja me kaksi muuta suuntasimme odottamaan ohjelmaa.

Päivän putken aloitti Hyvä ja halpa cosplay - mission impossible?. Kaverini lähti kesken pois, minkä ymmärrän täysin. Olisin tehnyt itse saman, mutta halusin hyvän paikan seuraavaan ohjelmaan. Teki ohjelman aikana useampaankin kertaa mieli nostaa kättä ja todeta, ettei tuo taida olla viisasta puuhaa. Muovipussien yhteen sulattamista silitysraudalla? Onko varma, ettei siinä vapaudu jotain kaasuja, joita sitten iloisena hengität? Kankaan spray-maalausta? Järki hoi, älä jätä! Luulin, että ohjelman idea oli esitellä keinoja säästää, mutta muovipussit eivät kyllä ole ihan ilmaisia, saati sitten silitysrauta tai spray-maalit varsinkaan. Spray käy kyllä proppeihin, mutta kankaaseen en ikinä edes vitsillä suosittelisi. Sehän voi pilata koko kankaan, varsinkin jos se kastuu. Kirpputorien kiertely on ymmärtääkseni jo yleisesti tiedossa ja ihan maalaisjärjellä pääteltävissä hyvä keino säästää. Kaikista eniten kränää päässäni aiheutti lopputulosten taso. Toivottavasti vinkkejä nuodattavat haluavat cossata vain hupimielessä, koska kisaamaan on turha lähteä tosissaan ilman kunnon rahallista panostusta cossiin. Lisäksi pitäjäkin myönsi, että halpuus maksaa vaivaa kallista enemmän. Tästäkin voi tietysti olla montaa mieltä. Eihän kalliskaan materiaali itse itseään työstä. Tästäkin voisin tehdä oman postauksensa, mutta ehkä vasta sitten kun olen päässyt kunnolla takaisin cosplayn maailmaan.

Rakkaudesta figuureihin.

Jäin Puuseppäsaliin odottamaan seuraavaa ohjelmaa, vaikka mieli teki lähteä menemään. Sen verran masensi tuo cosplay-luento. Siirsin takamukseni eturiviin ja jäin odottamaan Hoothootin Muovia ja nättejä tyttöjä - anime-figuurit osana fanikulttuuria alkamista. Odotuksieni mukaisesti luento tarjosi paljon mielenkiintoista tietoa erilaisista firmoista ja figutyypeistä. Hyviä vinkkejä paikoista mistä saa figuja ja mihin hintaan. Luento oli ihan oikeaa asiaa, eikä mennyt suoraan paperilta lukemiseksi, vaikka läpystöitä kyllä piisasi edessä. Kivoista kuvista saam muuten aina plussaa. Karannut kaverinikin löysi takaisin luennon aikana. Teemaan sopivasti suuntasimme luennon jälkeen myyntipöytäsaliin, josta ostin Natsuki Kuga -figun. Se jäikin conin viimeiseksi ostokseksi.

Eurocosplay-opas ja realismi kiinnostivat, mutta päätin jättää ne väliin. Kuljeskellessa ympäri Metsähallia yksi tuttu tuli sanomaan, että tulkaa katsomaan Mämmikunniaan kysymys- ja vastaussessiota. Sinnehän sitten mentiin ja hyvä niin. Hauskaa oli. Varsinkin viimeisenä näytetty Pokemon fanidubbijakso. Löysimme paikalta myös pari kaveria, joiden kanssa siirryimme muualle odottamaan Pokemon-luentoa. Takaisin mentäessä tajusimme, että olisi pitänyt mennä aikaisemmin, jonoa oli nimittäin melkein kngressisiiven päähän asti. tultuamme jonoon edestämme lähti pari ja taaksemme ilmaantui lisää porukkaa.

Tietänette, että Pokemon: Raiskaamassa lapsuuttasi vuodesta 1996 tuli täyteen ja porukkaa häädettiin aika armotta ovelta. Muutama ihminen, me mukaanlukien, änkesimme urheasti sisään ja pääsimme nauttimaan kunnon nauruista. Lattialla istumiseksi meni, enkä nähnyt screeniä kunnolla, mutta onneksi taakse kuului ihan hyvin. Loppupuolella alkoi olla sellainen meno, että repesin useampaankin otteeseen. Toivon todella, että kyseinen ohjelma saadaan pian nettiin. Odotin hieman toisenlaista tarkastelua, pelikohtaisempaa, mutta pitäjä oli kyllä hyvin ansioikkaasti koonnus Pokemonin epäloogisuuksia ja esitti ne myös hyvin. Pokemon-maailmassa lapsia vihataan verisesti.

Taskuhirviöiden logiikanpuutoksen jälkeen jäin kaverin kanssa katsomaan hieman loogisempaa tarjontaa, nimittäin Cosplay-kisojen tuomarit, nuo lapsia syövät demonit -paneelia. Valitettavasti kaksi panelistia, Raiskinen ja Rönkkö, eivät näkyneet kunnolla edessä istuvien takaraivojen takia. Harmi lähinnä siksi, että Raiskisella oli kenraalimajuri Armstrong (FMA: BH) -cossinsa päällä. Ohjelma itsessään oli todella informatiivinen ja mielenkiintoinen. Halusinkin nähdä sen lähinnä siksi, että kiinnosti tietää mitä kisojen takana oikeasti tapahtuu. Paneelia katsoessa tuli selkeä kuva siitä, etteivät tuomarit ole niin isoja ja pahoja kuinka useimmat (minä myöskin) luulevat, eivätkä he syö päätäsi jos cossisi ei ole täydellinen. Päinvastoin he antavat mielellään vinkkiä mitä voisi tehdä paremmin ja miten. Sisäinen innokas cossaajani heräsi ja jopa innoistui ajatuksesta joskus mennä juttelemaan ja kysymään vinkkejä. Syytä olisikin, koska uudenvuodenlupaukseni oli, että teen Shironan takin viimestään kesän Desuconiin valmiiksi. En välttämättä koko cossia, mutta takin ainakin (Shironan takki=iiiiiiihan asia, jollaisen haluan).

Lapsien syöjiltä piti lähteä pakoon etuajassa, koska halusimme ehtiä hyvissä ajoin päättäjäisiin. Päättäjäiset olivat hieman pettymys. Panostakaa nyt hyvänen aika ohjelmaan, joka oletettavasti on conilaisen viimeiseksi näkemäksi ohjelmaksi conissa ja näin päälimmäiseksi muistoksi conista! Eipä niissä mitään puimista ole. Sen sijaan voisin valittaa vielä, etten tonttuna tajunnut ostaa ajoissa lippua kesän Desuun Frostin Desupöydästä ja niin lippu jäi kokonaan ostamatta. Tilini on sen verran perse auki, ettei lipun ostaminen Desukaupastakaan onnitu vielä hetkeen. Narikan coninloppuruuhka oli tuttu juttu vanhalla conittajalle. Tosin kaverilla tuntui olevan ihme kiire pois, kun en saanut edes takkia pukea ilman, että piti muistuttaa odottamaan. Jotkut eivät halua mennä ulos jäätymään kymmenen asteen pakkaseen takki auki ja ilman hanskoja. Minulla oli myös tavaa, josta piti uolahtia, että kaikki tulee mukaan. Ai niin, hukkasin muuten kynsiviilani Frostissa.

Kello vain puuttui. Ne tikittää, enkä tykkää hyvää.

Paluumatka Lahdesta oli... noh, hiljainen. Pimeys väsytti entisestään ja tulin siihen tulokseen, että ihan hyvin voin vetää pantani silmilleni ja koittaa nukkua vähän. Kivasti piti vastaantulijoiden ajovalot pois silmiin osumasta, mutta nukuttua en saanut. Jos ihan rehellisiä ollaan, en varmaan edes halunnut nukkua. Yli 36 tunnin putkeen valvominen kasvattaa luonnetta, tai jotain. Silmät olivat kiinni ja huomasin vähän väliä, että pääni nuokkui. En tosin usko, että oikeasti nukahdin missään kohtaa. Sen verran perillä olin asennostani koko ajan. Pääsin kotiin hengissä ja varpaat jäässä, ja vaikka olin suunnitellut meneväni nukkumaan heti kun pääsisin kotiin, niin ei käynyt. Sen sijaan söin paistettuja munia ja istuin koneella yhteentoista. Sitten vasta väsymys ja tylsyys vei voiton ja painuin pehkuihin valvottuani ensin 40 tuntia putkeen (jos ei lasketa yritystäni nukkua autossa). Nukuin muuten 12 tuntia heräämättä, tai edes havahtumatta, kertaakaan välissä.

Frostbite lyhyesti:

+ autokyyti, ei tarvinnut sählätä julkisten kanssa

+ paljon kiinnostavaa ohjelmaa

+ hyvää seuraa, ei ollut epäsosiaalisuuteni conillistuma tämä

+ ensimmäinen läpivalvottu coniyöni, Traconin yrityksen pilasi eräs nimeltä mainitsematon

+ paljon ihania asioita myyntipöydiltä

+ Mai-HiME dvd-boxi, niin ihana ja mahtava, että pitää mainita erikseen

- kylmä kuin Siperiassa, no ehkei ihan, mutta en yleensäkään tykkää talvesta

- Yuri- ja Hyvä ja halpa cosplay -luennot, tarkistaa vinkkinne ja esitystyylinne ennen kuin pidätte ohjelmaa

- päässä heittää, jos herää seitsemältä ja valvoo sen jälkeen 40 tuntia putkeen

PS. En ottanut yhtään kuvia Frostbitessa, joten siitä johtuu kuvien vähyys ja aiheen sivuuttavuus.

PPS. Se, millaista hölinää kirjoitan seuraavaksi, selviää sitten kun sen aika on. Vaihtoehtoja on useampiakin. Tiedoksi muuten kaikille epäkiinnostuneille, että harkitsen pitäväni luennon tämän vuoden Traconissa. Se, mitä se tulisi koskemaan, on salaisuus ja ehdotuksiakin otetaan vielä vastaan.