Kevätkausi 2013, aloitus

Kevät tuntui aluksi tarjoavan paljon virkistystä ja virikkeitä pimeän talven jälkeen. On kuitenkin myönnettävä, että ennakko-odotukset ovat saattaneet olla hitusen liian korkealla. Ainakin oman jaksamisen suhteen.

Alkaneet sarjat:

Ginga Kikoutai Majestic Prince

Hataraku Maou-sama!

Hyakka Ryouran: Samurai Bride

Kakumeiki Valvrave

Karneval (TV)

Shingeki no Kyojin

Suisei no Gargantia

Toaru Kagaku no Railgun S

Viime kaudelta jatkavat:

Cardfight!! Vanguard

Ginga Kikoutai Majestic Prince, katsottu 3/24

Todella epäinnostavan ensimmäisen jakson jälkeen Majestic Prince paranee selkeästi. Lättänältä avaruusmechamyllerrykseltä vaikuttava sarja muuttuu heti miellyttävämmäksi, kun hahmojen kesken tulee puheeksi, että heidän ainoa tarkoituksensa on taistella vielä tuntemattomasta syystä vihamielistä avaruusrotua vastaan. Päällisin puolin Majestic Prince ei ole mitään uutta, eikä se luultavasti tule tarjoamaan mitään mullistava genreensä. Se voi ehkä löytää uuden tavan viihdyttää vanhoilla ideoilla. Kahteen couriin tulee varmasti mahtumaan konflikti jos toinenkin, niin ihmisten kesken kuin ihmisten ja vihollisrodun välillä.

Hataraku Maou-sama!, katsottu 3/13

Viime kauden Maoyuuta muistuttava, muttei sinnepäinkään, Maou-sama on ainakin kolmen jakson perusteella katsomisen arvoinen. On kevyttä ja koomista tutkiskelua "uudessa" maailmassa, mutta oikea juonikin löytyy. Tai ainakin kolmannen jakson loppu antaa näin ymmärtää. Maoyuuhun verrattuna Maou-sama on kääntänyt asetelman päälaelleen. Toisinpäin vaihdettujen sukupuolten lisäksi, sankarin titteliä kantava Emilia ei vaikuta kauhean sankarilliselta, paremminkin laskelmoivammalta ja jopa julmalta, ainakin meidän maailmaamme päästyään. Satan sen sijaan antaa kiltimmän vaikutelman ja alkujärkytyksestä päästyään sopeutuu tilanteeseen, menee töihin ja antaa apurinsa keksiä keinon päsätä omaan maailmaansa takaisin. Emilia ei pääse yli Satanin tappamisvelvollisuudestaan, mutta Satan puolestaan sivuuttaa vihamielisyydet tämäntästä. Sotkuun sekoitetaan Sataniin ihastunut, Elimiasta mustasukkainen työkaveri ja verivihollisten päitä havitteleva... jokin. Hahmojen kotimaailman kieli kuulostaa muuten ainakin omaan korvaan todella tökeröltä. Johtuneeko liiasta Game of Thronesista vai oikeasti huonosta toteutuksesta.

Hyakka Ryouran: Samurai Bride, katsottu 3/12

Ihan ensin haluan mainita, etten ole katsonut ensimmäistä kautta. Miksikö? En jaksanut/pystynyt/ehtinyt. Tällaisia sarjoja on niin paljon helpompi katsoa viikoittaista tahtia kuin yrittää ahtaa nuppiinsa useampi 20-minuuttinen kerralla. Sarjaa, jonka hahmoista ei tykkää, on jo valmiiksi vaikea katsoa. Lukuunottamatta ekan kauden skippaamista, mikä ei välttämättä ole maailman paras idea, Samurai Briden katsominen on onnistunut ilman suurempia ongelmia. Valitettavasti kaipaan animeltani vähän enemmän kuin satunnaisia, ja vielä satunnaisemmin säväyttäviä, taistelukohtauksia ja koko ajan naamaan puskevia tissiperseitä. Jos Samurai Bride jossain lähitulevaisuudessa löytää syvältä sisimmästään juonen, saatan jopa antaa sarjalle anteeksi joitain käden naamalle nostattavia nolouksia. Aion todennäköisestä jatkaa katsomista Naomi Shindon vuoksi, niin ja onhan animointijälkikin ihan kiva.

Kakumeiki Valvrare, katsottu 2/12

Paskuuspisteet 666/6(66)

Jos Sunrisen mechasarjat pitäisi tuomita Valvraren perusteella, eivät arvosanat todellakaan olisi lupaavia. Niin kamalaa kakkaa tässäkin on taas käsillä. Vampyypikehonvaihtoa ja tyylipoliiseja tyyliin: "höhöö, en voi kertoa ihastukselleni tunteistani, vaikka ne ovat selvästi molemmin puoliset, koska olen hirviö". katsottujen jaksojen määrä kertoo kaiken muun olellisen. Sääli, että niinkin mukiinmenevä animointi on tuhlattu näin paskaan sarjaan. Siinä kohtaa kun kaksi ensimmäistä jaksoa ovat pahimpien kliseiden kulminaatiopiste, on aika lopettaa katsominen. Päähenkilö kuolee ja herää henkiin jo ekan jakson lopussa, jossain taustalla näyttäisi olevan ehkäjossainkohtaatärkeä ojou-sama hahmo, kielletty ihastus, tyhmä päähenkilöpoika, ja joko mainitsin mechan, jota päähenkilö maagisesti osaa ajaa heti saatuaan sen viime hetkellä (koska on tyhmä) käyntiin? Hieno aivopieru taas kerran, Sunrise.

Karneval (TV), katsottu 1/12

Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä tässä on kyse. Menkää ja tietäkää paremmin. Kunnon sarjoja erikoisorganisaatioista ei ole tullut pahemmin katsottua, joten odotukset eivät ole kauhean korkealla. Ei ainakaan sen jälkeen, kun ensimmäinen jakson alkaa valkotukkaisella ukehahmolla. Oikeasti? Vieläkö näitä homoiluviittaussarjoja pitää työntää tuutista? Onneksi sivuhahmot ovat kiinnostavan oloisia. Yhden jakson perusteella on todella vaikea sanoa mitään, varsinkin kun sen katsomisesta on ainakin kaksi viikkoa.

Onkohan päähenkilön äidin syöminen paras tapa aloittaa sarja?

Shingeki no Koujin, katsottu 4/25

KYLLÄ! En ole tutustunut alkuperäisteokseen (mikä on kuulemni mukaan loistava), mutta anime tempaisi mukaansa pelkällä openingilla. Todella lupaava alku on tavallaan vähän sääli. Jos parhaat kortit lyödään heti alkuun pöytään, mitä sarjalta jää annettavaksi loppupuolelle. Ennustan tästä silti kauden suosikkia, niin keväälle kuin kesällekin. Attack on Titan on saanut myös tuotantopuolelta todella hyvät lähtökohdat. Musiikki ja animointi ovat täysiä nappisuorituksia ja pelaavat ainakin tähänastisten tapahtumisen kanssa hyvin yhteen. Pahaa sanaa tästä on paha sanoa, mutta toivoisin pikaista sivuhahmojen syventämistä, ettei niin iso ja tärkeän oloinen kaarti jää pintapuolisiksi kekkuloitsijoiksi.

Suisei no Gargantia, katsottu 2/12

Emme pääseet Psycho-Passin loputtua eroon Urobuchista, sillä tässä tulee taas yksi hänen hengentuotteistaan. Gargantia ei ainakaan tähän mennessä ole tarjonnut mitään mullistavaa ja olisihan se kiva nähdä välillä vähän kevyempääkin tavaraa jopa Uroburgerilta, varsinkin kaksi couria kestäneen PPn jälkeen. Toivoa en kuitenkaan uskalla, koska alkoihan Madokakin kivasta ja pehmoisesti (okei, ei ihan, mutta tarpeeksi lähellä) ja sitten kävi huonosti. Taas yksi kamala esimerkki japanilaisten kyvöttömyydestä luoda  mukalaiskieltä tarinallisiin tarkoituksiin. Avaruuteen muuttaneen kansan puheen olisi voinut hoitaa englannilla. Nyt telluslaisten ja avaruuspopulan (liian laiska tarkistamaan oikeaa nimitystä) kielten puhumisen erottaminen on tehty todella hankalaksi. Välillä hahmot puhuvaat selvää japania ja välillä mongertavat siansaksaa. Kun tätä tapahtuu kommunikaatiotilanteessa sekalaisesti kummallakin osapuolella, se häiritsee katselukokemusta.

Toaru Kagaku no Railgun S, katsottu 3/24

Oma ennakkosuosikkini, ihana Railgun on täällä taas. Kaikista filleireistä huolimatta tykkäsin ekasta kaudesta, joten toisen kauden pitää olla todella paska, etten voisi tykätä tästäkin. Alku ainakin näyttää lupaavalta ja jokaisessa jaksossa ollaan päästy juonta eteenpäin. Toivoa sopiikin, ettei tämäkin kausi ala heitellä älyttömiä fillereitä naamalle heti kun päästään vauhtiin. Misaki Shokuhoun esiintyminen ensimmäisessä jaksossa viittaisi siihen, että kausi tulee sisältämään muutakin kuin vain Sisters-arcin.

Cardfight!! Vanguard, katsottu 16/??

En jaksa yritä oikeuttaa, miksi katson tätä sontaa vieläkin. Miksi kaikki addiktoiva on pahaksi (mielen)terveydelle? Link-Joker kauden ainoa vahvuus on tähän mennessä ollut Kourin, jota nähdään nyt paljon enemmän kuin aiemmin. Sekin tosin kääntyy monessa välissä enemmän negatiiviseksi puoleksi, koska koko pääkaarti, koulun CFV-kerho, pyörii vain ja ainoastaan Aichin ympärillä. CFVn täytyy lopettaa päähenkilön perseen nuolenta ja vasta sitten sillä on mahdollisuuksia olla jotain.

Suikon pimeä puoli.